Rhodot ja esikot

Ei tullut vettä tälle suunnalle ennusteista huolimatta vieläkään. Tulppaanit kukkivat helteellä turhan nopeasti eivätkä oikein päivän kuumuudessa päässeet terälehdet levällään parastaan näyttämään. Onneksi alkaa olla taas uutta katseltavaa kun rhodot aloittelevat. Pihakierroksella havaitsin Royal Rosy alppiruusun avanneen kukkansa ja violettiin vivahtava sävy yllätti myös kevätatasea Fraserin suunnalla. Patjarikko täydentää kukinnoillaan esikoita.

Ihana alppiruusu Royal Rosy kukkii ensimmäistä kertaa ihan kunnolla.

Kevätatsalea Fraseri taitaa olla nykyiseen paikkaansa ihan tyytyväinen.

Patjarikot ovat levinneet aika mukavasti alppiruusu Mikkelin luokse kyhätyssä kivipenkissä. Jouluruusukin on yhtä aikaa kukassa. Tästä kohtaa tulikin vahingossa tällainen kevätpenkki kun kaikki istutetut kasvit kukkivat viimeistään alkukesään mennessä.

Tulihan sitä pinkimpää sävyäkin pikkuhiljaa näihin Pink Delight valkovuokkoihin.

Mutta eihän näitä esikoita nyt malta olla jo vähän esittelemättä. Muutama nuppu on vielä näkemättä joten lisää on vielä kuvia luvassa. Onpa ollut jännittävää seurata millaisia kukkia näistä pikkuruisista siementaimista lähteneistä hoidokeista syntyy. Kannattanut odotella kolme vuotta nämä nähdäkseen.

Tänään avautunut taisi päästä kolmen kärkeen.

Tämäkin jo viime vuonna kukkinut on kaunis

Violetimpi kunnolla kerrottu kaunotar löytyy myös.

Toivottavasti nämä esikot selviävät tulevistakin vuosista ja saisin jo ensi vuonna noita jaettua varakappaleiksi muuallekin kasvamaan. Voisin omankin pihan ulkopuolelle innostua näistä vielä antamaan jos joku oikein kauniisti pyytää ja jakotaimi näyttäisi riskeittä irtoavan. Melkoinen itku aidosti tulisi jos joku kevät näitä ei enää näkyisikään. Jos pitää nimetä oma paras puutarhaonnistuminen niin nimeäisin kyllä näiden kasvatuksen sellaiseksi.

Toivotaan sopivasti sadetta kunkin puutarhaan. Perjantaita ja viikonloppua kohti :) 

Pienet ostokset

 Kyllä on kelvannut pihalla puuhastella kun keli on suosinut. Eilen kävin suunnitelmani mukaan tutkimassa paikallisen kyläyhdistyksen taimitapahtumaa. Vaihtotaimeksi viemilleni nappasin jonkun kevätesikon mikäli oikein tunnistin. Muutamia ostotaimiakin löytyi, perhosorvokki (viola sororia) Rubra ja violettiin vivahtava versio viola sororia var. Priceana, vaaleanpunakukkainen akankaali (ajuga reptans) Rosea, toinen vaaleanpunainen sinivuokko tällä kertaa tavallisemmalla yksinkertaisella kukalla. Kun taimiostosten vauhtiin pääsin ajelin vielä Hankkijalle josta ostin valkoisen ja vaaleanpunaisen särkyneen sydämen (tosin kotiin päästyäni totesin toisen kuolleeksi luulemastani särkyneestä sydämestä olevan ihan pirteänä lehtiään kasvattelemassa). No tulipa se valkoinenkin hankittua joten en aio olla erityisen pahoillani tästä erehdyksestä. Nietospensas (deutzia) Yuki Cherry Blosson oli jopa alennuksessa kuten myös jasmike Little White Love joka on tosin II-vyöhykkeen pensaita hieman arempi. Toisaalta sivistin talven aikana itseäni ja luin ilmatieteen laitoksen sivuilta että kartalla tämä  III-vyöhykkeelle luulemani meidän kaupunki onkin virallisesti kirjattu II-vyöhykkeeseen kuuluvaksi.

Vaihdossa ottamallani esikolla on ihan kiva pinkki kukinta. Päädyin istuttamaan sen puutarhalevikkeen loppupäähän imikän viereen.

Orvokit istutin viime vuonna hankitun violetein kukin juuri kukkivan lajitoverin viereen.

Vaaleanpunaisen akankaalin paikaksi päädyin valitsemaan riippapihlajan juuruksen hieman varjommasta.

Pinkki sinivuokko pääsi muiden sinivuokkojen seuraan, myös kerrottu pinkki Rubra plena on vieressä mutta se epäilen kukkivan muita myöhemmin jatkossakin.

Valkoinen särkynyt sydän on nyt syyshortensioiden välimaastossa isossa kalliopenkissä. Toivon edessä kasvavien päivänliljojen peittävän kukinnan jälkeen ränsistyvän kasvuston.

Vaaleanpunainen särkynyt sydän meni jo aiemmin suunniteltuun paikkaan Living Pinky Promise viereen mistä edellinen taimi kuoli.

Esittelen vielä puutarhan uuden hankinnan, tai oikeastaan appiukon käden jälkenä syntyneen tuotoksen. Kyllä nyt kelpaa puutarhajätettä kompostoida upouudessa kompostikehikossa. Paikan tasaamiseen menikin jo muutama tunti, samalla tosin otin multaa talteen. Koska aiempi puutarhajätteen kompostointi ei ollut sen hienommin järjestetty kuin kasa maassa oli viereisten puiden juuria melkoinen määrä muuten ihan kelvolliseen multaan kasvanut. Ihan pelkällä mullan siirtämisellä en siis puuhasta päässyt. Nyt on kuitenkin viime vuoden muokkausten jäljiltä jääneita kuoppia penkeistä tasattu ja hetkeksi rikkaruohoja näkyviltä peitetty.

Osa mullasta jäi ihan suosiolla paikalleen. En jaksanut alkaa keksiä korvaavaa maa-ainesta tilalle. Paikka on pihan reunassa varaston luona.

Siinä se nyt on. Kokoa 225x118cm pituus-leveysmitassa, korkeutta en mitannut mutta taitaa tuo rinnan korkeudelle yltää. Luulisi nyt jotain mahtuvan. Kuvasta paljastuvat myös aiemmista projekteista jääneet varaston luokse varastoidut kivet joille käyttökohdetta ei toistaiseksi ole löytynyt.

Tässä on nyt kaksi osaa väliseinällä jaettuna, toista alaa täyttämään ensin ja käännön ollessa ajankohtainen voin hyödyntää toista puolta. Etulaudat saa myös irti, ei tuolta muuten mitään ulos saisi. Lehtikuusen materiaalina pitäisi olla melko kestävää kosteudellekin. Pohjalla kattopellit jospa puun juuret eivät tähän nyt tietään enää löytäisi.

Helle näyttää vaan jatkuvan ja pihalla kyllä huvittaisi puuhia jatkaa mutta välillä taas oikeisiin töihin. Lomaa kun pitää odotella vielä heinäkuulle. Kastelu taisi pyöriä melkein koko eilisen ympäri pihaa paikkaa vaihdellen, etenkin siirtokunttaa on pakko vielä kastella ettei pääse liikaa kuivamaan. Vielä pitäisi etupihan puolelle ehtiä tänään kastelua jatkamaan joka on toistaiseksi saanut pärjätä omin voimin. Kastelukela talven jälkeen toimii ja on kyllä ollut kätevää kun letkuja ei ole tarvinnut rannasta asti enää vedellä.  Sadetin haluttuun kohtaan  ja hana vaan auki varaston kulmalta mihin asti vesiputki viime kesänä tuotiin. Aurinkoista viikon alkua!

Paras aika keväästä

 Nyt on lämpöä sitten riittänytkin jos alkukuusta paleltiin. Sadetta alkaisi jo puutarha kaivata vaikka muuten lämpöön olenkin tyytyväinen. Puutarhassa on ihanin kevätsesonki menossa. Tulppaanit ja hedelmäpuut kukkivat, erityisen iloinen olen taas kultaesikoistani jotka näyttävät viihtyvän nykyisissä paikoissaan. Esikoiden kuvat säästän seuraavaan omaan postaukseensa koska erityisasemassa ovat omien siemenkasvatusteni tuloksena, toivon vielä muutaman näyttävän omat kukkansa postaukseen mukaan. 

Alkuun tulppaanien väriloistoa (tai enemmänkin yritystä ollut harmonian suuntaan) etupihalta. Perinteiseen tapaan luotan vaaleanpunaisen ja violetin sävyihin.

Jätetään tulppaaniotoksia toisellekin kerralle ja esitellään tämän pihan uutuuskukat, syksyllä maahan istutetut koiranhampaat jotka ensimmäistä kertaa pääsin livenä näkemään. Olen tyytyväinen että viimein ymmärsin näitäkin hankkia.

Näköjään muutaman koiranhampaan istutin myös puumaisen purppuraheisiangervon juurelle. Kiva yllätys toki vaikka syksyllä jäi muistiin laittamatta.

Söötti parivaljakko koiranhammas on myös krookuksen kaverina.

Talven tappiot alkavat jo lopullisesti selvitä. Hetken suunnittelin jo mistä saan tilalle uudet puut hengettömiltä näyttäneille koristekirsikka Accoladelle ja magnolialle. Lehtiä niihin ei edelleenkään ole ilmestynyt joten vanhat oksat ovat mennyttä mutta uusia silmuja molempien  rungon kylkeen kuitenkin viikolla ilmestyi joten toivo elää. Saa nähdä vieläkö niistä puita saisi kasvamaan, aion yrittää. Sen sijaan täysin kuolleilta vaikuttavat ne ulkomaiden edulliset kaksi tietoisesti riskihankintana tilattua hortensiaa Taube sekä Bluebird ja muutaman vuoden luumupuun vieressä kasvanut Summer Love näyttäisi valitettavasti myös kuolleelta. Routaiseen maahan istutetut Itoh-pionit myös pitävät jännityksessä edelleen, yksi jo siis aiemmin mainittuna kuoli, kolmella muulla silmujen aukeaminen ei ole edennyt joten jännitystä niiden kohdalla valitettavasti vielä on. Yritän ainakin niitä nyt kastella kun veikkaan etteivät kovin hyvää hiusjuuristoa ehtineet talven yllättäessä syksyllä tehdä. Särkyneet sydämet eivät lähteneet kasvuun viime kesän alehankintana ostettuna jonka vähän arvasinkin jo viime kesän hengettömän ulkonäön perusteella, uutta yritystä siis niiden hankintaan.

Etupihan koristekirsikka Accolade ei tosiaan ole järin virkeän näköinen. Joka tapauksessa nämä oksat olisivat jossain kohtaa tulleet leikattaviksi koska lähtivät liian matalalta.

Mutta muutama varttokohdan yläpuolinen silmu tuolla pilkottaa. Toivo siis elää josko tästä vielä puun saisi kasvamaan, helppoa ei välttämättä kyllä ole nätin näköistä tästä saada mutta en nyt vielä luovuta.

Monen syysvuokon kohdalla näyttää heikolta mutta puutarhapolun levikkeellä näyttää talvehtiminen onnistuneen peräti kahdella. Lehtiä kiistattomasti nousee Paminan kohdalta.

Hopeasyysvuokko Robustissima myös elossa.

Viimeiset Koska kukkii veikkaukset ovat myös nyt tiedossa.

Sinivuokko Rubra Plena avasi kukkansa lopulta 10.5. Veikkaukseni 24.4. ei osunut siis kovin lähelle. Koollaan eivät tänä vuonna kukat häikäisseet mutta kaunis on.

Äärimmäisen pinkiltä ei tämä valkovuokko Pink Delight vaikuta mutta kelpuutan toki, kukinta 18.5. (Veikkaus 8.5.)

16.5. aukesi kerrottu Lumikki (Veikkaus 15.5. joten erittäin lähelle meni). Vieressä on siis myös toinen taimi joka ei kukkinut lainkaan, ei tätä varmaan huijaukseksi lasketa jos valitsi nyt veikkaukseen sen kukkivan yksilön kahdesta 😉.

Nostin eilisiltana kahdesta kultaesikosta jakotaimen purkkiin ja aion suunnata aamupäivän aikana läheiseen taimitapahtumaan periaatteella vie kaksi, ota tilalle yksi. Itse kun noista esikoista olen niin innoissani on kiva saada jollekin toisellekin puutarhaharrastajalle jotain vähän harvemmin vastaantulevaa tarjolle. Ei ole edelleenkään näitä myynnissä näkynyt vaikka näyttävät kyllä erinomaisen hyvin kestäviltä huomioiden jo kolmen talven kokemus näiden kanssa ilman menetyksiä. Jospa jotain kivaa löytöä ostotaimenakin silmään sattuisi.

Esikot purkeissaan uutta kotia etsimään. Otin kukkivana niin tietää ainakin mitä on saamassa. Tämä keltainen väri ei oma lempparini kuten olen monesti todennut, veikkaanpa että joku tulee olemaan tästä kuitenkin erittäin onnellinen.

Mahtavaa viikonlopun alkua kaikille. Kenties livahdan reissullani myös paikalliselle Hankkijalle josko löytäisin jotain täytettä menetysten tilalle. Ainakin uutuus Jasmike Little White Love kiinnostaisi ja niitä muutama pitäisi olla vielä täälläkin myymälässä jäljellä.

Joko nyt on takatalvet kärsitty

 Kyllä taas eilen taisin ihan ääneenkin kirota kun töihin lähtöä tehdessä pyrytti lunta. Viime yönä oli taas pakkasta mutta sääennusteita katsoessa toivonkipinä jo syntyy lämpenemisestä. Tasaisen kylmästä kiitos ei näistä lumisateista näytä puutarha suuremmin kuitenkaan kärsineen kun viherrys on ollut harvassa.  Puihin tai pensaisiin ei edes lehtiä vielä puhjennut. Viime kevään kuvia katsellessa on puutarhan heräämisellä ollut melkoisen eri tahti tänä keväänä 

Ensimmäinen Koska kukkii -haasteen kukinta on virallisesti alkanut jo viime viikolla.

Persiansinililjat aloittivat kukintansa 27.4. Veikkaus meni lähelle kun 26.4. oli veikkaukseni.

Sävy on selvästi myös violettiin taittava 

Sinivuokko Rubra plenan veikkauksen kanssa meni reilusti pieleen (24.4.), nuppuvaihe tänään edelleen vaikka vieressä perinteiset sinivuokot ovat kyllä kukkineet jo ainakin 2 viikkoa. Taitaa tulla tästä enemmänkin äitienpäiväkukka.

Päärynäpuun penkissä on merkkejä kevätkurjenmiekkojen leviämisestä. Ihan mukava rykelmä jo noita valkoisempia (joiden nimeä en tokikaan nyt keksi). Muita lajeja näyttää vastaavasti hävinneen, etualalla vielä yksi Sheila Ann Germany ja huonosti kärhötelineen luona erottuva violetti Pauline.

Tämä yksinäinen tulppaani kuntan keskeltä pilkottavana on huvittanut minua hieman. Mikähän lie eläin on tässä istutusapuna ollutkaan kun tuohon on päätynyt? Kasvakoon nyt tuossa sitten.

Kevättähdet ja krookukset jaksavat etupihan koristekirsikan alla hiljalleen levitä.

Raja-aidan alle istutetut kevätkukkijat leviävät myös hitaasti mutta varmasti. Tykkään näiden kevättähtien, krookusten ja posliinihyasinttien yhdistelmästä.

Pitää sinivuokoistakin kuva näyttää.

Eye Catcher kevätkurjenmiekat puutarhapolun levikkeellä.

Rejoice violetti kevätkurjenmiekka onkin aika kiva pari pinkin pystykiurunkannus Beth Evansin kanssa.

Viime viikolla istutuspaikka tosin hieman kadutti kun tulin sitten istuttaneeksi violettien keijunkukkien pariksi samansävyiset Rejoicet jotka ikävän hyvin maastoutuivat paikkaansa.

Lumikellorypäs päärynäpuun penkissä.

Josko kelit viimein lämpenisivät ja pääsisi kunnolla näkemään miten viime vuonna istutetut kukat kukkapenkissä alkavat kasvaa. Yksi itoh-pioneista Old Rose Dandy näyttää valitettavasti melkoisen heikolta, uudet versot puuttuvat ja olen melkoisen varma että siitä ei eläjää enää tule. Onneksi ei ollut kuitenkaan se ykköshankinta kyseessä. Yhtään uutta hankintaa en ole puutarhaan tänä vuonna tehnyt, pitää nyt rauhassa malttaa katsella mitä tyhjiä paikkoja tuolla penkeissä vielä on ja sitten ehkä muutama uusi kasvi saattaa pihalle kotiutua. Eiköhän se kevät tästä nyt etene.