lauantai 28. maaliskuuta 2020

Esikkokylvös

Silmääni osui nettiä selatessa esikkoja. Muistinkin sitten viime vuonna tallentamani linkin Barnhavenilta. Sinnehän eksyin esikoiden maailmaan. Sama puutarha olisi myynyt myös jouluruusuja mutta niistä parhaat olivat valitettavasti jo loppu. Mutta kohtalaisen edullisesti saikin esikkojen siemeniä ja postikulut vain pari euroa. Koronavirus kun muutenkin eristää maita niin ehkä elävien kasvien tilaaminen olisi ollut vähän riski jos posti olisi kovin hitaaksi muuttunutkin. Tilasin lopulta kolme pussia punaisen, vaaleanpunaisen ja violetin sävyisten kerrottujen sekoitusta Primula auricula. (Tuossa linkkikin https://www.barnhaven.com/alpine-primula/auricula-seeds/barnhaven-double-auriculas-reds-pinks-purples/). En nyt löytänyt mikä laji olisi suomeksi. Oi miten söpöjä. Tilasin siemenet 19.3. ja eilen ne tupsahtivat postilaatikkoon.



Aamupäivästä etsin varastolta sopivia purkkeja ja kasvatusalustat. Luonnollisesti pesemättömiä edelleen viime kesältä joten nämäkin piti ensin tiskata.
Kylppärin lattia on ainoa sopiva paikka hoitaa purkkien pesu. Kylvömatot pesin myös ja yritin höyrypesurilla tappaa isoimmat homeet. Saattoi olla hyödytöntä puuhaa kyllä. Mutta jotain puuhaa sillekin Kärcherin vehkeelle joka ollut kaapissa aika pitkään taas käyttämättömänä.

Siemenet olivat pieniä ja ohjeen mukaan kylvin ne pintaan. Itävät viileässä 12-15 asteessa ohjeen mukaan eikä ainakaan missään nimessä liian lämpimässä. Kun sisätilat olivat siis poissuljettu päädyin laittamaan ne toistaiseksi lämmittämättömään autotalliin. Ehkä uloskin olisi voinut viedä, kai pitävät kylmäkäsittelystä. Nyt ilmeisesti vaan useampi viikko odottelua.

Take a chance köynnöshortensiastani löytyi taas katkennut oksa. Tietenkin juuri se joka oli laitettu juurtumaan sammalen alle. Kaivoin sen esille. Ainakaan elävän näköisiä juuria ei näkynyt, jotain kuivan näköisia roitakkeita kyllä (noista kun ei aina ota selvää onko oikeita  juuria vai tarttumajuuria) Silmut selvästi vielä kuitenkin elossa. Laitoin oksan kahteen osaan, toinen se ehkä aiemmin jo juurtunut kärkiosa sekä toinen juureton. Molemmat ovat nyt omassa purkissaan kasvusammalessa pussit päässään. Taimihyllykön sisältö se vaan kasvaa.

Lopuksi viikontakaisten oksien tilannekatsaus. Ensimmäisiä omenankukan nuppuja näkyvillä. Syreenit alkoivat vihertää jo parissa päivässä. Pihjalat ovat selvästi hitaimpia aukomaan nuppujaan.


sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Puiden kevätleikkaus

Katselin sääennusteita ja pohdin joko puita uskaltaisi leikata. Päivällä lämpötila kiipesi juuri plussalle, yöllä tosin -10 astetta pakkasta luvassa. Mutta aurinkoista ja kuiva keli. Ensi viikolla luvassa jopa +8 päivällä ja pikkupakkasta yöllä. Oksasakset polttelivat lopulta liikaa mielenpäällä ja aloin saksia.

 Tämä rannan Rautatieomenapuu oli vielä helppo tapaus.

Alimpia vaan pois. Kuvia nyt voi olla vaikeahko hahmottaa mutta tukikepin kiinnityksistä voi yrittää päätellä mitä poistettu.

 Tämä puumainen syreeni olikin jännä paikka.

Rohkeasti vaan. Saa nähdä mitä tästä töröstä tulee... Kuollut karahka vai haarova oksa. Jännitystä kevääseen.

 Vanhin riippapihlaja.

Nyt lähti alinkin oksa. Leikkauspinta näkyvillä. On se nätti riippapuu pelkällä latvalla ilman yhtäkään oksahaaraa. :) :). Ehkä se latvasilmu pitäisi vielä leikata jos auttaisi haaromaan. Korkeus jo riittäisi.

Rannan riippapihlajiakin leikkasin. Niistä ei kuitenkaan hyviä vertailukuvia löydy. Tällä hetkellä eivät nekään mitään varsinaisia muotovalioita ole.
Ihan kaikkea en uskaltanut tai voinutkaan leikata. Tässä toiveena olisi tuon lähempää runkoa lähtevän oksanalun kasvaminen uudeksi latvaksi. Oikealle jatkuva alaspäin suuntautuva haara saa lähteä myöhemmin.
Tämä on hankalin tapaus. Ainakin liian alhaalta lähtenyt haara sai tuosta lähteä. Saisiko korkeutta kasvavaa latvaa syntymään tuosta oikeasta oksasta jossa pieni alku jo kasvamassa vai tuon vasemman puoleisen oksan pikkusilmusta joka juuri ja juuri erotettavissa.

Vihreän kiinnityslangan tyvessä pieni oksahaaran alku myös yksi latvaehdokas tässä kolmannessa terassin riippapihlajassa.


No jos ei muuta niin ainakin maljakollinen oksia syntyi edellisten leikkausten tuotoksena. Iloinen sekoitus omenapuun, syreenin ja pihlajan oksia. Mies oli tehokkaalla päällä. Hetkeksi laskin oksasakset ja oksat kuistille ajatuksena katkoa sopivamman mittaisia oksia maljakkoon. Kun pääni käänsin niin alkoi oksasaksien napse kuulua kun mies siisti oksia jo silppuriin laittoa varten. Tuli kiire ottaa sakset haltuun :)



keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Ensimmäiset kevätkukkijat

Oi, mitä silmäni näkivätkään tänään terassin penkissä. Ihka ensimmäiset lumikellothan ne siellä kurkistelivat. Salaa olivat ilmestyneet, viikonloppuna en edes vihreää havainnut.
Valkoinen nuppu, ei aivan kunnolla vielä ehtinyt avautua.

Tämä ehkä lumikello Galanthus Woronowii (nuppuvaiheessa vähän epäselvää) oli ainakin muistiinpanoissani mutta kovasti muistelisin olleen myös kerrottua versiota. En kyllä löydä kasvilistoistani sitä. Saattaa olla vain takaraivoon jäänyt muistikuva nettikaupan syövereistä kun tuli erinäisiä ostoksia palloteltua ostoskoriin ja sieltä pois nousevaa loppusummaa tuijotellessa. No kohtahan tuo selvinnee kun alkavat kunnolla avautua.

Ja lisää iloisia löytöjä kukkapenkeistä. Kaikki kolme viime kesän itohiani ovat hengissä! Punaista pilkottaa :)



Kyllä mieltä lämmittää nähdä nuo pienet piipat mullasta kurkkimassa.

Pelargonioiden pistokasrintamalla muutama nuupahtanut. Suurin osa onneksi edelleen virkeinä. Yhden uuden pistokkaan pätkäisin Appleblossomista että varmasti riittäisivät. Olisi vaan mukava päästä lahjoittamaan muutama eteenpäinkin.


lauantai 14. maaliskuuta 2020

Sisäkasvatusten tilanne

Keijunkukkien itävyys näyttää olevan varin hyvä. Noin 30 sirkkalehteä esillä. Viimekeväiset tuntuivat olevan sitkeitä kasvatettavia eikä menetyksiä juuri tullut. Toivottavasti näiden kanssa sujuu yhtä hyvin.

Pieniä ovat keijunkukat vielä.

Kovemmalla kädellä leikattu Appleblossom alkaa tehdä uutta silmua jo lupaavasti.

Tavispelargoniat myös virkeitä ja uutta vihreää silmua näkyvissä.

Viikon vanhat pistokkaat vielä kaikki vihreitä ja pystyssä.

Nyt ei yhtään tietoa voiko tällainen juurrutus edes onnistua. Pahasti taittunut ja lähes katkennut köynnöshortensia Take a chance:n haara osui pihalla ulkoillessa silmään ja pääsi sisälle yrittämään juurtumista. Kun oli kennoja ilman kasvattia niin eipä tuossa mitään häviäkään jos yrittää.


Pienen pientä kevään etenemistä pihalla nähtävissä. Muutama syksyllä istutettu krookus työntyy jo esiin mullasta. Etupihan penkissä myös ensimmäiset rohkeimmat (sanoisinko uhkarohkeat -10 asteen yöpakkasta kun vielä luvassa) narsissit pilkottavat esillä.

Ihanaa kun pihallakin alkaa olla jotain kurkittavaa penkeissä. Alkaisi vaan kevät jo kunnolla.









lauantai 7. maaliskuuta 2020

Pelargonian pistokkaat

Tänään päätin pelargonioiden vihreytyneen riittävästi pistokkaiden ottamiseksi. Samalla saivat leikkauksen. Yritin löytää riittävän terävän veitsen hommaan. En aivan täysin siinä onnistunut mutta ehkä en aivan leikkauspintoja onnistunut murskaamaan siitä huolimatta. Lopulta pistokkaita kertyi yllättävän iso määrä. Appleblossomia yhteensä 14 kappaletta ja 10 kappaletta tavallisia pinkkejä.

Kasvit ennen leikkausta.

Appleblossomit jotka alkuun olivat suunnitelmana pistokkaaksi ottaa. Lehtiä vielä tämän kuvan jälkeen karsin.

Mutta pistokkaat jotenkin lisääntyivät vielä Appleblossomeissa kahdella leikkausten myötä. (merkitty pinkillä langalla etten vaan jatkossa niitä mene sekoittamaan kun vieretysten joutuvat tavisten kanssa) Oikealla pinkit tavikset. Kun ei vaan raaskinut biojätteeseenkään laittaa kelpoa pistokasmateriaalia. Jos lähtevät kasvuun niin pääsenpä lahjoittamaan muidenkin iloksi kukkia.

Pistokkaista osa biolanin kasvusammalessa takana. Pientä mutkaa matkaan toi täydeksi jääkimpaleeksi ulkovarastossa muuttunut multapussi mutta päivän sulattelulla kylpyhuoneen lattialämmityksessä sain raavittua riittävän määrän multaa kennolokeroiden täyttämiseksi mullalla. Edessä Appleblossomit sammalnapeissa. Sammalnapit ovat nyt ensimmäistä kertaa kokeilussa. Ehkä olisi voinut mennä juuri päinvastoin mutta mullan puute sai kiirehtimään tärkeämmät pistokkaat jo kosteaan juurrutusympäristöönsä. Päätin etten laita näille huppua, kahdensuuntaista ohjeistusta asiaan näyttää olevan mutta vallalla oleva suositus näyttäisi kuitenkin olevan peittämättömyyden kannalla. Aika mukavaa hommaa tämä pistokkaiden laitto jopa 3-vuotiaan kanssa yhteistyönä. Poika kun halusi osallistua. En taida kokeilla samaa noiden hentoisten keijunkukkien koulimisessa jatkossa. Sen verran napakat otteet pojalla kasvien käsittelyssä :)

 Taviksista jäi tällaiset tyngät jäljelle.

Toiset tavikset vielä surkeamman näköiset. Jos ne tästä kuitenkin lähtisivät haaromaan.

Tämä Appleblossom on jo aika kivan tuuhea leikkauksista huolimatta.

Toinen Appleblossom vähän lehdettömämpi mutta uskon ja toivon että tästä lähtee kasvuun. Aloitan nyt miedon lannoituksen kastelun yhteydessä.

Ja vielä keijunkukkaraporttia. Siemeniä itänyt tänään yhteensä kahdeksan. Onneksi ikänäkö ei vielä vaivaa, niin ovat ensimmäiset sirkkalehdet pikkuruisia. Ei toki yllättävää kun siemenetkin hiekanjyvän kokoluokkaa. Ihan hyvältä vaikuttaa itävyys huomioiden että siemeniäkään ei kymmenittäin ollut. Ihanaa kun on jotain kasvua seurattavana, ulkona kun on vielä lunta ja loskaa eikä ihan heti odotettavissa kevätkukkien loistoa.

















perjantai 6. maaliskuuta 2020

Keijunkukat itää

Nyt mikroskoopit esiin :) Kylvöksessä kolme sirkkalehteä.
Näitä ei vielä aamusta ollut näkyvillä. Toivottavasti vielä lisää ilmestyy. 12vuorokautta kylvöstä siihen meni.

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Rannan nuotioalueen suunnittelua

Vesirajassa meillä on pieni alue joka on hankalakulkuisuutensa vuoksi ollut olemattomalla käytöllä. Mies esitti ajatuksen tehdä siihen nuotiopaikka. Viikko sitten kohdalta kaadettiin juurestaan laho kelopuu joten käyttöalue laajeni samalla hiukan. Pari vuotta sitten jo tuumailin saisiko naapurin rajaan istutettua mitään näkösuojaa ja myös koiralle kulkuestettä. Raja ei muutenkaan ole järin helppo hahmottaa koska tontit on kaavoitettu rantaviivaan nähden melko vinosti joten selkeä aita olisi siinäkin mielessä hyvä. Mittailin maata mielessäni ja sysäsin istutusajatukset myöhemmäksi koska riittävän syvän kuopan kaivaminen olisi täysin mahdotonta millekään pensaalle. Eikä kuopan korotukseen toisaalta viitsinyt alkaa ostaa mitään teollisen näköistä muurikiveäkään muuten luonnonmukaiselle alueelle.

 
Lomalla aurinkoiset pakkaskelit suosivat ja viihdyimme jään kantaessa rannalla. Tätä kiviröykkiötä katsellessa alkoivatkin pihaideat heräillä. Tässähän on mitä loistavimpia istutuskuopan reunakiviä multatilan korotukseen.

Tontin raja on piirretty punaisella viivalla selkeyttämään tilannetta. Oikealle ylhäälle jää terassialue ja sinne pitäisi jonkinlaiset portaat rakentaa että kulku olisi turvallisempaa. Isoja kiviä tuosta löytyisi jos jollain voimin ne tuosta ylemmäs vaan saisi kammettua. Kaivinkone kävi siis siirtämässä rantavedestä noita kiviä syksyllä. Pitääpä tehdä tuo ennen jäiden sulamista, muuten alimmat kivet jäävät kyllä siirtämättä. Tyylikkäästi oma varjokuvani mukana kuvassa Patu-corgimme pällistellessä myös edessä :).

Ja sama alue vähän ylempää kuvattuna. Viivalla taas merkitty naapurin raja. Valitettavasti melkoisen iso koivu kasvaa kallion lähellä joten aivan sen viereen on varmasti turha haaveilla mitään istuttavansa. Viimeisimmässä Kotipuutarha-lehdessä sattuikin silmään risuista kasattu aita joka voisi sopia tuohon ympäristöön loistavasti. Ainakaan mitään lauta-aitaa tuohon ei mielestäni voi laittaa. Vasemmassa laidassa näkyvien pätkittyjen puunrunkojen kohdille tulisi sitten se nuotioalue/tulipesä jonka kohdalle varmaan jonkinlaista kivetystä olisi paloturvallisuudenkin vuoksi laitettava.

Rantaa lähemmäs tuohon rajaa karkeasti kuvaavan punaisen viivan seutuville jos saisi sen verran multatilaa kivien avulla että vaatimattomampiin oloihin sopeutuvat pensaat tuohon onnistuisi aidanteeksi istuttaa. Hankintalistalla tällä hetkellä ajatuksissa marjatuomipihlajan joku sopiva lajike samalla syömämarjoiksi (tai lajikkeet riippuen miten pitkälle matkalle tuohon multatilaa saisi). Koristepensaiksi aidanteeseen tulisi punalehtinen purppuraheisiangervo Diabolo ja normaali vihreälehtinen versionsa lännenheisiangervo. Kaikki olisivat kivan näköisiä ja ilmeisesti vaatimattomampiin oloihinkin sopeutuvia. 

Koska ulos on satanut juuri lumipeite ei näiden suunnitelmien toteutuksella olekaan minkäänlaista kiirettä. Mutta kyllä se kevät vielä tulee. 





sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Pelargoniakuulumisia

Pelargoniat ovat viettäneet kasvilamppujen alla nyt viikon ja vihreys on lisääntynyt jo hienosti. Luulen että ensi viikonloppuna otan jo pistokkaita ja samalla saavat reilut leikkaukset. Nuo hontelot talven aikana kasvaneet pitkät varret etenkin katkottava. Olen varovasti kertaalleen antanut vettä jo välissä. Ilmeisesti oltava kuitenkin kasteluinnon kanssa varovainen ettei onnistu mädättämään tässä vaiheessa enää juuria. Osa ruukuista on kieltämättä vähän pieniä ja kastelutila vähissä joten liikakastelun riski kummasti vähenee ;)

Lähtötilanne ruukuttaessa viikko sitten.


Ja tilanne tänään. Uutta lehteä syntyy.

Mårbackat työntävät uutta kasvua alemmas varsiin jo ilman leikkaustakin. Näistä erityisesti haluan kuitenkin pistokkaat joten leikkausta tiedossa. Kesäksi jos saisi parvekelaatikoihin etupihan kuistin kaiteelle näitä kolme kappaletta molempiin laatikoihin ja kaveriksi jotain valkoista ehkä lumihiutaletta roikkuvampana.

Yksi nuppukin nimettömässä pelargoniassa. Kukkikoon jos ehtii ennen leikkausta. Nämä oikeasti vaativat leikkausta mutta taidan yrittää ottaa pari pistokasta näistäkin joten odottakoot myös ensi viikkoon.

Keijunkukkien siemenkylvöstä ei vielä kerrottavaa, ei pienintäkään viherrystä nähtävillä. Ei vaikka kuinka tirkistelen parikin kertaa päivässä. :) Olisikohan itänyt kahden viikon kohdalla viime vuonna joten toivottavasti ensi viikolla jotain jo tapahtuisi.