Pelargoniat isompiin ruukkuihin

Ensimmäiset pistokkaat ovat viettäneet sammalnapeissaan jo tovin ja alkaneet näyttää tyytymättömiltä kasvuoloihinsa. Yksi jo alkoi kellastuttaa lehtiä. Koska tila on rajallinen, päätin istuttaa kaikki kerrasta isompaan ruukkuun. Ensin piti lähteä multaostoksille. Ostin kesäkukkamultaa (Cello joka vaikutti olevan ihan ok ensikokemuksella) ja lisää kasvusammalta ettei mullanvaihto olisi ihan niin iso järkytys pienille taimille. Orvokkejakin etsin vaan olivat loppu joten se jäi ensi viikonloppuun. Mieluusti olisi jo laittanut koska kesäkuun 10. päivän tienoilla olen yleensä viimeistään vaihtanut kesäkukat joten kovin lyhyeksi aikaa orvokkeja ei kehtaisi laittaa.

Ensin ulkona osatäyttö kesäkukkamullalla ja sitten siirryin kolean kelin vuoksi kylpyhuoneen lattialle istuttamaan taimia kasvusammalen kanssa.

Siellä ne nyt sievässä rivissä asuttavat ruukkujaan taimihyllykön toisessa kerroksessa. Toivottavasti myöhemmät vesipistokkaat eivät nyt ottaneet nokkiinsa vähän aikaista siirtoa isompaan kotiin kun eivät olleet entisiinkään ehtineet juuri juurtua. 10 juurtunutta Appleblossomia ja kaksi tavista laskin. Kaksi appleblossomia oli vielä elinvoimaisen näköisiä mutta juurtumattomia, tökkäsin kuitenkin multaan nekin aiempaan syvemmälle kunnes joko kuolevat tai päättävätkin kasvattaa vielä juuret.

Emokasveillekin kuuluu ihan hyvää, tuuheana kasvavat. Tai nuo Appleblossomit lähinnä keskellä, tavikset vähän rääpäleitä edelleen. 

Ja ensimmäisen nupunkin bongasin pari päivää sitten.

Keijunkukat kasvavat kovin hitaasti. En vielä harkitse niiden ruukutusta lähiaikoina.

Esikot itäneet!

Ai niin. Meinasi ihan tärkeä asia unohtua. Kävin kurkkaamassa tänään autotallissa ja esikot ovat viimein itäneet. Noin neljä viikkoa siihen siis meni kun kylvö oli 28.3.

Siinä se pieni vihreä alku näkyy. Suurimmassa osassa ruukkuja näkyi yksittäinen piippa.
Taidan pitää yöpakkasten ajan vielä hetken autotallissa ja siirrän sitten varastoon ikkunan eteen hyllylle. Huonelämmöstä kun kuulemma eivät pidä mikä ainakin yhden sisälle ostetun kaupan kevätesikon kokemuksella pitää varmasti paikkansa. Niin nopeasti kuoli kukkani mitä yritin vaalia ulos istutettavaksi.

Rinnepenkin uudistus

Rinnepenkin uudistamissuunnitelmat ovat viimein edenneet jo lähes valmiiksi toteutukseksi. Aloitin jo kaksi viikkoa sitten mutta viikolla työt eivät juuri ole edenneet miehen ollessa työreissullaan ja pojan tarvitessa kuitenkin huomiota ja ruokaa sekä koira lenkitystä. Toki omatkin työt vähän haittaavat harrastusta ;) Maa oli osin myös roudassa joten annoin tarkoituksellakin maalle sulamisaikaa.

Talven jälkeinen askeettinen penkki ei nyt tietenkään oikein kerro lähtötilannetta. Mutta siis muutama rehevämpi syysmaksaruoho ja isompi joukko vähemmän pirteästi kasvavia maksaruohoja. Suurin osa penkeistä löytyneitä siementaimia tai pistokkaista juurrutettuja. Keijunkukkien siementaimia myös eli varsin pienellä rahalla tehty penkki. Alkunsa saanut siis edessä olevan muurinkivillä reunustetun perennapenkin kaivannon tuotoksista. Sitä kun riitti pari kuutiota eikä oikein viitsinyt kottikärrytellä sellaista määrää maata etupihan kautta peräkärryyn ja kaatopaikalle. Joten laiska lapioi hiekat viereiselle penkalle. Alkuun yritin naamioida hiekkakeot penkin kohdalta siirretyllä varvikolla. Ei mennyt aikaakaan kun rinteessä kasvoi yli polvenkorkuinen heinä ja oli ilmeisen välttämätöntä keksiä muita ratkaisuja. Säkkimultaa ja istutuksia siis. Sainpahan oikean syyn laajentaa istutuksia :)

Kuva kesäkuulta 2015. Alkuun rinteessä kasvoi rönsytiarellaakin joka ei vaan viihtynyt kuivassa paikassaan. Maksaruohoja toki alusta asti kun totesin haastavaksi paikaksi ohuella multakerroksella rinteessä.

Perennapenkin puolikin on tuosta jo ehtinyt muuttua.

 Työ eteni ylhäältä alaspäin vaiheittain. Laitoin maahan tihkukasteluletkuakin samalla niin eipä valu kasteluvedet kaikki ohi. Tässä kasteluletku tosin vielä väärä pää ylhäällä huolimattomasti kun asetin. Kaivoin sitten pari metriä letkua uusiksi.

Ylhäälle siirsin Tiarellat. Joskus kivisestä pihasta on iloakin. Kaikki kivet on kaivettu omasta pihasta pengertämään rinnettä.

Oman haasteensa töihin toi varsin niukasti esillä oleva kasvillisuus. Maksaruohot sentään pilkistivät alkuineen jo mullasta ja keijunkukatkin ja tiarellat talvehtivat osin ikivihreinä. Ainoastaan kuunliljat tuottivat päänvaivaa piileskellessään vielä kokonaan mullan alla. Juurakot onneksi osasin tunnistaa aiemmin niitä istutelleena kun ensin maan alta onnistuin löytämään. Yhden tulinkin vahingossa jakaneeksi kun lapio juuri onnistui iskemään keskelle juurakkoa.

Sinne se letkukin kiemurteli kerros kerrokselta multatiloja seuraillen.

 Siistiä tuli. Multaa tähän projektiin taisi mennä noin 15 kappaletta 40 litran säkkiä, menin jo laskuista sekaisin niitä kärrätessäni.

Vasemmassa alakulmassa oleva pihlajan juurus piti ensin vähän vaan siistiä kitkemällä ja karsia varvikkoa ettei leviäisi penkin puolelle.

Hommahan lähti vähän käsistä tietenkin ja penkki päätyi laajenemaan reilumminkin alueelle. Kevyeksi ajateltu pieni peittokurjenpolvien nosto ja mullan lisäys alle muuttuikin kurjenpolvien siirroksi tuohon laajennusalueelle. Homman raskain osuus olikin lopulta myös kurjenpolvien alla johon isompaakin männyn juurta oli kasvanut ja jatkoi matkaansa perennapenkkiin. Eli sama tilanne kuin perennapenkin toisessa päässä jonka perustin uudelleen viime syksynä. Toivottavasti penkki virkistyy nyt näistä energiasyöppöjen poistoista.

Etualalla siis peittokurjenpolvea joka jää nyt vielä lähinnä mielikuvituksen varaan nähdä. Tuon pihlajan varjon kohdalle jäävä osuus on vielä tyhjillään ja puntaroin nyt olisiko jalohortensia Twist’n shout liian korkeaksi kasvava tuohon siirrettäväksi (juuh, kolmatta kertaa jo muuttaisi paikkaansa mutta olisi niin kivasti näkyvillä tuossa polun vieressä ihasteltavana sitten) vai pärjäisivätkö vaikka rotkolemmikit tuossa. Niitä kun on tulossa piakkoin taimitarhan tilauksessa.

Sitten seuraava projekti olisi näiden muurikivien laitto vaateriin. Epäilen että tuo penkin ulkoreunuksen peittokasvillisuus tulee perattua samalla. Sammalleimut ovat alkaneet jäädä pahasti häviölle heinälle ja hopeahärkille. Ja oikealle puolelle rinnettä vielä pensaille paikka. 

Pitää laittaa uusia kuvia kunhan kevät etenee ja on jotain kasvejakin jo kuvattavaksi. Jotain pientä siirtelyä arvatenkin vielä sitten tarvitaan kun maksaruohotkin näyttävät oletettavasti oikean kasvupotentiaalinsa paremmissa oloissa. Yrityksenä oli vähän vuorotella vihreiden ja punalehtisten kasvien sijoittelua, nähtäväksi jää miten onnistuin.

Ensimmäinen krookus kukassa

Krookuksen piippoja on näkynyt jo pari viikkoa mutta sinnikkäästi kukat ovat pysyneet piilossa viileillä keleillä. Mutta viimein ensimmäinen kukka suostui näyttäytymään.

Siinä se nyt on. Etupihan rautatienomenapuun alla. Blue pearl veikkaisin viime syksyn sipulipussien kuvista päätellen.

Joku kevättähti jo nuppuineen pilkottelee lähistöllä saman puun alla.

Viime kesänä jakamisesta kärsinyt keijunkukka (ehkä Berry smoothie) on ilokseni ensinnäkin elossa ja päättänyt lisäksi tehdä uusia kasvupisteitä. Hymyilytti kun huomasin.

Viimein kevät näyttää etenevän ja penkit heräävät taas eloon. Etupihan penkin kulman komein keijunkukka näyttää pahasti olevan hengetön. Ainahan voi toivoa että syvemmältä jokin kasvupiste on säilynyt elossa ja uutta kasvua ilmestyisi. Pinnassa oli täysin kuollutta. Olisiko lehtimättäät olleet jo liian ylös mullasta nousseita ja vaihtelevat kelit märästä pakkaseen tekivät sitten selvää. Pitää tutkia penkkiä vielä tarkemmin kun ehdin sen siivoamaan ja istuttaa tarvittaessa ajoissa kesän aikana syvemmälle jos muita vastaavia löytyy.

Kasvihankintoja

Rannan istutusalue on kasveja vaille valmiina. Koska koin kohteliaaksi kysyä naapureiden mielipidettä ennen hankintaa (vaikka olinkin varsin luottavainen että ongelmana eivät pitäisi raja-aidannetta kohdassa jossa eivät koskaan tontillaan oleile) en uskaltanut tehdä kasviostoksia ennen aiheesta naapurin kanssa keskustelua. Suostumus onneksi heltisi ongelmitta, toki omalle puolelle saa istuttaa mitä haluaa mutta puskat tulevat kuitenkin oksiensa osalta leviämään hiukan naapurinkin puolelle. Puun juurien vuoksi kaivuu oli kuitenkin pakko ulottaa aivan rajan pintaan.

Joten tässäpä lisätilaus Paratiisin taimitarhalle helmikuisen kaveriksi. Halusin tietenkin säästää postimaksuissa joten siksikin sama firma kun tilaus onnistui vielä saada liitettyä yhteen postimaksuun entisen kaveriksi nopean sähköpostitiedustelun päätteeksi.

Päädyin tiettävästi hiukan kapeammin mutta suhteellisen korkeaksi 2-3m kasvavaan marjatuomipihlaja Obeliskiin ja niiden keskelle tulee aiemmin suunniteltu purppuraheisiangervo Diabolo väriläiskäksi. Tuumailun jälkeen päädyin samalla hankkimaan viime keväänä hankitun hunajamarjan eli makeasinikuusaman kaveriksi toisen Onni-lajikkeen pölytystä parantamaan. Tämän pitäisi olla ehkä piirun matalampi 120-150 cm kun entinen Atut kasvaa 150cm korkuiseksi. Atut on luvattu itsepölyttyväksi mutta hyötyisi ristipölytyksestä.

Pihan haravointia

Haravointi on itselle melkoista pakkopullaa vaan ei auta. Syksyllä meidän pihalla ei heiluta haravan kanssa vaan ajellaan mieluummin lehdet silpuksi nurmelle. Mutta mäntyvaltaisen puuston kanssa ei pääse hirveästä määrästä männynneulasia. Jotka eivät maadu nurmikolle vaikka kuinka odottaisi ja toivoisi. Joten operaatio haravoidaan neulasia (ja luonnollisesti myös sammalta) ja pikkuisen nurmeakin oli taas tehtävä. Lehtikompostille ei ole varsinaisesti käyttöä koska en keksi pihastamme sellaista nurkkausta josta tuotos olisi pelkkää helposti maatuvaa lehtiä ja ruohoa. Koko piha tuli käytyä viikonlopun aikana läpi ja reipas 10 kottikärryllistä puutarhasäkkiin sullottuna jemmailtu metsän puolelle hyötykäyttöön. Osa katteeksi alppiruusuille, osa tasoittamaan metsän kuoppia josko multatilaa saisi sitten korotettua hortensiolle kunhan ehtii ja istutuspenkin laidaksikin sitä jopa päätyi. Ensi vuonna taitaa kyllä loppua sijoituspaikat tontilta ja kärrättävä vaan jäteasemalle koko haravointisaalis.

Kukkapenkitkin tuli haravoitua, neulasta riitti valitettavasti sielläkin. Multaa en ehtinyt lisäämään tilalle mutta onhan tuo jo heti siistimmän näköinen ilman lehtikasaa ja neulasia.

Melkoiset keot haravointituotosta. Saa toimia multatilan rajaajana. Jotain maskeerausta varmaan m

ullalla ja varvikolla jos virittelisi etulaitaan. Alppiruusu Cunningham’s white taitaa saada kyllä siirron edemmäs kunhan taimitilaus Paratiisin taimitarhalta toukokuulla saapuu ja kesähortensia Bougie pääsee maahan.

Kun tuosta haavasta pääsisi vielä eroon.

Pensasaidan kävi appiukko leikkaamassa ja ärsyttävä lyhyehkö oksanpätkä kerätty säkkiin ja surauteltu samantein viimevuotisella hankinnalla Boschin leikkavalla silppurillamme. Oksasilppu päätyi pensasmustikoiden katteeksi.

Vähän vieressä olevan rinnepenkin parantelukin on edistynyt. Mutta siitä seuraavaan tekstiin varmaan enemmän.

Pelargonin vesipistokkaat

Ruusunnuppupelargonien toisen yrityksen pistokkaat ovat olleet vedessä jo tovin. Näytti ajankohtaiselta alkaa siirtää juurtuneita multaan kun vielä juurineen mahtuvat.

Lupaava määrä juuria kiemurteli jo lasissa.

4/7 pistokkaasta oli lähemmässä tarkastelussa kehittänyt juuret ja pääsivät multaan kennoihin muiden kaveriksi. Koronaeristäytymisen vuoksi kaupassa käynti on jäänyt vähälle eikä isompiin ruukkuihin ollut tällä erää multaa riittävästi. Täyttäköön ensin nyt nuo kennot juurillaan ja siirrän viimeistään toukokuulla astetta isompiin ruukkuihin kasvamaan.

Loput kolme näyttivät edelleen virkeiltä joten vedenvaihdon jälkeen pääsivät vielä jatkamaan yrittämistä. Toistaiseksi tuntuma että vedessä juurruttaminen onnistuisi paremmin kuin mullassa. Otanta kyllä on sen verran pieni että voi olla täyttä tuuria ja sattumaakin.

Rannan puolella istutusallas on täytetty. 12 säkillistä multaa siihen meni. Saa nähdä tiivistyykö multa meneillään olevasta kaatosateesta vielä. Ilman kumisaappaita matalavartisissa lenkkareissa en lähtenyt multaa vielä tallomaan tiiviimmäksi. Kasvihankinnat vielä hetken joutuvat odottamaan taimistojen aukeamista. Josko kasvien kanssa näyttäisi sitten vähemmän zombin hautapaikalta (miehen mielikuva) ;)

Rannan oleskelupaikka

Eilen viimein oli keli kohdillaan ja routakin poissa. Pääsin lapiohommiin (ja vähän kirves- ja kuokkakin käytössä oli). Naapurin rajaan alkoi rakentua istutuskuoppaa raja-aidanteelle. Siitä pohdintaa oli jo aiemmin. Ei ollut yllätys että ison männyn juurelta löytyi melkoinen määrä juuria. Kivenmurikoitakin tuttuun tapaan löytyi joista muutaman kanssa kävin melkoista taistelua. Niin sopivasti parikin murikkaa oli juurien alle kiilautuneena. Toisaalta isommat kivet olivat tervetullutta korotusmateriaalia reunalle.

Kaivanto alkuun tykötarpeineen. Pikkuruinen vihreäkahvainen istutuslapio varattu 3v-apurille ;)

Muutama järeä juuri tuli vastaan lähellä olevasta männystä. Paksuin on varmaan pohkeen paksuinen. Päätin suosiolla jättää ne paikalleen jo ihan turvallisuussyistäkin. Kaivoin niiden alle kuitenkin parhaani mukaan multatilaa ja toivottavasti istutettavat puskat löytävät juurensa sinne. Rannan tuulissa kaatuva vanha mänty ei ajatuksena oikein houkuttele. Kuvassa kuopan syvyydestä ei saa enää oikeaa kuvaa koska osa kaivetuista mullista on jo laitettu takaisin kuopan pohjalle kivien asettelua varten. Reunakivien altakin maata kaivettiin multatilan maksimoimiseksi.  Karkea arvio on että kuopan syvyys kivien korotuksen kanssa olisi suunnilleen se 50cm mitä tavoittelin. Onneksi suurin osa maasta oli multaa jonka kyllä hyödynsin. Kalkkia ja lannoitetta varmasti kyllä kaipaa.

Terassilta kuvattuna työmaa äkkiä näyttääkin kovin pieneltä. Kyseinen mänty on siis iso ja lähellä. Eikä tuohon koivuunkaan paljoa matkaa ole. Kalliotakin näyttäisi olevan jo parin metrin päässä maan pinnassa joten syvyyttä tuskin saisi kaivannolle enää riittävästi. Näistä syistä en edes aio yrittää istutuskuopan ulottamista tuota mäntyä pidemmälle. Koivun vieressä on turha haaveilla mitään korkeampaa pensasta kasvattavansa. Muu raja toteutetaan aidalla. Edelleen risuaita olisi haaveissa. Ongelmana vain mistä siihen materiaali. Vuosi sitten ei olisi ollut ongelmaa kun pientä puuta kaadettiin reilusti terassin rakentamisen vuoksi. Nyt kaadettavaa risukkoa ei oikein ole. Epäilen että se kaulattu haapakaan ei vielä tänä kesänä ole valmis kaadettavaksi.

Tänään katselen vielä josko kuopan leveyttä saisi vielä vähän kasvatettua. Ja reunalle kivet yrittäisi asetella. Jos multaakin vielä lähtisi ostamaan ja saisi istutuskuopan valmiiksi.  Taitaa olla säkkitavara tuohon helpoin ratkaisu jotka voi tipautella varovasti kalliota pitkin alas. Kottikärryjä ei tuohon nimittäin kärrätä vierelle kallion laelta. Taimia nyt ei vielä pääse ostamaan näin aikaisin keväällä mutta sitäkin kivempaa kun jatkossa saa vaan helposti asetella taimet paikalleen muuten valmiille pohjalle. Vielä pohdiskelen mahtuuko tuohon enempää kuin kolme taimea. Jääkö siis enää marjatuomipihlaja ja purppuraheisiangervo lajeiksi, ehkä kaksi marjovaa lajia sitten yhden koristeellisen kanssa alustavana mietintänä voitolla.  Juuretkin vähän symmetristä väliä haitannevat. Laitan aiheesta taas päivitystä kun etenee. Mutta onpa ihanaa päästä taas puutarhahommiin. Ja kyllä huomaa jo lihasten kivusta että taukoa ollut.