sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Haravoinnit

 Kukkasten ihastelun sijasta puutarhailu on muuttunut syyspuuhiksi. Haravoinnin jättäisin mieluusti kokonaan tekemättä tai ainakin jonkun muun hommiksi. Vaan olihan se haravan varteen tartuttava. Nyt on sekin urakointi tehty. Mutta pari kukkakuvaa kuitenkin ensin.

Pernille tarhaviinikärhö se vaan kukkii edelleen. Lisää nuppuja on auennut.

Ensi viikolla taitaa keli kylmetä jo sen verran että näillekin on heitettävä hyvästit. Ensi keväänä luulen odottavani tämän vihertymistä kaikista eniten.

Tämä kuva kiteyttää varmaan parhaiten syyn haravointipakkoon. Hirveä määrä männynneulasia ei edistä nurmikon hyvinvointia vaikka kuinka lehtien silppuaminen nurmelle leikkurilla olisikin kätevää.

Haravointijäte siis säkkiin ja menoksi.

Useampi kasa syntyi kuskattavaksi. Biltemasta pari vuotta sitten ostetut apuvälineet ovat nosteluun aika kätevät.

Vielä sain kaikille paikan metsän puolelta. Iso osa meni hortensioiden vierelle ja pari kuormaa myös vanhimman riippapihlajan juurustaan. Kesällä kohotin hortensioiden multatilaa ja nyt kumpujen tyhjäksi jäänyt väli on viimein tasattu lehtisilpun ja neulasten sekoituksella. Siihen saa maatua omaan tahtiinsa ja eiköhän syntyvä maa-aines kelpaa hortensioiden juurille aikanaan levitä. 

Ehkei tämä nyt maailman nätein istutusalue juuri nyt ole mutta talven jälkeen pinnan sävy on yleensä jo tummunut eikä näin silmiinpistävä. Eipä rikkakasveista ole juuri ollut kiusaa. 

Alppiruusut ovat tuntuneet myös tykkäävän männynneulaskatteesta. Ilahduttavasti muutama nuppu näkyy viime vuoden hankinnalla Royal Butterflylla.

Tämäkin alppiruusu Helsingin Yliopisto on viihtynyt loistavasti melko pienessä kuopassaan. Sekin sai lisää katetta osin jo maatuneen ja tiivistyneen päälle.

Vielä oli koivuissa lehtiä jäljellä joten ruohonleikkuriajelu on kertaalleen vielä myöhemmin luvassa lopuille putoaville lehdille. Pääasia että neulaset on nyt haravoitu. Mies leikkasi appiukon kanssa pensasaidankin joten syystyöt ovat hyvällä mallilla. Ensi kesänä jäteasemalle lienee jo enemmän asiaa. Toisaalta niin taisin luulla jo viime vuonnakin kunnes keksin korottaa hortensioiden multatilaa ja tuli tarve saada täyttömaata. Kesäkukkaruukut jäivät vielä tyhjentämättä. Ensi viikonlopuksi on vielä siis hommaa luvassa. Sääennustekin näyttää kylmenevää joten viimeisetkin kukat taitavat aidosti kaivata jo kompostia viikon kuluttua.



lauantai 10. lokakuuta 2020

Pari sipulia lisää

 Sen verran jäi mieltä kaihertamaan ilman kevätkukkijoita jäänyt rannan aidannepenkki että tänään oli pakko vielä suunnata sipuliostoksille. Samoin oli katsastettava -70% perenna-ale uudelleen vieläkö ne viikko sitten tiirailemani ostamatta jääneet maksaruohot sieltä löytyisivät. Ja löytyiväthän ne kuten kuvasta näkyy 😆. Kummallista että sipuleita ei löydy kaupungista enää kuin yhdestä ainoasta liikkeestä. Hankkijalle siis.

Maksaruohot (sedum) Lime Zinger

Roikkuva kasvutapa sopii sammalleimujen vierustaan rinteeseen

Siihen asettuivat rinnepenkin viereen.

Ja vielä sekalainen seurakunta pikkusipuleja. Lisää liloja Blue Pearl sekä valkoisia Ard Schenk -krookuksia. Isompi pussillinen tummemman violetteja Flower Record -krookuksia. Lilac Wonder -pikkutulppaanit, kevättähti-sekoitus ja Alida-kevätkurjenmiekkoja.

Testasin uutta lähestymistapaa istuttamiselle mihin törmäsin ja sekoitin koko läjän keskenään. Tuosta laittelin rennosti satunnaiseen järjestykseen maahan mitä kouraan tarttui. 

Suurin osa sipuleista pääsi rannan aidannepenkin multiin. Olisihan se nyt häpeällistä jättää ensimmäiseksi sulava paikka pihasta ilman kevätkukkijoita. Muutama kymmentä sipulia istutin vielä lumikärhön juurelle myöskin rantakallion nopeammin sulavaan paikkaan. Lumikellot olisivat olleet tietysti mukavia mutta jääköön ensi vuoteen. Kuulemma kuivumiselle herkkiä joten niiden paras istutusaika lienee jo ohi. Toivottavasti terassin penkissä olevat lumikellot lisääntyisivät ja pääsisin sieltä jossain vaiheessa siirtämään kerrottuja muuallekin.

Iloinen yllätys. Kärhö (clematis) Tae oli avannutkin vielä toisen kukan, tällä kertaa pääsin ikuistamaan sen kokonaisena 😊

Etupihan kukkalaatikot saivat perinteiset callunat.

Haravointihommat on myös aloitettu. Neulaskasojen läjitys jatkui metsän hortensioiden vierustaan maantäytteeksi ja alppiruusujen katteeksi. Tulevaisuudessa ei auta kuin alkaa kuskata näitä jäteasemalle kun tila loppuu. Kompostiin turhan hapanta hyödynnettäväksi.

Huomenna haravointihommat olisi saatettava loppuun vielä takapihalla. Terassilla kesäkukkaruukutkin ovat vielä tyhjentämättä. Niiden mullan taidan taas siirtää kallion rautatieomenapuun sekä osin riippapihlajan juurelle. Siinäpä tämän viikonlopun puutarhaohjelma varmaan olisi.



sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Sipulitalkoot

En jaksanut jäädä odottelemaan viileämpiä kelejä enempää. Eilen sujahtivat sipulit maahan. Hankkijalta kävin vielä pikkusipuleita lisää joten tämän vuoden kokonaismäärä nousi jälleen 500 paikkeille. Eipä tarvinnut näpit jäässä istutella. Sain ihanan ja käsittämättömän ahkeran apurin pojasta joka jaksoi kaksi tuntia auttaa istuttamisessa. Voisi kuvitella ettei alle 4v olisi avuksi mutta sujuvasti sipulit aseteltiin äidin tekemään kuoppaan. Varmaan nopeammin kuin mitä yksin tehdessä. Muutaman krookuksen ja tähtililjan istutti karviaspuskan alle yksinkin ja yhdessä miehen kanssa laittoivat pussillisen valkoisia Ard Scenk -krookuksia rannan köynnösten multiin. Poika olisi halunnut vielä jatkaa mutta sipulit valitettavasti loppuivat kesken. 😁 Mukavia yllätyksiä keväällä siis luvassa. 

Väsymätön kukkija tarhaviinikärhö Pernille. Etupihan syreenin alle päätyi kirjokevättähtiä (Chionodoxa luciliae), Tulipa humilis Violacea Yellow Base, Muscari armeniacum Manon, Tulipa humilis  Var. pulchella Alba Caeru. Toinen syreenipuu ja rautatienomenapuu saivat myös muutaman kirjokevättähden lisää juurelleen.

Etupihan penkkiin istutimme tulppaaneja Bleu Aimable, Synaeda Blue, Candy Club, Whispering Dream sekä humilis-tähtitulppaaneja keijunkukkien väleihin. Laukat (allium basalticum) Silver Spring Istutin itoh-pionien lähelle. Narsisseja penkissä on jo valmiiksi melko mukavasti. Viime vuoden tulppaani-istutusten kukinnoista nyt ei tiedä vieläkö nousevat mutta eiköhän kukkia ole ihan mukavasti tulossa.

Etupihan penkissä punahatut sinnittelevät.

Toinen punahattu jaksoi pikkuisen kukan myös vielä avata.

Idänunikko Royal Wedding koki heräämisen puolikuolleista ja on tehnyt nupun.

Punahattu

Hortensiapenkkissä ei kasvanut juuri mitään kevätkukkijoita joten sinne istutettiin runsaasti pääosin matalammaksi jäävää kukkijaa ahomansikoiden sekaan. Kirjokevättähtiä (jota oli noin 120 sipulia mitä laatikkoon kaadettuna sekoituksena päätyi moneen kohteeseen). Espanjansinililja-mix, tähtitulppaaneja Little Beauty ja Violacea Black Base sekä pussillinen krookus Blue Pearleja. Kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) Pauline, Painted Lady ja Sheila Ann Germany päätyivät myös samaan penkkiin. Kuunliljojen alle tulppaanit Ollioules.

Metsänrajan penkkiin päätyivätkin sitten kaikki loput pussilliset. Siinä vaiheessa kirjanpitoni alkoi pettää pitkän istutusrupeaman ja vähenevän valon myötä joten todettakoon että lidlin laukat päätyivät syysleimujen sekaan ja useampi pussillinen jäljelle jääneitä tulppaaneja kuten myös ainoat Eros- hyasintit.

Vielä viimeisiä syysleimuistakin metsänrajan penkissäkin kukki.

Verikurjenpolvi Elke

Peräti kahden kukan voimin.

Koreaköynnöskuusama Serotina.

Jalokärhö Taen nupulle kävi jotain outoa ja ainoastaan tämän yhden terälehden ehdin nähdä. Toivottavasti ensi kesäksi nousee ja näkisin edes kokonaisen kukan. 😉

Tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Duchess of Albany

Iskin nyt samaan postaukseen melkoisen sikermän kukkia. Näitä kun ei viikolla iltaisin jouda kuvaamaan eikä lokakuulla voi tietää vieläkö nämä ensi viikolla ovat elossakaan jos oikein kylmä yö yllättää. Osa sipulien sijoituspaikoista jäi painamatta mieleen mutta onpahan vähän yllätyksiäkin joukossa kevääksi. Kesäkukat pitäisi korjata kompostiin ja haravoida nurmikolta neulasia.