Verkkoa ja painoja

Taas se aika vuodesta kun joutuu sietämään rumia verkkovirityksiä  satoa saadakseen. Vähän aiemminkin olisi pitänyt laittaa mutta jotenkin ei asiassa edistytty. Jokunen kirsikka ja ensimmäiset mansikat ehtivät siis parempiin suihin. Juhannus meni mutta eikös tuo nyt melkein vielä ole joten ehkä hiukan myöhässä myös oksien taivuttelu parempaan kulmaan edistyi.

Kaunis sininen rastasverkkohan se tällekin vuodelle riitti mitä mies toi viime kesänä. Kirsikkapuu ja mansikkalaatikot on nyt verkkoon verhottu. Lähempää ei kehtaa kuvia ottakaan.

Kiviä en jaksanut etsiä eikä joutavia sukkahousujakaan ollut joten kokeiltiin nyt tällaista viritelmää. Pojan vesi-ilmapallot pyykkipojilla roikkumaan. Täyttöasteen sai itse säätää sopivaksi. Kestosta en kyllä tiedä, toivottavasti sen muutaman viikon nyt kestävät mitä tarvitaan.

Alimmat oksat olivat jo perhepäärynässä aiemmin viriteltynä pehmeällä sidontalangalla ja nyt ylemmissä oksissa roikkuu pieniä palloja.

Täyttö kävi kätevästi paineeseen perustuvalla täyttöpullolla. Värejä oli tarjolla kirkkaampia mutta arvelin tyytyä kuitenkin hillitympiin keltaisen ja vihreän sävyihin. Myös keväinen kääpiökasvuinen omenapuuhankinta Vuokko sai osansa.

Huomenna päiväreissu Kuopioon. Katsotaan eksyttäisiinkö samalla Heikkisen kukkatarhalle. Netistä en tosin juuri nyt löytänyt mitään erityisen kiinnostavaa hankittavaksi. Haussa olisi uusia punahattuja mielellään kerrotuilla kukilla mutta valikoimissa ei nyt erityisiä löytynyt.

Hortensian nuppuja

 Hortensiat osoittavat jo merkkejä kukinnan aloituksesta. Olisipa enemmänkin kasveja jotka jaksavat kukkia muutaman kuukaudenkin putkeen.

Kesä-/kiinanhortensia Bougien kukintaa odotan eniten. Ehdinhän haaveilla tämän hankinnasta jo yhden kesän kunnes viime vuonna saatavuus viimein parani ja pensas muutti meille asumaan.

Kuutamohortensia tämä pensas nyt taisi olla. Tänä vuonna tulossa jo ihan näyttävä kukinta.

Laitakukat aukeavat jo. Mielestäni kukinta on kauneimmillaan juuri kun laitakukat ovat ehtineet kokonaan auki mutta keskustassa kukat näyttävät sulkeutuneina vielä pieniltä helmiltä.

Mukavasti on kukkia tulossa hortensia Early Sensationissa vaikka istutinkin sen vasta alkukesästä.

Kyläkurjenpolvi Summer Skies piilotteli viime kesän muiden kurjenpolvien seassa kukkimattomana. Sieltähän se pionin alta kuitenkin löytyi hengissä ja kukkivana.

Peittokurjenpolvet Biokovo (vaaleampi) sekä Cambride (pinkki) kaverinaan sinervänvioletti jalokurjenpolvi Orion.

Verikurjenpolvi Elke nyt myös metsänrajan rinnepenkissä.

Ihan sievät pinkit kukat tässäkin keijunkukassa.

Lähikuva jalokärhö Taesta.

Seuraava kärhö vuorossa melkein auki White Arabella.

Lapsuudenkodin pihalta kasvien mukana yllätyksenä varmaan siemenenä alunperin kulkeutunut pinkin varjoliljan kukka.

Keväällä etupihan penkkiin istutetuissa päivänliljoissa näkyi kukkavanoja.

Varsinainen yllätys saada kukkia jo istutusvuonna. Usein on saanut muutaman vuodenkin odotella kukkivaksi.

Tänä kesänä herkutellaan jo kohtuullisella määrällä pensasmustikoita.

Tainnut jäädä kitkeminen vähän päälle kun innostuin oman pihan ohella siistimään viereiseltä pieneltä yleiseltä hiekkarannalta hiekan valloittaneet heinät. Hiekasta olikin mukavan helppoa nostella nurmipaakkuja tiiviimpään multaan verraten.

Tae ehti ensin

Kärhöjen nuput pullistelivat jo tovin ja joukon nopeimmaksi osoittautui jalokärhö Tae peräti kahden kukan voimin. Aurinkoa on riittänyt mutta myös pari sadekuuroa kasteli kunnolla pihan juhannuksen aikana. Säästyipä isommilta sadetusurakoilta. Pionien paras kukinta varisi sateen myötä maahan. Kaunis mutta kurjan nopea.

Jalokärhö Tae

Ei nyt vielä hurjan runsasta mutta viime kesän istutukseksi kelpaa. Heikolla menestyksellä muutenkin jalokärhöt meillä talvehtineet joten ilahduin.

Juuri aukeamassa.

Naapurin rinnepenkissä aukesi eilen tämä kaunotar itoh-pioni Cora Louise.

Tänään kokonaan auki.

Itoh Pastel Splendorin toinen nuppu aukesi valkoisempana, vierellä G F Hemerick 

Lähempää pienia valkoisia laukkoja ympärillään.

Etupihan penkki oli hiukan villiintynyt. Kitkin saavillisen rikkoja ja pioniunikkojen siementaimia lähti samalla ronskisti.

Nämä kukkivat kuitenkin jätin.

Violetein kukin tummalehtinen kyläkurjenpolvi Dark Reiter

Metsänrajan penkissä on aika rehevää.

Pioni Shirley Temple on nyt alueen kuningatar.

Muutama keijunkukka väliin, suosikkini.

Tämänkin toivon selviävän, aikanaan samasta pöydästä Midnight Rose -keijunkukkien kanssa ostin. Sävy on kuitenkin kirjavampi.

Prismalta alehintaan pikkutalvioita.

Kirjavalehtisempi Ralph Shugert

Pääsivät rannan aidanteen alustaa peittämään entisten kaveriksi

Kiireinen juhannus ja unet turhain lyhyitä. Lisää taas seuraavan kerran.

Odotettu itoh

 Oi että olen odottanut itoh-pioneita kukkaan ja viimein se tapahtui. Näemmä istutin Pastel Splendorin etupihan penkkiin kahdesta itohista reunimmaiseksi.  Etupihan itohit on istutettu vuonna 2019 joten kaksi pitkää vuotta odotin kukkia aukeavaksi.

Siinä Pastel Splendor nyt on.

Sävy on aika kiva pinkistä kermansävyyn taittava.

Valkoinen Festiva Maxima kiinanpioni aukaisi melkein kerralla kukkansa.

Hävähdys punaista keskustan terälehtien reunoilla lienee paras tuntomerkki.

Karl Rosenfield ( tai niin kuvittelen kun tämä on entisen asukkaan istuttamia) kaveeraa.

Ei nyt välitetä kuivuudesta kellastuneesta ruohosta. Sitä on tänäänkin yritetty sadettaa pitkä tovi. Muuten tieltä päin etupiha näyttää juuri nyt varsin mukiinmenevältä. Unkarinsyreeni Oden kukkii ja puiden alla peittokurjenpolvi Cambridget aukovat kukkiaan.

Vihreät peittokurjenpolvien lehdet raikastavat tummia keijunkukkia ja vaaleanpunaiset kukat erottuvat mukavasti tummien lehtien edustalla. Jos joku tarvitsee äärikuivaan ja aurinkoiseen paikkaan kasvia niin suosittelen kokeilemaan peittokurjenpolvea. Kärhöt kurottelevat syreenipuun tarjoamalla kiipeilyalustalla kohti korkeuksia.

Tarhaidänunikko Royal Wedding avasi kerralla useamman kukan.

Jalokurjenpolvi Patricia vaikuttaa kestävältä kurjenpolvelta. Ei sovellu ihan pieneen rakoon koska kasvaa yllättävän korkeaksi.

 Pioni G F Hemerick

Pioni Bowl of Beauty on sievä.

Pioni Shirley Temple metsänrajan penkistä.

Sadetinta sai taas kuskata pitkin pihaa. Työpäivän hikoiltuaan 30 asteessa sisätiloissa on ihan mukava pahimman helteen hellitettyä kuljeskella ilta pihalla. Ilmalämpöpumpun olemassaoloa on jälleen kiitelty moneen kertaa. Hellettä jaksaa niin paljon paremmin kun välillä pääsee viileään sisäilmaan kodin suojiin.

Pihan kuningatar

 Lämpö vauhditti ensimmäiset pionit aukeamaan. Nuppuja on runsaasti vanhimmissa yli kymmenvuotiaissa pioneissa. Tähän aikaan ei halua olla reissussa.

Festiva Maxima

Nuppuja on pionissa tosiaan paljon. Laukat jaksavat kukkia vaikka en viime vuonna uusia istuttanut. Tässä kulmauksessa idänkurjenpolvi Plenumit vielä rehottavat. Ensi vuonna saavat paikan taaempaa.

Peittokurjenpolvi Cambridgella on ihan sievät vaaleanpunaiset kukat.

Kerrottu pikkutalvio (vinca minor) avaa vielä satunnaisesti kukkia.

Hopeahärkillä on myös kukinta-aika. Nämä ovat pihan alkuperäiskasveja aiemman omistajan istuttamina joiden olen vielä antanut kasvaa. Nyt metsänrajan penkin vieruksessa maanpeittokasvina. Taipumusta vallata turhankin innokkaasti alaa. Taitaisivat vain viihtyä vähemmän kuivassa kuin mitä tässä pihassa on tarjolla.

Vaaleanpunainen osuus lisääntyy kiinanlaikkuköynnöksessä.

Terassin istutuksesta on tullut jo mukavan muhkea. Olen ihan tyytyväinen tähän.

Tänään ainoa puutarhapuuha oli kastelu. Sitä riittääkin näillä keleillä. Onneksi järvestä riittää vettä sadettimen kastella. Kyllä itkettäisi kallista vesijohtovettä lorotella puutarhaan.