Ensimmäinen jouluruusu kukassa

 Kaivattu vesisade tuli toissailtana ja yön aikana ehti aika mukavasti puutarhaa kastella. Rinnepenkin parissa puuhailun ohella ehdin istuttaa ennen sadetta anoppilasta saadut scillat ja helmililjat maahan. Paikaksi valikoitui rannan aidanne jossa ei kevätkukkia tänä vuonna noussut kuin yksi krookus. Muutama vuosi sitten istutin sinnekin kyllä pikkusipuleita mutta eivät tunnu viihtyneen. Uusi yritys nyt näiden kanssa josko viihtyisivät tulevaisuudessakin. Lisääkin oli luvattu ja taidankin tässä viikonlopun aikana käydä hakemassa ja istuttaa vaikka pensasaidan alle. Sateen jo hieman ripsiessä kiireesti vielä heitin Kekkilän kevätlannoitteen säkin tyhjiin, tällä kertaa aiempaa nopeampi työ koska takapihalla nurmikkoa oli huomattavasti vähemmän hoidettavaksi kaivuiden jäljiltä. Tuota lannoitetta en kyllä jatkossa enää tälle pihalle osta, kanankakka siinä haisee ja ehkä huonoimpana puolena maistuisi myös meidän Patu-koiralle.

Pienten kevätkukkijoiden kukinta on juuri nyt parhaimmillaan krookusten ja kevättähtien kukkiessa. Jouluruusukin (joku tarharuusulajikehan se) jonka akuutisti siirsin kalliopenkkiin on nyt avannut kukkansa.

Tämän jouluruusun tarkempi nimi on nyt kaiken siirtelyn myötä hukassa, joku Double Ellen lajike kuitenkin oletan kun niitä on pihaan tullut muutama ostettua. Tykkään kovasti. Toivottavasti jouluruusut alkavat viihtyä ja tehdä lisää siementaimia nyt uusille olisi tilaakin.

Terassin penkissä on loppujen lopuksi useampikin lumikello jotka näyttävät lisääntyneen. Jostain syystä osa on lähtenyt vähän hitaammin maasta nousemaan.

Rinnepenkin tilannepäivitys vielä tähän. Kaivuuhommat alkavat tuon osalta olla päätöksessään ja reunakivet paikallaan. Eilen parantelin vielä penkin takaosan. Suunnitelmathan tehdessä muuttuivat niinkuin yleensä käy mutta olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Vielä kun saan kasveilla pihan kaikki uudet istutusalueet täytetyksi niin kelpaa pihalla kulkea kasvua ihastelemassa.

Penkin taustaan en oikein ollut tällaisenaan tyytyväinen. Tähän pikaisesti rakentelin loppusyksystä valeistutusalueen Viherlandian alehankinnoille. 

Tällainen siitä nyt tuli. Nostin siis laitaa kiertäneistä muurikivistä viimeiset ylös ja käänsin suunnan jatkumaan yhtenäisenä kohti valepenkin kivireunusta. Onneksi vatupassilla tehtäviä laitoja ei ollut tämän enempää, hieman hermoa raastavaa puuhaa saada kivet suoraan niin ettei laita lähde kallistelemaan. Etenemän kun ensin sai vaateriin oli sitten kiven takalaita kuitenkin aina vinksallaan johonkin päin. Multaa vielä muutaman kärryllisen täytteeksi kaipaa mutta muuten tuli valmista.

Tällainen siitä nyt tuli.

Kuvan etulaidassa toiselle kirsikalle kaavailtu paikka kohdassa mistä oikein tarkasti katsellen voi erottaa nousevia tulppaaneja. Vasemmalle kaarteen kohtaan joko rungollinen purppuraheisiangervo Diabolo tai kevättalvella tilattu helmiorapihlaja Toba.

Sitten olisi vielä tyhjää lääniä istutettavaksi kalliopenkissä, ison katajan takana häämöttää rinnepenkki.

Vielä kovin paljon pelkkää mustaa mutta pääni haluaa kuvitella tähän vehreät istutusalueet. Penkin reunalle taidan jatkaa jo aloitettua teemaa kuunliljoilla kivistä vaikutelmaa pehmentämään. Voisinkin jo viimein siirtää tähän lopulliselle paikalleen koristeriippaomena Ruby Tearsin. Tämä kaikki sora toki myös on tarkoitus saada lopulta maisemoitua, yläpihalle ajatuksissa olisi laittaa kunttaa kulkureittien ympärille kun ei tänne nyt nurmikkokaan kyllä sovi.

Nyt aamutoimet loppuun ja puutarhahommia jatkamaan. Istutushommia luvassa ainakin kaivamisen tieltä nostettujen perennojen saamisessa takaisin maahan turvaan. Pitäisiköhän lähteä Hankkijalle kiertelemään, ilmeisesti kasveja alkaisi jo olla hankittavissa. Puuhankintojen saapumista jo odottelen, ne olisi kiva saada lopullisille paikoilleen ja sitten suunnitella niiden ympärille loppu kokonaisuus. 

Rinneprojektin päivitys

 Nyt on kelit suosineet ja takistakin on hetkittäin voinut pihalla luopua. Lunta ei ole enää kuin muutamassa kohdassa koko pihalla alueilla joihin sitä erityisen paljon kasattiin tai katolta talven aikana putosi. Tulppaanien lehdet kasvavat silmissä ja etupihan penkkikin näyttää jo lähes vehreältä kevätkukkijoiden avulla. Pari iltaa on taas lapioitu lisää ja loppu jo rinnepenkin muokkausprojektista häämöttää. Alkuun tietenkin kukkakuvia.

Sinivuokot loistavat sinisinä.

Toivottavasti nämä alkavat levitä.

Rannassa porraspenkin kolmas laji kevätkurjenmiekoista on auennut. Tämä Pauline taitaa olla lempparini, dramaattisen violetti.

Näitä oli useampikin kukassa.

Vielä myös Katharine Hodgking

Kevättähdet alkavat myös kukkia, tämä oli isokevättähtien sekoituksesta.

Violettiraitaiset krookus Striped Beautyt saman riippapihlajan juurella.

Rinnepenkin seutu alkaa jo muotoutua. Viimeiset isommat kivet ovat päässeet samalla hyötykäyttöön.

Rakensin kukkapenkin reunasta puretuista muurikivistä päädyn uudelleen aiempaa korkeammaksi. Muurikiviä jäi vielä yli kuten kuvasta huomaa tuossa reunan päällä lojuessaan. Jatkan jäljelle jääneiden avulla penkin takaosaa kunhan ehdin.

Tarkkasilmäiset saattavat havaita penkin päädyssä jo puun. Päätin laittaa toimeksi ja siirsin miehen avustuksella Iputj-makeakirsikan uuteen sijoitukseen. Mullat entisestä sijainnista hyödynnän tähän ja pyöräkatosta ajatellen myös vanhan kasvimaan multia pääsen siirtämään hyötykäyttöön. Sen alle kun ei multa olisi sopiva perusta.

Muoto on jo valmis. Lisätäyttöä alue vielä osin kaipaa ja ehkä muutama reunakivi korkeutta lisäämään mutta loppu jo häämöttää. Toisen kirsikkapuun päätin nyt sijoittaa ylemmäs samaan linjaan kulkureitin viereen tuohon kuivempaan vaaleampana erottuvaan kohtaan.

Eikä ole todellakaan paljoa megakasasta ylimääräistä multaa jäljellä.

Hiki tuossa tuli. Eiköhän tuosta tule viimeistään viikonlopun aikana valmista ellei jo huomenna. Nyt saisi tilattuja kasveja alkaa jo pikkuhiljaa saapua. Sormet syyhyäisivät päästä istutushommiin kaiken perustamistyön jälkeen. Talvimenetyksistä sen verran vielä mainitsen että surukseni totesin etupihan penkissä upeasti kukkineen punahattu Delicious Candyn juurakon olevan täysin mädäntynyt. Toivottavasti viime kesän taimikasvatuksia olisi selvinnyt korvaajaksi. 

Kevätkurjenmiekat kukkaan

 Tänäänkin vietin muutaman tunnin lapiohommissa. Melkein unohdin kiertää rannan porraspenkillä kunnes saunan tuvan ikkunasta näin jo eilen lähelle kukintaa päässeet ensimmäiset kevätkurjenmiekat kukassa. Pitihän ne vielä yöpuku päällä käydä ikuistamassa.

Katharine Hodgkinit ehtivät ensimmäisinä. 

Aika sievä vaalensinisine raitoineen.

Samassa penkissä auki myös Painted Lady

Terassin penkistä löytyi muutama perinteisempikin lumikello. 

Rinnepenkin projektipäivitys vielä perään. Muutaman tunnin ehdin tämän parissa tänään puuhata.

Pengerryksen takaosa alkaa olla jo halutussa korkeudessa ja multakin paikallaan. Etualalta löytyi muutama niin järkälemäinen kivi ettei taida olla muuta mahdollisuutta kuin haudata ne takaisin piiloonsa. Harmaa muistikuvani on vuosien takaa että taisin silloinkin päätyä samaan ratkaisuun kun tuohon kukkapenkkiä olin perustamassa mutta piti näköjään yrittää silti uudelleen. Parikymmentä sipulia narsissien ja sulppaanien sekoitusta istutin myös jo valmiimpaan osaan reunojen lähelle. Muutaman sipulin löysin syvemmältä mullan alta ilmeisesti edellisen kohennuksen jäljiltä hautautuneena ja osa oli nostettava ylös kaivaessa hautautumiselta pelastaen. En viitsinyt montaa päivää sipuleita kuivattaa maan pinnalla.

Naapurin rajan vierestä kuvakulmaa. Verkotettu riippaomena Ruby Tears on tuossa siis vain valeistutuksessa kuten muutama muukin kasvi. Tummempana multana erottuvaan kivikaaren takaosaan olisi alkuperäisenä ajatuksena joku puu istuttaa, helmiorapihlaja Toba oli aiempi ajatus. Jos kulkureitin viereen päädyn istuttamaan molemmat kirsikkapuut voi kolmas isompi puu olla tässä ehkä liikaa. Kenties istutankin Toban syksyllä hankkimani rungollisen purppuraheisiangervo Diabolon paikalle ja siirrän sen vuorostaan tuohon. Tuo hätäisesti kyhätty valepenkki taitaa jäädä tuohon jalosyreeni Belle de Nancylle ja luulenpa kääntäväni nuo viimeiset muurikivet jatkumaan suoraan kivireunan jatkeeksi.

Vielä yksi kuvakulma ylhäältä puutarhapolun puolelta. 

Huomenna taas oikeat työt häiritsevät puutarhapuuhia. Toivottavasti ehdin kuitenkin hieman edistämään tuota projektia. Anoppilan skillat ja posliinihyasintit edelleen odottelevat myös saavissaan istuttamista. Vettä niille sentään annoin ajatuksena kosteasta mullasta saada niitä erotettua ja jaettua isommalle alalle.

Nämä kun saisin maahan asti voisin yrittää saada lisääkin nimenomaan noita vaaleita posliinihyasintteja. Oikeasti anoppilan ruusupenkissä näin melkein ainoastaan posliinihyasintteja mutta jotenkin appiukon lapio oli saanut siitä huolimatta valikoitua varsin ison otoksen idänsinililjaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Lapio heilumaan

 Useampana päivänä viikolla kävin kokeilemassa lapion uppoamista multaan. Ja tänään pääsin viimein tositoimiin kun lapio ei jämähtänytkään routaan. Muutaman tunnin ehdin puuhailla rinnepenkin parissa ja hiemn konkreettista etenemistäkin jo huomasi. Etupihan penkin siivosin myös. Kunhan pallokompostorin sisältö sulaa levittelen vielä kompostimultaa penkkeihin mitä sitä valmiimpaa tuotosta nyt riittää.

Krookuksia on puhjennut kukkaan jo useampi. Muutaman kukan ryppäitä nyt tänä vuonna sentään tehneet eikä jostain syystä pupujakaan ole ollut liikkeellä niitä evästämässä. Pitihän ne kuviinkin ikuistaa. Tässä vaiheessa vuotta kaikki kukkiva otetaan ilolla vastaan joten seuraavassa sikermä krookuksia.

Sinivuokot taisivat olla tänään jo melkein täydessä kukassa. Lapioidessa unohdin käydä lähempänä tutkimassa joten tässä toissapäivän tilannetta.

Mukavan monta nuppua näkyi.

Sitten rinnepenkin projektin pariin. Tästä ei taida tämän viikonlopun aikana vielä valmista tulla.

Ensi siirsin kaikki perennat jotka vain muokattavalta alueelta löysin tilapäisesti alemmas kukkapenkin päälle. Vähän haasteellistahan noita on tähän aikaa vuodesta erottaa. Maksaruohot toki tunnistaa kun jotain eloa on aina mullan päällä. Varmuudeksi lapioin käytännössä koko pintamullan syrjään. Multaa pitää osaan aluetta lisätä niin paljon että harva kasvi jaksaisi enää hengissä pysyä. Samalla mullan alla piileskelleet kevätsipulit nostin turvaan uudelleen istutettavaksi.

Viime kesän kasasta riittää tähän projektiin melko pitkälle. Lisäksi aion haudata alempiin kerroksiin haravointijätteitä maatumaan.

Tähän pisteeseen ehdin. Kivistä aloin kasata pengerrystä. Ilman mullan antamaa tukea nuo kivet eivät kestäisi hetkeäkään päällekkäin mutta sopivasti multatilaa kohti kenollaan saan tuohon tarkoitukseen riittävän tukevan reunan aikaiseksi. 

Tehdessä suunnitelmat jalostuvat ja taidankin muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa tekemällä kolmiportaiseksi suunnittelemastani penkistä vain kaksiportaisen jatkamalla mutkan kanssa kivimuuria kukureitin suuntaiseksi. Mies alkoi myös suunnitella entisen kasvimaan kohdalle pyörille katosta joka tarkoittaisi myös Iputj-makeakirsikan siirtotarvetta. Kovasti olen nyt sitten pohdiskelut mihin vielä yhden puun tähän palettiin sijoitan. Laittaisiko siis sittenkin kaksi kirsikkapuuta tähän rinnepenkin alueelle. Eipä ainakaan pölytys muodostuisi ongelmaksi. Kirsikoita pitäisi päästä vaan poimimaankin joten kulkureitin viereen taitaisi sen suhteen olla viisain sijoituspaikka. Kunhan saisin alueen valmiimmaksi niin toivottavasti lopulliset suunnitelmat istutustenkin suhteen alkavat valjeta. Anoppilasta sain myös muutaman hyvän tuppaan posliinihyasintteja sekä idänsinililjoja joita yritän saada varovasti eroteltua ja istutettua. Viihtyisivätköhän ne rutikuivassa rannassa purppuraheisiangervon ja marjatuomipihlajien alla. Yö aikaa taas suunnitella ja aamulla aion taas lapiota heiluttamaan. 

Kevätpuuhia

 Aurinkoista huomenta! 

Pääsiäinen vilahti ohi ilman kirjoittelua vaikka vapaata riittikin. Taisin saada pikaisen vatsataudin sairastaneelta pojalta jonkinlaisen vatsataudin yrityksen kun muutama päivä vapaista meni aivan hukkaan huonon olon kanssa kärvistellessä vaikkakaan oksentaa ei onneksi tarvinnut. Pihan sulamistilanne ei sekään tahtonut edetä ohi jo kerran saavutetun joten eipä ollut hirveästi päivitettävääkään. Pääsiäismaanantaina viimein pääsin jo pientä puuhastelua puutarhan parissa aloittamaan jota jatkoin lomapäivänä pidettynä tiistaina heittelemällä talven aikana kertyneet tuhkat kukkapenkkien alueille ja isomman määrän jäljellä olevaan multakasaan. Leikkasin ja muutenkin muotoilin riippapihlajia mistä lisää tekstiä jäljempänä. Nythän pihallakin alkaa paljastua jopa paikoin nurmikkoa, mitä siitä nyt jäljellä viime kesän kaivantojen jäljiltä on.

Kukkia ei montaa ole esitellä. Kokonaiset kolme! lumikelloa on näyttänyt kukkiaan. Muita kukkia ei vielä näy vaikka onneksi krookuksia alkaa yläpihan penkeistä jo nousta. Lumikelloja olen viime syksyn kirjausten mukaan istuttanut myös uusimpaan isoon kalliopenkkiin mutta mitään sieltä ei ole noussut, toivottavasti sipulit eivät ole talven aikana kuolleet. Heti ne postista kotiin saatuani maahan laitoin mutta ilmeisen kuivumisherkkiä lukemani mukaan ovat. 

Tässä kerrotusta lumikellosta lähikuva. Testailin samalla kännykkään hankkimiani kahdenkympin lisälinssejä. Kai noin pienestä kohteesta hieman tarkemman kuvan nyt sai kuin mitä ilman olen onnistunut kuvaamaan.

Olisiko tämä nyt tähtitulppaanin nuppu. Näitä pikkutulppaaneja istutin porrapenkin alueelle. Se oli ensimmäisiä sulaneita kukkapenkkejä kuten arvelinkin.

Lupaavin krookuksen nuppu jo näin pitkällä.

Joko tänä vuonna sinivuokon kukat? Viime vuonna nuput menivät pupun suihin.

Siemenkasvatusten tuotoksina kultaesikot näyttävät olevan kestävää tekoa eivätkä tunnu talvista säikkyvän. Joko nyt nämä kolmatta vuottaan elävät näyttäisivät kunnon kukinnan.

Tuli tehtyä taas kokeellisia virityksiä riippapihlajien kanssa. Projektista selostusta seuraavaksi.

Tikkaiden suunnalla on yläpihan melkein ainoa näkösuojan puutos. Siihen kallion päälle ei mitään suurempaa saa istutettua joten katson nyt olisiko mahdollista saada köyden avulla tuosta etualalla olevasta vähän omituisesta pihlajan sivuhaarasta kasvatettua ikään kuin kaariportti. Olin jo harkinnut leikata tuon haaran pois mutta jääköön nyt siihen tämän viritelmän myötä.

Kiinnitin tuon pihlajan oksan paksumpaan uuteen käyttöön valjastettuun pyykkinaruun vihreällä pehmustetulla sidontalangalla ja yritin viritellä myös saman oksan haaroja tuetusti kasvamaan. Jos tämä nyt lähtee kasvuun kuten kuvittelen niin pääsen kasvun myötä ohjailemaan noista silmuista kasvavia uusia haaroja leveämmäksi katokseksi. Kaikkien haarojen ei ole ajatus jatkossa kasvaa tämän narun suuntaisesti vaan leikkaisin näitäkin sopivista kohdista poikki uusien haarojen myötä. Tuossa on nyt myös yksi kiinanlaikkuköynnöksen pidempi haara jonka samaiseen pihlajaan tukeutuneena irrotin kun myös puuta leikkasin.

Tämä toinen muotopuoli riippapihlaja halusi kovin kasvaa toiselle suunnalle tukiyrityksestä huolimatta kenottaen. Sekin sai nyt narulla vetoapua toiseen suuntaan. Tässä vielä leikkaamaton tilanne, latvus sai myös kevennyksen.

Kesäkeittiön ja terassin penkin välisen kallion päältä menevän kulkuväylän hahmottanee tästä toisesta kuvasta paremmin. Haavekuvissani jonkun vuoden päästä saa kulkea vihreän katon alta terassille kalliolta mallikoiramme Patun suunnalta saapuessaan. Taustalla kasvavat männyt saivat toimia pyykkinaruviritelmien toisena kiinnityspisteenä.

Nämä pihlajat eivät vieläkään ole päässeet näyttämään ulkomuodollisesti parastaan yrittäessäni kasvattaa tukiviritelmin korkeutta reilusti yli varttamiskohdan. Nyt haluttu korkeus on viimein saavutettu. Josko näistä tämän vuoden kasvun myötä tulisi jo enemmän silmää miellyttävät. Tuennat myös puilta poistin, eivätköhän jo omin voimin vuonna 2019 istutetut puut pystyssä kestä.

Rannassa pientä puuhailua myös nuotiopaikan vieressä tein. Vesi on matalalla ja kerrankin vesirajan alle jääneitä isompia kiviä oli hyödynnettävissä.

Viime kesänä lisäsin aidanteeseen multaa yrittäessäni parantaa marjatuomipihlaja Obeliskien ja purppuraheisiangervo Diabolon oloja. Reunakiviä olisi kaivannut tuohon lisää mutta sopivia ei siihen hätään oikein ollut tarjolla kun muiden kivireunustenkin teko ylempänä kalliolla oli täysin kesken.

Nytpä veden alta paljastui tuohon soveltuvia kiviä joten aidanteen reuna näyttää ryhdikkäämmältä. Diabolon silmuja (tai enemmänkin niiden puutetta) olen huolestuneena silmäillyt, toivon että se tuosta kasvuun vielä lähtee. Kuivuudestahan nuo pensaat pääsivät viime kesänä kärsimään kun juuripaakut jouduin nostamaan multatilaa korottaessani mutta Diabolo oli pensaista selkeästi kuitenkin virkein toisin kuin lehtensä kellastaneet ja osin tiputtaneet Obeliskit. Obeliskien silmut jo osoittavat selkeitä elonmerkkejä joten niistä ei onneksi huolta enää ole.

Viimeiseksi vielä tulevan projektin suunnitelmaa tähän maratonpostaukseen. Kylläpä sormet jo nimittäin syyhyäisivät päästä muokkaamaan saunan kulkureitin vieressä olevaa rinnepenkkiä uuteen uskoon.

Neljä päivää sitten rinnepenkki oli vielä osin lumen ja jään peitossa. Nyt alue on kokonaan sulanut mutta pelkäänpä että lapio pysähtyy vielä routaan. Tuosta kun olisi kasvejakin vielä siirrettävä alta hautautumasta ennen kuin voin alkaa rakentaa korotettuja alueita. Multaa on vielä viime kesän jättikasasta ison kalliopenkin keskellä jäljellä ja toivon että saan siinä olevan määrän suurin piirtein riittämään ja samalla sen penkin istutuksia vaille lopullisesti valmiiksi.

Alustava suunnitelma jälleen upealla kuvankäsittelytaidolla tehty :). Tästä kuvakulmasta eivät korkeuserot näy mutta nousua ihan merkittävästi on. Ajattelin pengertää tätä kolmessa osassa mitä jo aiemmin puuostos-postauksessani ( https://kukkiakallionsuojassa.blogspot.com/2023/03/puuostoksia.html  )hieman hahmottelinkin.

Alin osio kuvassa oikealla tulee varsinaisen kukkapenkin kohdalle nostaen kulkureitin puoleista osaa lähemmäs kulkureitin tasoa vastaavaksi (jossa nyt merkittävä korkeusero) ja taaempi osa penkkiä saa jäädä entiseen korkoon. Tähän tulisi istutettavaksi myös se tilattu keltamarjainen makeakirsikka Paula jotta pölytysetäisyys alempana pihalla sijaitsemaan Iputjiin pysyisi maltillisena.

Keskellä oleva osio ulottuu ajatuksissani jonkin verran näitä muita taaemmas. Yritän hyödyntää olemassa olevia kiviä pengerrysten reunoina. Mitään isompia järkäleitä ei juurikaan enää ole joten pienemmätkin saavat kelvata. Tämän portaan taustalle oli ajateltu helmiorapihlaja Toba.

Ylin osio saa jäädä aika lailla entiselleen ainakin tässä vaiheessa. Jos nyt kasvien taas aloitettua kasvun tulee mieleen jotain siirtotarpeita niin katselen niitä sitten myöhemmin fiiliksen mukaan.

Nyt auringosta kaikki nauttimaan ja puutarhapuuhiin. Saa nähdä joko tänä viikonloppuna lapiokin pääsisi töihin.