Viimein lämpöä

 On t-paitakelia saanut hetken odotella mutta nyt sentään muutama lämmin päivä saatiin, tänään kenties päästään hellelukemiin vaikka kuumimmat ennusteet muualle Suomeen osuvatkin. Ihanat rhodot kukkivat nyt ja muutama kukinnasta välivuotta pitänytkin alppiruusu innostui myös mukaan kukintaan. Sain kitkettyä ison kalliopenkin ja muutaman pienemmän pihan puolelta, syksystä tekeytymään jättämässäni lämpökompostorissa sopivasti oli levitysvalmista tavaraa ja nyt on tuoreella kompostilla katettu melkeinpä koko iso kalliopenkki. Toivon pääseväni kitkemisessä nyt hieman helpommalla. 

Tämä pihan vanhin alppiruusu Helsingin Yliopisto ei tänä vuonna pettänyt. Tämäkin sai hieman lisää multatilaa alleen ison kalliopenkin teon yhteydessä ja epäilemättä paikassaan viihtyy.

Nämä rhodot ovat kyllä ehdoton osa yläpihan metsäisempää puutarha-aluetta. Mikkeli toisella puolen kallion kulkureittiä ei aivan yhtä runsaskukkainen ainakaan toistaiseksi ole mutta ulkomuotoaan on muutaman vuoden nykypaikassaan huomattavasti virkistänyt.

Patjarikon istuttaminen Mikkelin penkin aluskasviksi oli kyllä nappivalinta, kitkemistä tämä penkki ei juurikaan ole kaivannut. Kaunis on kukkiessaan ja sopivasti yhtäaikaa alppiruusun kanssa.

Royal Butterfly kärsi aika kovasti vuoden 2022 siirto-operaatiosta ja kuivasta valeistutuksestaan mutta on hyvän matkaa kasvattamassa uusia oksahaaroja kuolleiden tilalle. Kukkiakin nyt parin välivuoden jälkeen. Vieressä kevätatsalea Fraseri  täydentää pikkiä värimaailmaa ja taustalla samassa penkin kulmauksessa vielä Helsingin Yliopisto. Keskitin tarkoituksella näitä happamammassa maassa viihtyviä rhodoja ison kalliopenkin päätyyn.

Puutarhapolun varrella Royal Rosy muutaman kukkatertun voimin.

Onneton pihan alkuperäinen kataja otti ilmeisesti nokkiinsa maan muokkailuista vieressään vaikka yritinkin jättää sille oman rauhoitetun alueen. Nyt se on sitten kuollut. Harmillisesti katajan olin ajatellut toimivan tarhaviinikärhö Mary Rosen kiipeämistukena joten jotain tuohon tilalle on nyt mietittävä kun katajan joutuu kaatamaan. Köynnöskaarihan on ollut tämän puutarhapolun alkuun yhtenä haaveena, ehkä sellaista pitää alkaa vakavasti harkita toteuttaa. Polun toisen puolen isoon kalliopenkkiin saisi vieläpä  helposti riittävään multatilaan istutettua kaveriksi toisen köynnöksen pariksi kasvamaan. Vähän jo alkoi haaveissani siintää päästä kokeilemaan viiniköynnöstä satoa tuomaan.

Ihana koristeomena Aamurusko kukkii aika hienosti toista kesäänsä vasta pihassa olevaksi.

Melkein koristekirsikan kanssa kukkien kauneudesta kilpailee.

Kylläpä tuore musta komposti juuri penkkiin levitettynä on ihana näky.

Mukava saada lisää eloperäistä ainesta tähänkin savipitoiseen penkkiin maanparannukseksi. Hyvinhän nuo kasvit näyttävät kyllä viihtyneen jo ennestään kun hyvinvoivilta kaikki näyttävät. Kohta alkaa tämänkin penkin kitkemistarve viimein vähentyä kun kasvit alkavat saada toivottua kokoa ja peittävyyttä. Olen kyllä aika tyytyväinen ollut aikaansaannoksiini tänä vuonna penkkiä katsellessani.

Tarhakellukka Mai Tain siemenistä on kasvanut oikein nätisti kukkivat yksilöt kahdessa vuodessa.

Särkynyt sydän on ihana kukkiessaan ja isoksi jo kasvanut, hyvin hortensian vieressä toimii työntäessään kukkiaan hortensian oksien lomaan. Onneksi näillekin löytyi penkissä paikat, kaksi pinkkiä ja yksi valkoinen kaikki hengissä ja kukkivana. 

Kun isommat kitkemiset olin saanut suoritettua jäi aikaa näpertelyllekin. Saa nähdä tuleeko näistä patjarikoista nyt mitään joiden tuppaita keräilin ja siirsin ison kalliopenkin askelkivien väliin. Harmillisesti rönsyakankaali Princess Leiasta jäi talven jälkeen vain kaksi pikkuruista vihertävää lehden alkua joten koin viisaimmaksi siirtää jäljellä olevan toisiin oloihin ja kokeillaan nyt näitä patjarikkoja jotka viihtyessään olisivat kyllä täydellisen peittävät ja matalat mutta eivät penkkiä valloittavat. Nyt kun muut kasvit alkavat saada vieressä jo oikeaa kokoaan luulisi askelkivienkin alueelle tulevan jo hieman kasvien varjostusta jolloin aivan paahdetta ei enää tarvitsisi kärsiä. Ahkeraa kastelua ja sormet ristiin nyt että nämä juurtumaan lähtisivät.

Muistin myös mehitähtien olemassaolon ja siirsin alkuja rannan porraspenkin kivien väliin. Koska penkin reuna on rakennettu luonnonkivistä on siihen väkisinkin jäänyt pienia koloja josta multa pilkottaa ja välillä rikkakasvitkin yrittävät kasvaa. Mehitähdistä tulisi aika kiva tiivis kasvusto rikkojakin estämään jos nyt päättävät tuossa talvet pärjätä, kuivuudesta noiden kanssa ei tarvitse huolehtia.

Vielä yksi pikkuruinen penkki on saunan nurkalta kitkemättä jossa komeaksi päässyt pujo kohta jo aikoo kukkia. Seuraavaksi projektiksi pitää ottaa sen siistiminen ja kaverilta saadut tomaatintaimet odottavat myös istutusta. Ehkäpä siirrän saunan kulkureitin vieressä olevaan perennoita tyhjänä odottavaan korotettuun alueeseen kuunliljoja kun vaan ensin keksi mitä. Luulen päätyväni siirtämään hieman liian haasteellisessa paikassa olevat selvästi oikeaa kokoaan pienempänä kasvavat kuunliljat kallion rautatieomenapuun juurelta viihtyisämpään kohtaan. Jättipehkona kasvavista lapsuudenkodin peruja olevista isommista kuunliljoista voisi ottaa siihen tilalle kunnon jakopalat josko ne jaksaisivat isomman kokonsa puolesta paremmin taistella männynjuuria vastaan.  Ihana lämmin päivä odottaa joten nyt puuhiin.

Perinteinen esikkopostaus

 Näin se toukokuu vaihtui jo kesäkuuksi, keli ei tänä viikonloppuna kovin kesäiseltä (taaskaan) tunnu. On jälleen vuoro perinteiselle kultaesikoiden esittelylle. Jos omien siemenkasvatusten tuloksia pohdin ovat nämä kirkkaalla ykkössijalla. Siemensekoituksenhan tilasin aikanaan Barnhavenilta Ranskasta ja kylvin kaksi erää vuosina 2020 ja 2021. Siemensekoituksessa oli punaisten, vaaleanpunaisten ja violetin sävyisten kerrottukukkaisten primula auriculan siemeniä. Hiekanjyvän kokoisten siementen kasvatus oli aika tarkkaa puuhaa keskellä talvea kun ideaalilämpötila oli 12-15C eikä missään nimessä huoneenlämmössä, toisaalta valoakin piti saada. Talvesta kun selvisivät jatkui kasvu ulkona äärimmäisen hitaan tuntuisena ja tuntui suorastaan ihmeeltä että ne minitaimet ensimmäisestä talvestaan maassa selvisivät kun muitakaan vaihtoehtoja talvisäilytykseen ei syksyn tullen ollut. Eipä se kasvu seuraavinakaan vuosina järin vauhdikasta ollut mutta kolmantena vuonna pääsin viimein näkemään ensimmäisiä kukkia, monella taimella meni neljäkin vuotta. En muista näin hartaasti minkään nuppujen aukeamista koskaan odottaneeni, siemensekoituksen jäljiltä jokaisen taimen kukkien sävyhän oli luonnollisesti täysi yllätys. Nyt taimivaihe on viimein ohitettu ja olen päässyt muutamille näistä jakamaankin. On aina kiva että varayksilöitä olisi siltä varalta että joku äärimmäisen huono talvi iskisi. Mutta varsin sitkeiksi nämä ovat osoittautuneet enkä muista yhtään menetystä tulleen vaikka kasveja on kuitenkin hieman yli 20. 

Tämä on yksi suosikkejani, terälehtien vaaleita reunoja ei muilla ole yhtä hienosti näkynyt.

Olen istuttanut näitä reunakasveiksi, kompostiakin saivat juurelleen. Tässä ison kalliopenkin komein rivistö, ruusukkeita uskaltaa oikeasti jo jakaa. Toivon pienen lisämaan juurella edistävän reunaruusukkeiden juurtumista ja voisin hieman myöhemmin kesällä näitä omaankin pihaan jakaa. Näitähän ei koskaan voi olla liikaa.

Ihanan runsas kukinta näillä kahdella vierekkäisellä jo.

Vähän tummemman violetti kaunotar patjarikot vierellään alppiruusu Mikkelin penkissä.

Puutarhapolun puolen kukintaa saman ison kalliopenkin rhodopäädystä.

Hmm, aavistuksen keltaiseen taittava mutta enemmän valkoinen kuitenkin, tykkään kyllä. Tämä on vielä muita pienempi kuten viereisen kasvin lehdistä voi päätellä mutta selvää kasvua viime vuoteen tullut. Perästä tullaan.

Tämän sävy on jo vähän sateesta kärsinyt, aivan näin paljon vaaleutta ei heti avautumisen jälkeen ollut.

Sievä violetti hieman tummemmalla sävytyksellä taittaen, tämä taitaa olla niitä toisen kasvatuserän yksilöitä eikä vielä kuki kuin tämän yhden kukan voimin.

Ja haaleampi violetti.

Tämä on ollut aiemmin se kookkain ja kovin kukkija joskin toivottua keltaisempi, ruusukkeet olivat vaan päässeet nousemaan aika paljon maasta ja vähän talvesta kärsinyt. Upotin nyt ruusukkeet kompostiin ja juurruttuaan varmaan ensi vuonna uuden kasvun myötä entistäkin muhkeampi.

Ja viininpunaisempaa, hempeämmät sävyt kieltämättä enemmän mieleen kuten voi ehkä koko puutarhan värimaailmasta olla pääteltävissä. Nämäkin silti aivan kauniita.

Loppuun muutama perinteisempi esikko ilta-auringossa kuvattuna joiden siemenet taisivat tulla Hiidenkiven puutarhassa Minnan siemenkirjeestä

Ensimmäiset violetit palloesikot kukassa. Nyt kun katselen viime vuoden kirjoituksiani esikoiden istutuskohteista on minulla mennyt selvästikin pallo- ja muiden esikoiden kylvötaimet jossain kohti sekaisin. 

Ja tässä ne muut esikot joita kahta eri väriä kuten kai pitikin.

Vakaa aikomus olisi tänään käydä etsimässä kesäkukat läheiseltä puutarhalta, aurinkoisempi ja lämpöisempi keli kyllä olisi kovasti mukavampi siihen puuhaan mutta pelkään että valikoima käy vähiin jos kovin paljoa hankintoja vielä lykkään. Tässä kaupungissa ei kesäkuun puolivälissä paljoa kesäkukkatarjontaa nimittäin enää ole. Alkaa näyttää myös siltä että saunan rannan puoleiselle seinustalle tulisi viimein se haaveilemani istutusallas. Laskeskelmat tarpeistakin olisi nyt tehty, ehkä sitten uskon kun muurikivien tilaus saadaan tehtyä. Mutta siltä varalta että suunnitelma toteutuu olisi tarve keksiä joku reunakasvi korotetun altaan reunalta roikkumaan, bonusta jos olisi talvellakin jotain koristearvoa. Kovin herkkis tuossa tuskin pärjää. Saa heittää ehdotuksia.