Juhannuskukkia

 Juhannus on perinteisesti pionien kukinta-aikaa, tällä kertaa onkin mennyt jo useampi päivä ilman rankkasadetta kukkivien pionien niskaan. Kyllä nyt kelpaa puutarhaa kierrellä. 

Etupihan itoh-pioni Pastel Splendor kukki aiempiin vuosi nähden suorastaan runsaasti nyt.

Pihan vanhimmat pionit ovat jo täysikasvuisia, valkoinen kiinanpioni Festiva Maxima taustallaan tumman pinkki oletettu pihalla jo muuttaessa kasvanut Carl Rosenfield.

Lidlistä juurakkona ostettu G F Hemerick

Kiinanpioni Festiva Maxima lähikuvassa.

Kiinanpioni The Fawnin nuppu on jo tällaisenaan kaunis, viime syksyn istutuksena yllättää jo yhdellä nupulla isossa kalliopenkissä.

Kyläkurjenpolvi Summer Skiesin kukat ovat kauniit, tämä on vain harmillisen herkän oloinen kuivuudelle eikä itse kasvi kokonaisuudessaan nyt kovin kuvauksellisessa kunnossa. 

Voin naureskella nyt omille ennakkoluuloilleni tätä punakärsämö Saucy Seductionin kukintaa katsoessani. En muka ojakärsämöä muistuttavaa pihalleni tarvinnut mutta tämähän on ihana väriläiskä ja hyvin kuivuutta kestävä. Ei ainakaan väriä puutu taustan niittysalvia Back to the Fuchsian kanssa.

Muutama selkeä niittysalvian siementaimikin Back to the Fuchsian juurella kasvaa, annan niiden olla ja toivottavasti pääsen isompana laajentamaan näillä salvioiden alaa.

Hennompi pinkin sävy samassa isossa kalliopenkissä, loistosalvia New Deminsion Pink taustallaan saksankurjenmiekka Mad Hat.

Mad Hat lähikuvassa.

Mustilan taimipäiviltä ostettu variegata-posliinirikko kukkii hennon vaalenapunaisilla kukilla.

Viime kesänä itsestään etupihan penkkissä ensi kertaa kukkinut itse kylväytynyt kenties Nora Barlowilta geenejä lainannut akileija sai jäädä tuohon. Useamman tavanomaisemman akileijan isoksi ehtineen siementaimen sen sijaan kiskoin pois valloittamasta päivänliljojen ja syysleimujen paikkoja. Lienee makuasia onko akileijojen taipumus levitä kylväytymällä hyvä vai huono ominaisuus. Itse pidän enemmän kukista josta pysyvät niille osoitetuissa paikoissa. 

Ketoneilikat viihtyvät täydellisen hyvin ohuessa ja kuivassa multatilassaan rannan porraspenkissä. Toimiva sävypari viereisten tummalehtisten purppuraheisiengervojen kanssa.

Viherlandian kasvitilaus saapui myös. Muuten oikein hyvä mutta koristekirsikka Accoladesta päädyin laittamaan reklamaation koska 60-80cm korkeana puuna myyty taimi ei kyllä edes hyvällä mielikuvituksella puuta muistuta. Laitoin nyt ensihätään sen maahan mutta melkoinen työ tulee olemaan siitä puuta kasvattaa jos onnistuukaan kun melkoisen rajua leikkaamistakin se vaatisi. 

Mitä tällaisesta puuntaimesta olisitte mieltä? Kasvukulmakin on aivan pielessä jos tuota vanhempaa kasvua haluaisi päästä hyödyntämään. Jonkinlaisessa järkevässä kohdassa on ainoastaan tuo etummainen oksanhaara josta saattaisi hyvällä tuurilla uuden rungon kasvattaa mutta en tiedä miten puu niin rajuun leikkaamiseen reagoisi.

Erittäin onnettoman näköinen puun taimi on tämä.

Muut tilatut kasvit olivat onneksi mitä pitikin. Kaksi valkoista Floristan Weiss -punatähkää ja yksi uusi itoh-pioni First Arrival kuolleen taimen korvaajaksi. Ne istutin isoon kalliopenkkiin. Saa nähdä miten monta kasvia joudun vielä siirtelemään kun lopulliset kasvukoot paljastuvat. 

Lisäksi vielä syyshortensia Living Raspberry Pink pääsi saunan nurkalle pikkujapaninhortensia Living Little Rosyn pariksi ei ehkä niin yllättäen kuolleen safiirihortensian korvaajaksi. Unohdinpa mainita nähneeni muutama viikko sitten meidän pihassa käärmeen.Mikä pahinta se luikerteli köynnöshortensia Take a Chancen kivireunuksen alle piiloon. Vaikka näyttikin olevan ihan viaton rantakäärme on nykyään sellainen pieni jännitys aina mielessä puutarhapolulla kulkiessa saati että jäisin lähempää köynnöshortensiaa ihailemaan. Puistattaa jo ihan ajatella että siellä se käärme kivien alla saattaa piilotella. Mutta hyvää juhannusta, toivottavasti muiden puutarhan rauhaa eivät luikertelevat käärmeet häiritse.

Juhannusta odotellessa

 Sitten ajankohtaisempiin puutarhatapahtumiin. Nyt on sokeriherneitä, porkkanaa ja salaattia kylvetty. Toivottavasti tänä vuonna satoa vähän paremmin. Jotenkin tuon kastelun kanssa ei ole mennyt monena kesänä putkeen ja herneet ovat päässeet melkoisen kuivakoiksi. Kenties saisin jotain ruohokatetta tänä vuonna aikaiseksi laittaa joka voisi asiaan olla avuksi. Mansikan taimista oli hengissä enää noin neljäsosa ja niille istutin korvaajat jo viime viikonloppuna Rustasta hyvään alennushintaan kun sai. Ostara-mansikoiden mausta ei ole mitään käsitystä mutta näyttävät lupaavan satoa läpi kesän joten rohkeasti lähdin kokeilemaan. 

Tämän hetken kukkijoista suuri suosikkini on helmiorapihlaja Toba. Nuput olivat kuin helmiä ja aukesivat täysin valkoisina mutta nyt sävy on muuttunut jo selkeästi vaaleanpunaiseksi. Mikä parasta tuntuu kukinta kestävän myös melko pitkään kukkien auettua jo heti kesäkuun alussa eikä toistaiseksi edes merkkejä niidet kuihtumisesta.

Ihana Toba. Suosittelen hankkimaan jos pihassa on tilaa kukkivalle melko pienelle puulle.

Melkoisen hyvä kukkien määrä viime vuonna hankituksi puuksi.

Auetessa Toban kukat olivat näin valkoiset mutta niin se sävy kuitenkin epäilyistäni huolimatta vaaleanpunaiseksi muuttui.

Roskakatoksen seinässä taas on hetken ollut kaunista kun tarha-alppikärhö Pink Swing kukki.

Tämän kesän kesäkukkaistutukset. Mies onnistui lumilingolla lohkaisemaan isomman palan entisen valkoisen parvekelaatikon reunasta joten jouduin (vai pääsin) hankkimaan uudet laatikot. Nyt mustana ja hieman entistä pidempänä versiona.  

Pelargonioita paikallisen puutarhan kasvihuoneesta lähdin tutkimaan mutta kerrotut ruusuliisat kiinnittivät huomioni ja niin se suunnitelma sitten muuttui. Näistä ei ole aiempaa kokemusta itsellä joten nähtäväksi jää oliko valinta menestys vai virhe. 

Etupihalla verikurjenpolvi Elke värittää taas kukkapenkin kulmausta. Vieressä tosin erisävyistä verikurjenpolvea jota en tuohon penkin kulmaan ole istuttanut. Voisiko olla siementaimia vastakkaisen kulman perinteisemmillä verikurjenpolvilla pölytettynä.

Viime vuonna laitettu kuntta uhkaa osin kastelusta huolimatta ruskettua mutta eiköhän se siitä viherry vielä. Mukavasti ovat kuitenkin viime vuonna istutetut perennat alkaneet isoa kalliopenkkiä täyttää.

Tämä niittysalvia Back to the Fuchsia on kyllä ihana ja näyttää selvinneen ongelmitta talvesta.

Viime kevään siemenkasvatuksesta pientä kukintaa jo tuli. Tämän piti kai olla violetti palloesikko mutta ei nyt ainakaan toistaseksi näytä kuin violetilta esikolta. Nätti kuitenkin oli mikä hyvänsä esikko.

Atsalea Ruususen Uni meinasi jäädä kokonaan näyttämättä. Muutama kukka siihenkin tuli matalammalla lumen alla suojassa olleesta oksasta. Toivottavasti ensi vuonna enemmän.

Vielä pitää lomaa kaksi viikkoa odotella. Hyvää lomaa niille ketkä siitä jo nauttivat ja yritetään me töihin menijät vielä hetki jaksaa kunnes on aikaa oikein kunnolla puutarhalle omistautua.

Kesäkuun päivitystä

 Miten voi olla jo kesäkuun puoliväli enkä ole sanaakaan blogiin ehtinyt koko kuukauden aikana päivittää. Puutarhassa alkaa näyttää jo ihanan rehevältä. Joudun surukseni toteamaan että etupihan ihana koristekirsikka Accolade on kyllä nyt kuollut vaikka se yritti viimeisinä tekoinaan yhden verson varttamiskohdan yläpuolelle kehittää. Nyt sekin verso nuukahti joten se siitä puusta sitten. Koska en ole  ihan vielä valmis tuon puuhaaveen suhteen luovuttamaan laitoin uuden puun (vai enemmänkin puun alun 60-80cm luvatussa mitassa)Viherlandiasta tilaukseen kahden hortensian kanssa. Mutta positiivisena yllätyksenä hortensia Summer Love näyttää sittenkin olevan hengissä. Nostin juurakon kylläkin kerran jo mullasta todetakseni mullan alla olevassa osassa olevan vielä viherrystä. Nyt siitä kohdasta nousee muutama verso joten katsotaan nyt mitä tuosta pensaasta tulee. Silmunsa palelluttanut magnolia on lähtenyt onneksi myös oikein eläväisen oloisena kasvuun joten sen tarina tässä puutarhassa jatkuu.

Kiritetään nyt sitten alkukuussa kukkineet näytille. Seuraavaan sitten toivottavasti vähän paremmin aikataulussa tämän hetken kukkivia.

Atsalea Tarleena isossa kalliopenkissä.

Revontuliatsalea Tri-Lights viihtyy nykyisessä sijainnissaan metsänrajapenkissä selvästi paremmin.

Uutta vuosikasvua on jälleen tulossa hyvin alppiruusu Helsingin Yliopistolle, kukkia ihan hyvä määrä myös vaikka runsaampiakin on ollut.

Jouluruusu alkaa jo olla parhaan kukintansa nähnyt mutta ihan kiva vähän jo vihreämmässäkin sävyssä.

Myöhäisemmät kesäkuun narsissit kukkivat ison kalliopenkin rodo-osastolla.

Muutama kaunis vaaleanpunainen kukka koristeomenapuu Ruby Tearsissa. Kunhan tuosta saan vielä sen riippapuun näköisen kasvatettua niin tulee varmasti kaunis näky. Nyt pystyynnostettuna piiskana ilman kunnollisia oksia joutuu vielä vähän käyttämään mielikuvitusta sen sateenvarjomaisen latvuksen nähdäkseen.

Syreeni Moskovan Kaunotar on odotuttanut kukkiaan. Istutin taimen elokuussa 2020 ja viimein tänä vuonna ensimmäiset kukat aukesivat. Toivottavasti tulevina vuosina vielä runsaammin kuin nämä kolme kukkaterttua.

Päivän puutarhatehtävänä mielessä viimein kylvää lavoihin edes jotain muutakin kasvavaa kuin rikkakasveja. Siemenet nyt ostettu joten uskaltaisin toivoa tämän suunnitelman toteutuvan. Pitää muistaa tällä kertaa säilöä siemenet jo suoraan sisätiloihin. Varastossa pakkasen armoilla olleita en uskalla tähän kylvöaikatauluun enää kokeilla koska itämättömien tilalle uusintakylvöihin alkaa aika olla jo tiukalla ehtiä satoa tuottaa. 

Rhodot ja esikot

Ei tullut vettä tälle suunnalle ennusteista huolimatta vieläkään. Tulppaanit kukkivat helteellä turhan nopeasti eivätkä oikein päivän kuumuudessa päässeet terälehdet levällään parastaan näyttämään. Onneksi alkaa olla taas uutta katseltavaa kun rhodot aloittelevat. Pihakierroksella havaitsin Royal Rosy alppiruusun avanneen kukkansa ja violettiin vivahtava sävy yllätti myös kevätatasea Fraserin suunnalla. Patjarikko täydentää kukinnoillaan esikoita.

Ihana alppiruusu Royal Rosy kukkii ensimmäistä kertaa ihan kunnolla.

Kevätatsalea Fraseri taitaa olla nykyiseen paikkaansa ihan tyytyväinen.

Patjarikot ovat levinneet aika mukavasti alppiruusu Mikkelin luokse kyhätyssä kivipenkissä. Jouluruusukin on yhtä aikaa kukassa. Tästä kohtaa tulikin vahingossa tällainen kevätpenkki kun kaikki istutetut kasvit kukkivat viimeistään alkukesään mennessä.

Tulihan sitä pinkimpää sävyäkin pikkuhiljaa näihin Pink Delight valkovuokkoihin.

Mutta eihän näitä esikoita nyt malta olla jo vähän esittelemättä. Muutama nuppu on vielä näkemättä joten lisää on vielä kuvia luvassa. Onpa ollut jännittävää seurata millaisia kukkia näistä pikkuruisista siementaimista lähteneistä hoidokeista syntyy. Kannattanut odotella kolme vuotta nämä nähdäkseen.

Tänään avautunut taisi päästä kolmen kärkeen.

Tämäkin jo viime vuonna kukkinut on kaunis

Violetimpi kunnolla kerrottu kaunotar löytyy myös.

Toivottavasti nämä esikot selviävät tulevistakin vuosista ja saisin jo ensi vuonna noita jaettua varakappaleiksi muuallekin kasvamaan. Voisin omankin pihan ulkopuolelle innostua näistä vielä antamaan jos joku oikein kauniisti pyytää ja jakotaimi näyttäisi riskeittä irtoavan. Melkoinen itku aidosti tulisi jos joku kevät näitä ei enää näkyisikään. Jos pitää nimetä oma paras puutarhaonnistuminen niin nimeäisin kyllä näiden kasvatuksen sellaiseksi.

Toivotaan sopivasti sadetta kunkin puutarhaan. Perjantaita ja viikonloppua kohti :) 

Pienet ostokset

 Kyllä on kelvannut pihalla puuhastella kun keli on suosinut. Eilen kävin suunnitelmani mukaan tutkimassa paikallisen kyläyhdistyksen taimitapahtumaa. Vaihtotaimeksi viemilleni nappasin jonkun kevätesikon mikäli oikein tunnistin. Muutamia ostotaimiakin löytyi, perhosorvokki (viola sororia) Rubra ja violettiin vivahtava versio viola sororia var. Priceana, vaaleanpunakukkainen akankaali (ajuga reptans) Rosea, toinen vaaleanpunainen sinivuokko tällä kertaa tavallisemmalla yksinkertaisella kukalla. Kun taimiostosten vauhtiin pääsin ajelin vielä Hankkijalle josta ostin valkoisen ja vaaleanpunaisen särkyneen sydämen (tosin kotiin päästyäni totesin toisen kuolleeksi luulemastani särkyneestä sydämestä olevan ihan pirteänä lehtiään kasvattelemassa). No tulipa se valkoinenkin hankittua joten en aio olla erityisen pahoillani tästä erehdyksestä. Nietospensas (deutzia) Yuki Cherry Blosson oli jopa alennuksessa kuten myös jasmike Little White Love joka on tosin II-vyöhykkeen pensaita hieman arempi. Toisaalta sivistin talven aikana itseäni ja luin ilmatieteen laitoksen sivuilta että kartalla tämä  III-vyöhykkeelle luulemani meidän kaupunki onkin virallisesti kirjattu II-vyöhykkeeseen kuuluvaksi.

Vaihdossa ottamallani esikolla on ihan kiva pinkki kukinta. Päädyin istuttamaan sen puutarhalevikkeen loppupäähän imikän viereen.

Orvokit istutin viime vuonna hankitun violetein kukin juuri kukkivan lajitoverin viereen.

Vaaleanpunaisen akankaalin paikaksi päädyin valitsemaan riippapihlajan juuruksen hieman varjommasta.

Pinkki sinivuokko pääsi muiden sinivuokkojen seuraan, myös kerrottu pinkki Rubra plena on vieressä mutta se epäilen kukkivan muita myöhemmin jatkossakin.

Valkoinen särkynyt sydän on nyt syyshortensioiden välimaastossa isossa kalliopenkissä. Toivon edessä kasvavien päivänliljojen peittävän kukinnan jälkeen ränsistyvän kasvuston.

Vaaleanpunainen särkynyt sydän meni jo aiemmin suunniteltuun paikkaan Living Pinky Promise viereen mistä edellinen taimi kuoli.

Esittelen vielä puutarhan uuden hankinnan, tai oikeastaan appiukon käden jälkenä syntyneen tuotoksen. Kyllä nyt kelpaa puutarhajätettä kompostoida upouudessa kompostikehikossa. Paikan tasaamiseen menikin jo muutama tunti, samalla tosin otin multaa talteen. Koska aiempi puutarhajätteen kompostointi ei ollut sen hienommin järjestetty kuin kasa maassa oli viereisten puiden juuria melkoinen määrä muuten ihan kelvolliseen multaan kasvanut. Ihan pelkällä mullan siirtämisellä en siis puuhasta päässyt. Nyt on kuitenkin viime vuoden muokkausten jäljiltä jääneita kuoppia penkeistä tasattu ja hetkeksi rikkaruohoja näkyviltä peitetty.

Osa mullasta jäi ihan suosiolla paikalleen. En jaksanut alkaa keksiä korvaavaa maa-ainesta tilalle. Paikka on pihan reunassa varaston luona.

Siinä se nyt on. Kokoa 225x118cm pituus-leveysmitassa, korkeutta en mitannut mutta taitaa tuo rinnan korkeudelle yltää. Luulisi nyt jotain mahtuvan. Kuvasta paljastuvat myös aiemmista projekteista jääneet varaston luokse varastoidut kivet joille käyttökohdetta ei toistaiseksi ole löytynyt.

Tässä on nyt kaksi osaa väliseinällä jaettuna, toista alaa täyttämään ensin ja käännön ollessa ajankohtainen voin hyödyntää toista puolta. Etulaudat saa myös irti, ei tuolta muuten mitään ulos saisi. Lehtikuusen materiaalina pitäisi olla melko kestävää kosteudellekin. Pohjalla kattopellit jospa puun juuret eivät tähän nyt tietään enää löytäisi.

Helle näyttää vaan jatkuvan ja pihalla kyllä huvittaisi puuhia jatkaa mutta välillä taas oikeisiin töihin. Lomaa kun pitää odotella vielä heinäkuulle. Kastelu taisi pyöriä melkein koko eilisen ympäri pihaa paikkaa vaihdellen, etenkin siirtokunttaa on pakko vielä kastella ettei pääse liikaa kuivamaan. Vielä pitäisi etupihan puolelle ehtiä tänään kastelua jatkamaan joka on toistaiseksi saanut pärjätä omin voimin. Kastelukela talven jälkeen toimii ja on kyllä ollut kätevää kun letkuja ei ole tarvinnut rannasta asti enää vedellä.  Sadetin haluttuun kohtaan  ja hana vaan auki varaston kulmalta mihin asti vesiputki viime kesänä tuotiin. Aurinkoista viikon alkua!