torstai 9. toukokuuta 2024

Joko nyt on takatalvet kärsitty

 Kyllä taas eilen taisin ihan ääneenkin kirota kun töihin lähtöä tehdessä pyrytti lunta. Viime yönä oli taas pakkasta mutta sääennusteita katsoessa toivonkipinä jo syntyy lämpenemisestä. Tasaisen kylmästä kiitos ei näistä lumisateista näytä puutarha suuremmin kuitenkaan kärsineen kun viherrys on ollut harvassa.  Puihin tai pensaisiin ei edes lehtiä vielä puhjennut. Viime kevään kuvia katsellessa on puutarhan heräämisellä ollut melkoisen eri tahti tänä keväänä 

Ensimmäinen Koska kukkii -haasteen kukinta on virallisesti alkanut jo viime viikolla.

Persiansinililjat aloittivat kukintansa 27.4. Veikkaus meni lähelle kun 26.4. oli veikkaukseni.

Sävy on selvästi myös violettiin taittava 

Sinivuokko Rubra plenan veikkauksen kanssa meni reilusti pieleen (24.4.), nuppuvaihe tänään edelleen vaikka vieressä perinteiset sinivuokot ovat kyllä kukkineet jo ainakin 2 viikkoa. Taitaa tulla tästä enemmänkin äitienpäiväkukka.


Päärynäpuun penkissä on merkkejä kevätkurjenmiekkojen leviämisestä. Ihan mukava rykelmä jo noita valkoisempia (joiden nimeä en tokikaan nyt keksi). Muita lajeja näyttää vastaavasti hävinneen, etualalla vielä yksi Sheila Ann Germany ja huonosti kärhötelineen luona erottuva violetti Pauline.

Tämä yksinäinen tulppaani kuntan keskeltä pilkottavana on huvittanut minua hieman. Mikähän lie eläin on tässä istutusapuna ollutkaan kun tuohon on päätynyt? Kasvakoon nyt tuossa sitten.

Kevättähdet ja krookukset jaksavat etupihan koristekirsikan alla hiljalleen levitä.

Raja-aidan alle istutetut kevätkukkijat leviävät myös hitaasti mutta varmasti. Tykkään näiden kevättähtien, krookusten ja posliinihyasinttien yhdistelmästä.

Pitää sinivuokoistakin kuva näyttää.

Eye Catcher kevätkurjenmiekat puutarhapolun levikkeellä.

Rejoice violetti kevätkurjenmiekka onkin aika kiva pari pinkin pystykiurunkannus Beth Evansin kanssa.

Viime viikolla istutuspaikka tosin hieman kadutti kun tulin sitten istuttaneeksi violettien keijunkukkien pariksi samansävyiset Rejoicet jotka ikävän hyvin maastoutuivat paikkaansa.

Lumikellorypäs päärynäpuun penkissä.

Josko kelit viimein lämpenisivät ja pääsisi kunnolla näkemään miten viime vuonna istutetut kukat kukkapenkissä alkavat kasvaa. Yksi itoh-pioneista Old Rose Dandy näyttää valitettavasti melkoisen heikolta, uudet versot puuttuvat ja olen melkoisen varma että siitä ei eläjää enää tule. Onneksi ei ollut kuitenkaan se ykköshankinta kyseessä. Yhtään uutta hankintaa en ole puutarhaan tänä vuonna tehnyt, pitää nyt rauhassa malttaa katsella mitä tyhjiä paikkoja tuolla penkeissä vielä on ja sitten ehkä muutama uusi kasvi saattaa pihalle kotiutua. Eiköhän se kevät tästä nyt etene.