Vadelmia

 Mitään uusia istutusalueita en ollut suunnitellut. Poika kuitenkin innostui syömään vadelmia rasiatolkulla. Vielä viime vuonna eivät kelvanneet yhtään. Useampi vuosi sitten meillä kasvoi muutama vadelma varaston takana nykyisetn hunajamarjojen paikalla. Ilmeisesti liian varjoisan paikan vuoksi eivät kuitenkaan viihtyneet joten niistä luovuin. Nyt poika pyysi istuttamaan vadelmia meidänkin pihaan joten tuumasta toimeen. Paikka oli selkeästi keksittävä jostain metsäisemmän piha-alueen puolelta. Hunajamarjojen ja pensasmustikoiden välistä löytyi mielestäni oikein sopiva notkelma. Aurinkoa mutta ei niin korkealla ettei kallio antaisi vielä suojaa tuulilta. Rinnettäkin mihin veden ei pitäisi jäädä seisomaan. Teoriassa hyvä, jää nähtäväksi miten käytännössä vadelmat viihtyvät. Toteutus vaati taas multaostoksia, kahdella multasäkillä kun ei kovin suuria toteuteta. Vadelmat kävimme pojan kanssa ostamassa Hankkijalta. Yhteensä taimia tuli kuusi, neljää eri laatua. Huokailin jo kassalle mennessä reilu kymmenen euron kappalehintaa kun tajusinkin kaikkien monivuotisten olevan puoleen hintaan myynnissä. Säästin siis reilu 30e oikea-aikaisella hankinnalla vahingossa. Ei huono ajoitus ex-tempore vadelmamaalle siis.

Ensin kuitenkin muutama kukkapenkkikuuluminen. Punahatutkin saapuivat eilen ja hain ne heti postista. Mustilalta tilasin kolme punahattua lisää. Nyt on etupihan penkissä ainakin tälle syksylle kukkaloistoa luvassa. Toivon tietenkin että myös tuleville vuosille. Haaveena olisi syksyllä löytää noista eri värisistä myös siemeniä joita kasvatella keväällä.

Hyvin olivat kuljetuksesta selvinneet. Valkeasävyinen Fountain Pink Eye, pinkki tuttu Delicious Candy (näitä nyt siis kaksi jos toinen edes selviäisi talvesta), livenä melko oranssiksi osoittautunut Red Pearl.

Tämä Fountain Pink Eye oli suurin syy koko tilaukseen, katselin jo viime vuonna tällaisia olevan olemassa mutta en saanut hankittua.

Fountain Pink Eye pääsi muiden punahattujen kanssa samaan rykelmään.

Red Pearl on nyt obeliskin vieressä. Nostin viimeisenkin idänunikon tuosta pois kun kukkii viikon tai maksimissan kaksi ja lopun kesää on katseltava kuolleen näköisiä lehtiä ja kukkavarsia. Ei nyt ehkä ihan syysleimu Sherbet Blendin kanssa tässä yhdistelmässä sävyharmoniaa saavutettu. Kun idänunikko tuli jo pois kaivettua niin pakkohan tuohon oli joku istuttaa. Saatan kuitenkin siirtää tämän vielä metsänrajan penkkiin.

Delicious Candy sai paikan toisella puolelle obeliskia jossa oli nyt sopivasti tilaa keskikorkealle perennalle pionin ja päivänliljan välissä.

Sitten vadelmamaahan.

Paikaksi valikoitui siis kallioisempi alue. Muutama ränsistynyt kataja piti tieltä kaataa. Isoimmilla puutarhasaksilla juuri sain leikattua rungot. Muutama juuri jäi mullan alle mutta en usko ongelmaksi kun katajilla ei niin ole taipumusta versoa.

Yllättäen tuosta löytyikin ihan multaa, hiekkaista sellaista mutta arvelin että saa vadelmille kelvata säkkimullalla täydennettynä. Varaston nurkka ja pallokompostori juuri kuvaan taustalle mahtui jos auttaa paikan hahmottamiseen.

Kaivaminen oli yllättävän kevyt homma. Ei juurikaan kiviä ja juuriakin varsin vähäisesti. Aivan vieressä ei kasva muuta kuin varvikkoa joten vadelman leviämistaipumuskaan tuskin aiheuttaa ongelmia. Toinen pääty rajautui jo kallioonkin.

Heitin pohjalle kalkkia ja kanankakkaa. Puutarhamultaa taisi mennä melkein 10 säkkiä lisäksi. Juuret tuskin kanankakkaan hirveästi tällä kasvukaudella yltävät joten uskalsin sitäkin tuohon näin heinäkuun lopulla heittää. Aika vähäravinteista saattoi tuo pohjalle jäävä maa-aines olla.

Alempaa vielä kuvattuna tuo alue, luulisi auringon riittävän.

Viimein taimien istutusvaiheeseen. Vasemmalta oikealle yksi Glen Ample (tälle luvataan erityisen isot marjat, 150-200cm, I-III(IV)), yksi Borgund(satoisaksi hyväksi syömämarjaksi luvataan, 100-150cm, I-III(IV)), sitten kaksi Takalan Herkkua ( pensasmainen erityisesti keväällä latvottuna, 100-150, I-IV) ja kaksi Maurin Makeaa (pensasmainen kuten Takalan Herkku, 100-150cm, I-V). Kokeiltiin nyt useampaa laatua niin pääsee maistelemaan eri vaihtoehtoja. Voihan noita myöhemmin vaihtaa jos jokin maistuu toisia paremmin. Valikoimahan oli juurikin noita laatuja joten muuta ei tähän hätään olisi edes saatu.

Sitten taimet maahan luonnollisesti samaan syvyyteen kuin purkeissakin. Pyrin suositeltuun n 50cm väliin, en kyllä mittailemaan lähtenyt joten voivat olla aavistuksen tiheämmässäkin. Harvemmin istutusvälin kanssa aivan kriittistä on ollut. Maltoin jopa liottaa purkit ensin vedessä vettä imemässä kun hellekelissä tuli tämänkin urakka suoritettua.

Nyt luonto hoitanee jatkokastelun kun helteet väistyvät sateisemman kelin tieltä. Siinä mielessä oikein sopiva aika istutushommiin. Ensi vuodelle kenties pientä satoakin sitten jo vadelmista saadaan. Noita marjakasveja ja hedelmäpuitakin alkaa jo olla ihan hyvä lajitelma. Makeakirsikkaa vielä haaveilisin mutta ovat aika isoja puita ja melkein pölyttäjäkaverinkin kaipaisivat. Nyt näyttäisi olevan jo useampi III-vyöhykkeellä pärjäävä laji kuitenkin. Latvian Matalan kirsikat ovat omaan suuhun turhan happamia vaikka kuinka kärsivällisesti kypsyttää puussa.

Loppuun vielä kuva marjatuomipihlaja Obeliskin marjoista jota ovat siis viime vuoden istutuksia. Minä ja poika tykättiin tämän vuoden maistiaisannoksesta. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan jo enemmänkin syötävää.

Pihan hyötykasvit

Kukkivia perennoja on kiva katsella. On silti kiva saada omasta pihasta myös syötävää. Poika on innokas syömään marjoja ja hedelmiä joten sadolle on käyttöä. Itselle ja miehellekin toki maistuvat. Suurin osa lajikkeista on vähemmän perinteisiä. Tässä esittelyä mitä syötävää meidän pihalla kasvaa.

Raparperipuska tuntuu viihtyvän tuossa aurinkoisella paikallaan. Sain silloiselta naapurilta useampi vuosi sitten jakopalan joka on kasvanut valtavaksi puskaksi. Käyttö ei kyllä vastaa laisinkaan sadon määrää. Häpeäkseni tunnustettava että iso osa varsista jää joka vuosi käyttämättä. Tyytyväisenä lahjoitan halukkaille ottajille.

Samassa penkissä kasvaa kääpiöivä omenapuu ja viime kesän alehankinta keltaluumu Laatokan helmi (oikealla). Luumu ei tehnyt vielä yhtään kukkaa mutta sen verran kärsi viime loppukesän helteistä istutuksen jälkeen että lehtensä kellastutti ja pudotti ennen aikojaan. Pelkäsin kokonaan kuolevan joten olen kiitollinen jo vihreistä lehdistäkin tänä kesänä. Omenapuu ei kertakaikkiaan tunnu viihtyvän, siirsin sen paikkaakin viime vuonna multavampaan kohtaan kun oli kovin kituvan näköinen. Omenat olisivat ihan hyviä jos joskus niitä tuottaisi. Lahjapuu joten en kovin mielellään sitä poiskaan laittaisi.

Edellisten yläpuolella rinteessä kasvaa myös toinen kääpiöivä omenapuu, edelliskuvassakin taustalla näkyi. Muistelisin että näiden lajikkeet ovat Pekka ja Pirja. Ei tainnut tulla tänä kesänä satoa kummastakaan.

Perinteistäkin perinteisemmät karviaiset. Yksi vihreä ja yksi punainen laatu. Vähän hankalassa paikassa ruohonleikkuun kannalta rinteessä kierrettävinä. Jäänne edellisiltä omistajilta joten lajikkeesta ei pienintäkään tietoa. Mustaviinimarjapensaitakin oli kaksi mutta ne käytön puutteessa hävitettiin. Eivät maistuneet sellaisenaan eikä mehun keittämiseenkään ollut intoa. Kuivuneet marjat roikkuivat keväällä edelleen oksista jos eivät linnuille olleet kelvanneet.

Kirsikka Latvian matala. Tästä on tullut ihan kivasti syömämarjojakin. Maku on ehkä aavistuksen turhan hapan mutta ihan syötäviä ovat kun malttaa antaa kypsyä riittävän pitkään. Tähän III-vyöhykkeelle löytyi huonosti talvenkestävää makeakirsikkaa kun hankintaa tein joten tuohon päädyin kun mitään valtavaksi kasvavaa puuta en halunnut. Marjat kelpaavat linnuille joten pian on viriteltävä taas verkot. Viime kesän verkotuksesta latva vääntyi sivulle joten tälläkin upeat tukiviritykset nyt ;) Juurella kasvaa ahomansikkaa, syötävää tietty sekin.

Pieni mansikkamaa ja vieressä kasvilava. Kasvilavassa on salaatinalkuja sekä uudet hernekylvöt suojaverkon alla kasvamassa. Linnut kun nokkivat edelliset hernekylvöt huolellisesti pois heti kun vihreää pilkisti pintaan. Ainakin ovat itäneet, toivottavasti ehtivät vielä satoakin antaa.

Hunajamarjat Atut ja oikealla viime viikon ostos Vostorg. Atut on reilu vuoden vanha ja ilahduttavan reippaassa kasvussa. Marjojakin tulossa maistiaisiksi. Viime kesänä tuli kokonainen yksi marja joten mausta en osaa vielä isommin kommentoida. Kaiketi mustikkaa muistuttava maku ja väri mutta marjan muoto pitkulainen. Samassa paikassa yritin alkuun vadelmaa ja sitten pensasmustikoita jotka kumpikaan eivät viihtyneet. Kaipasivat varmaan enemmän aurinkoa. Varasto ja kallio siis varjostavat paikkaa joten auringonvalo jää muutamaan tuntiin päivässä. Tässä on myös taimivauvalan sijainti, pistokkaat ja edelleen pikkuruiset esikkojen siementaimet saavat tässä sopivan varjoisan kasvupaikan.

Pensasmustikkapenkki jonka perustin viime kesänä uuteen paikkaansa. Sijaitsevat nyt tonttimme korkeimmalla kohdalla melko aurinkoisella kohdalla. Tuossa oli hyvä kalliosyvennys johon sai paksun multakerroksen mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan. Reunalla kohoava kallioleikkaus antaa sopivasti hiukan vielä suojaa järven puolelta tulevilta kylmiltä tuulilta. Multa on oikeaa metsämaata minkä siirsin terassin penkin kaivausalueelta. Osa pensaista taitaa ollakin jo nelivuotiaita. Lajit Patriot x2, North Blue, Aino, Jorma. Yhteensä penkissä kasvaa viisi pensasta.

Tuntuvat viihtyvän ja marjaa tulossa ennätyssato.

Raakileita on mukava määrä kypsymässä.

Tämä on vielä yksi bonuspensasmustikka ja taitaa olla takana toinen pienempikin alku itse asiassa. Ilmeisesti siemenestä kasvanut koska luulisin muistavani jos tuohon olisin jotain istuttanut sammalen keskelle. Tänä kesänä kenties marjojakin pääsee mysteeripensaasta maistamaan.

Koriste- ja hyötykasvi kiinanlaikkuköynnös Annikki. Vasemmalla on myös nimetön laikukkaampi poikakaveri pelkässä koristekäytössä samalla auttaen pölytyksessä.

Nämä on istutettu terassin penkkiin viime kesänä ja muutama minikiivin maistiainenkin näkyy olevan tulossa.

Ja rannassa kasvavat vielä 2x marjatuomipihlaja Obelisk. Näkösuoja-aidanteeksi keskellä olevan tummalehtisen purppuraheisiangervon kanssa istutetut tämän kevään taimihankinnat. Pitäisi tulla ihan hyvänmakuisia marjojakin jatkossa kunhan tuosta kasvavat. Mikäli linnut eivät ehdi ensin.

Nämä kun kaikki kasvavat satoikään niin luulisi ettei ole paljoa tarvetta kaupasta marjoja ostaa loppukesästä. Ehkä pakastimeenkin pitää vielä raivata tilaa. Tulisi taas tarvetta sille saunarakennukselle johon voisi vaikka pienen lisäpakastimenkin laittaa kun sisälle ei mahdu.

Ja kauniisti kiitoksia blogissa kommentoimassa käyneille. Hitaalla käynyt reagointi kun en tajunnut käydä tutkailemassa kommenttiosiota. Itselleen kun on koko talven ja kevään kirjoitellut melkein ilman lukijoita niin ei ole kommenttejakaan tullut. Nyt on asetukset kunnossa ja sähköpostikin muistuttelee jos joku kävijä kommentoidakin jaksaa :)