Valaisimia paikallaan

 Lapio ja kuokka ovat jatkaneet heilumistaan. Viimeinen kaapeli pääsi eilen maahan ja tänään oli jälkien siivouksen aika. Ensimmäiset kaksi valaisinta pääsivät myös jo paikalleen. Illan aikana on tullut fiilisteltyä monelta suunnalta uusia valaisimia. Koska viimeinen kaapeli piti siis vetää keskeltä päärynäpuun penkkiä ja samalla kaivaa vanha valaisin penkin keskeltä pois tarjoutui samalla väkisinkin tilaisuus penkin parantelutöihin. Kaivoin samalla kaavaillun pyöräkatoksen kohdalta loput mullat pois jota pääsin penkkien kohennuksessa hyödyntämään. Päärynäpuun penkissä olikin paikkoja joissa multaa oli suositeltua vähemmän. Vanhan valaisimen kohdaltahan en alunperin voinut hirveästi kaivaakaan joten siinä oli vielä mullan sijasta reilu määrä hiekkaa. Kulkureitin vierustassa olin tyytynyt istuttamaan kuukausimansikat entiseltä nurmikolta jääneeseen multamäärään joka tämä piha tietäen ei ollut todellakaan paksulti. Nyt penkistä löytyvälle ylimääräiselle hiekalle ja soralle oli sopivasti sijoituskohteita joten maan parannustoimet olivat suorastaan välttämättömät näistä lähtökohdista.

Kukkia katsellessa ei voi olla huomaamatta loppukesän jo lähtevän käyntiin. Päivänliljoista jo useampi on liittynyt kukintaan mukaan, punahatut saavat väriä ja tietenkin syysleimut myös aukovat kukkiaan.

Punahattujen siemenkasvatuksista ensimmäisenä kukkaan ehtinyt.

Toinen hieman vaaleamman punainen siementaimi. Näillä on hauskasti selkeää eroa korkeudessa osan ollessa hieman matalampaa mallia ja osa taitaa olla saanut geeniperimää korkeammalta Magnukselta. Kukkien malli on ainakin toistaiseksi ollut tällainen perinteisempi

Etupihan punahattu on hieman kärsinyt sateessa. Tämä saattaa olla myös itsestään kylväytynyt siementaimi, muistaakseni tähän kohtaan istuttamani oli eri värinen.

Isoon kalliopenkkiin siirretty päivänlilja saattaisi olla Pandoras Box, tuntuu viihtyvän uudessa paikassaan.  

Kaunis tämäkin minulta nimensä kadottanut päivänlilja.

Sitten urakkaraporttiin.

Kyllähän tähän päärynäpuun penkkiin sen verran iso kaivanto syntyi että jopa tarhaviinikärhö Avant Garde joutui juurakkoaan myöten nousemaan. Sen vieressä olikin turhan paljon hiekkaa joten lienee pidemmän päälle tyytyväinen uudistuneeseen multatilaan. Siirtelyissä köynnöksen tyvet ikävästi yrittivät taipua kärhön ollessa obeliskissaan kiinni mutta ainakin yhden yön jälkeen lehdet ja kukat vaikuttivat elinvoimaisilta. Vaihdoin samalla Avant Garden paikkaa obeliskin varaston puoleiselle tyvelle ja kaivannossa samalla kesäkuulla istutettu Miss Bateman -jalokärhö sai siirron talon puoleiselle obeliskin tyvelle. Tulipa samalla todettua Miss Batemanin olevan elossa kahden uuden valkeana valoa kohti pyrkivän verson voimin. Kärhö-parka tuli siirron lisäksi tosin muutenkin kaltoinkohdelluksi juurakon joutuessa vahingossa omien jalkojeni tallomaksi. 

Nurmituppaat yritin saada siististi kanttasraudan kanssa nostettua. Eipä tuota multaa paljoa tässä ylempänäkään rinteessä ollut, nurmipaakkujen paksuus  10cm saattaa olla jo yliarviointia.

Ehdin eilen saada kärhöt takaisin maahan ja hieman kaivantoa peitellä kunnes sadekeli ja kaupunkimenot keskeyttivät hommat. Tänään puuha jatkui ja tässä valmis lopputulos ensimmäisen uuden valaisimen kanssa. Päätin samalla järjestellä penkin kasveja uuteen uskoon. Kuukausimansikoita oli muutama turhan keskellä penkkiä joka oli osoittautunut hankalaksi mansikoiden keruuta ajatellen joten vaihdoin punalehtiset purppurakeijunkukkien siementaimet keskemmälle ja kuukausimansikoita mahtui päärynäpuuta kiertämään muutama lisää. Kuunliljoja siirtelin myös, nuo vaaleareunaiset päätyivät hieman puolivahingossa noin mutta leikitään että nimenomaan suunnittelin ne mustaa valaisinpylvästä kehystämään.

Aika kivasti onnistuin nurmikon palat asettamaan paikalleen. En vain millään kyennyt palauttamaan niiden alle pelkkää hiekkaa joten nyt tuollaisella 10cm nurmikaistaleella on sitten hieman enemmän multaa allansa kuin muulla ympäröivällä ruohikolla. Olisi isosti töitä tämän pihan nurmikon laitossa jatkossa mikäli kunnolla haluaisi saada tehtyä jos joka paikassa on multaa ainakin 10cm alle suositusten.

Vielä viimeinen osa penkinparannusprojektia. Maa tuntui melkoisen köyhältä kuukausimansikoiden kasvaa.

Johtunee tuosta ohuesta määrästä multaa. Pari isoa kiveäkin kuopasta nousi soramaan ohella.

Nyt multaa on kuukausimansikoiden alla noin 30cm jonka uskoisin näille riittäväksi määräksi. Toivottavasti jaksavat kasvaa kunnon pehkoiksi. Ihan hyvän kokoisiahan nämä kuitenkin ovat jo viime vuoden siementaimiksi. Olen erittäin tyytyväinen päätökseen näitä silloin siemenistä isomman määrän kerralla kasvatella. (https://kukkiakallionsuojassa.blogspot.com/2022/01/vuoden-2022-kylvot.html ) Kaikki kolme lajia ovat oikein herkullisia napostella ohi kulkiessa. 

Toisesta varastolle johtavalle reitille sijoitetusta valaisimesta kuva tässä. Pahoittelut epäsiististä taustasta, mies aloitti juuri varaston uudelleen järjestelyn. Kitkemistäkin tämä kohta vielä kaipaa.

Lisäilin multaa tämänkin kaapelin kaivantoon. Tässä multaa ei ollut oikeastaan lainkaan, kai mullasta on osa hiekkapohjaan vain ajan saatossa hävinnyt. Tuskin alkuperäiset omistajat nurmikkoa 5cm multakerrokseen sentään ovat perustaneet. 

Huomenna uudistuu saunan edusta kun päästään levittämään sepeliä ja hiekkaa. Taitaa tulla taas pitkä päivä pihatöissä. Mutta kylläpä ilahduttaa saada pihaa viimein valmiimmaksi. Päärynäpuun penkin seutuun olen tällä erää oikein tyytyväinen vaikka luulen keijunkukkien menevän vielä tulevaisuudessa vaihtoon jos saan vaikka jotain kivaa kasvatettua siemenistä tilalle.

Kaapelia maahan

Yhdet kunnon kaivuutalkoot kesässä pitää olla. Kahden kuokkimispäivän saldona on valmiiksi maahan saadut kaapelit viiden valaisimen välille saunan kulkureitin varteen. Yllättävän kovaa hommaa on saada aikaiseksi riittävän syvä ura maahan kaapelin upottamiseksi. Paras väline tehtävään onkin kuokka jolla sai ihan tehokkaan kokovartalotreenin aikaiseksi. Yksi valaisinten väli on vielä kaivamatta ja samalla lähtee se iänikuinen takapihan ainoana valonlähteenä toiminut pallovalaisin. Ainoa ongelma on sen sijainti keskellä päärynäpuun penkkiä ja samoin pitää penkin halki vetää sähkökaapeli. Toivottavasti saan Avant Garde -kärhön varjeltua katkeamiselta, sitä kun on melkoisen haasteellista jos ei suorastaan mahdotonta tässä vaiheessa kesää (jos ollenkaan) siirtää. Valaisimia ei vielä asenneta ennen ensi viikkoa koska maanantaina on tulossa kahdeksi päiväksi vuokralle taas Avant-kuormaaja. Sepeliä sekä hiekkaa tuli aamulla isot keot vastapäiselle tyhjälle tontille (kaupungilta kysytyllä luvalla tokikin siellä säilöä) joilla olisi tarkoitus saada saunan edusta maisemoitua siistin näköiseksi. Kuntta tulisi lopulta hiekan päälle asennettavaksi saunan edustalle, hieman kalliollekin isoa kalliopenkkia reunustamaan sekä saunan kulkureitin varrelle. Sille tarjouspyynnöt ja tilaus pitäisi vielä erikseen tehdä kunhan määrä selkiytyy. Tämän puserruksen jälkeen yläpihalla alkaisi näyttää jo valmiimmalta. Nurmikon korjausaikataulu on vielä auki (itsehän pidän pihanlaittoa mukavana harrastuksena ja käyttäisin puuhailuun koko loman mutta mies jostain syystä kokee työksi eikä ole valmis koko lomaansa uhraamaan pihan laitolle 😆) ja haaveissa olisi jossain vaiheessa saada myös kivetyt kulkureitit tehdyksi. Valmista ei siis tule tänä kesänä mutta suunnitelmia on hyvä olla. Yhtenä vaihtoehtona on näiden viimeisten pihatöiden osalta käyttää ulkopuolista tekijää, tulisivat ainakin kaadot ja muut oikein tehdyksi.

Ettei nyt ihan pelkäksi kaivamiseksi postaus jää niin kukkia ensin. 

Ihanat päivänliljat aloittavat kukintaansa. Tämä Entrapmentiksi veikkaamani alkaa olla jo melkoinen pehko ja nuppuja kukintaa lupaamassa olisi viimein haaveitani vastaava määrä. 

Tarhaviinikärhö Avant Garde lupailee myös ihan mukavaa kukintaa jos nyt vain selviää tulevasta kaivuu-urakasta ehjänä. Toivottavasti kaveriksi istuttamani Miss Bateman lähtisi kasvuun, kovin kuolleilta vain sen varret tosin näyttivät kun niitä eilen etsiskelin. Viininpunainen kaipaisi omaan silmään vaaleampaa kaverikseen.

Lilja Spring Pink jaksaa ihastuttaa istutuksesta vielä vuosien jälkeenkin. Tämä yksilö kasvaa rinnepenkin alaosassa. Yksi toverinsa oli näemmä muuttanut vahingossa kuunliljan kyljessä isoon kalliopenkkiin. Harmi kun eivät tunnu lisääntyvän.

Nämä punahatut ilahduttavat erityisen kovasti. Suurin osa vuosi sitten keväällä kylvämistäni punahatuista alkaa nyt kukkia ja mukavan näköinen sikermä erisävyisiä kukkia on geenilotto arponut.

Lempisyysleimuni Early Red aloitti etupihalla kukintansa. Tämä on niin ihanan räväkkä tumma pinkki vai olisiko magenta täsmällisempi väritermi.

Kaverina samassa etupihan penkissä nimetön valkoinen syysleimu jota tuli tilaamani Tiaran sijasta (David nimeksi arvuuttelin korkeuden ja aikaisen kukinnan perusteella) ja muutama Sherbet Blendin kukka on myös avautunut.

Verikurjenpolvi Elke tuntuu kukkineen lähes koko kesän pienissä määrin, nyt kukkia on taas runsaammin.

Pallohortensia Sweet Annabelle aukoo kukkiaan pikkuhiljaa. Saman penkin Pink Annabelle on voinut huonosti koko kesän muutaman silmun voimin hengissä sinnitelleenä ja näyttäisi valitettavasti kuihduttavan nekin vähät vaikka kuivuudesta ei ole kärsinyt. Pitänee laittaa uusi pensas hankintalistalle.

Tässä viikon suurin ilahduttaja. En ollut jaksanut toivoani vielä tarhaviinikärhö Justan suhteen menettää. Viime vuonna 9.8. istutettu 2-euron alennuskärhö ei näemmä ollut sittenkään huono sijoitus ja sieltä se nyt viimein maasta ponnisti. Uutta Justaa jo tovin mietteliäänä silmäilin kesälomareissulla Pinsiön puutarhalla mutta maltoin onneksi mieleni.

Sitten ankeampia otoksia pihamaalta. Bonuksena sain viimein rinnepenkin reunuksen viimeisteltyä ja pikkukivien kasan pois maasta lojumasta.

Männyn juurelle ja rinteeseen olin viime kesänä läjittänyt ison määrän erikokoisia kiviä maata ”vuoresta” seuloessani. Osan kivistä olin jo ennen kuvan ottoa ehtinyt männyn juurelta siirtää pois. Männyn juurella oli maata turhan korkealle joten siirsin ylimääräiset tuosta pois tavoitteena laittaa tilalle pelkkiä kiviä.

Kaivuu-urakka alkoi toissapäivänä rinnepenkin vierestä. Ensin piti päästä pikkukivistä eroon. Tähän en olisi miestä edes päästänyt kuokkimaan koska kasveja piti malttaa varoa ja olla kiinnostusta erotella multa muusta hiekkaisammasta maasta. Mies on koulutuksensa puolesta sähköasioissa tarkka ja kaapelit vedettiin keltaisten suojaputkien sisälle jos jostain syystä tässä kohdassa ikinä tulisi mieleen lapiolla syvemmälle lähteä kaivamaan.

Eilen mieskin ehti mukaan kaivuuhommiin yhden valaisinvälin osalta, itse sain kaivettua kaksi väliä kun mies valmisteli samalla betonilaattoja valaisinten kiinnityspisteiksi poraamalla niihin reiät. 

Kaivanto taas peitossa ja laatta valmiina valaisimen asennusta varten. Kuntta tulee penkin kivilaitaan asti jatkossa ja kivet uppoavat osin maan sisälle.

Sain haalittua vielä riittävän isoja kiviä rinnepenkin laitaan. Tähänkin kulkureitin laitaan tulee kunttaa joten kivireunus oli välttämätön erottelemaan multatilan tulevasta varvikosta. Onpa tämäkin istutusalue nyt viimeistellympi. Kuntta on lukemani perusteella noin 10cm paksu matto itsellään joten kivireunus jää lähes piiloon kun kohta on valmis.

En voinut vastustaa tätä Princess Leia -rentoakankaalia jonka bongasin Heikkisen kukkatarhalta. Näitä istutin ison kalliopenkin askelkivien väliin.

Rinnepenkin askelkivien väliin istutin rönsyleimu Rosean taimia. Näillä oli mukavasti jo valmiita rönsyjä josta yritin saada maakotaktiin heti juurtumaan.

Tuossa jo maanantaita odottamassa kasa sepeliä ja hiekkaa. 

Kovaa sadetta on vielä tänään luvassa. Ehtisinkö vielä kuokkimaan viimeisen kaapelin reittiä ja pelastamaan istutukseni sen alta. Mies kyllä hoitaisi takuulla homman viimeistään huomenna mutta tuskin yhtä varoen. Onneksi hieman jo lihakset ovat vertyneet. Eilen en meinannut päästä sohvalta ylös. Eipä ole ainakaan tekemisestä puutetta tälle viikolle.

Kolmas istutuserä

Vuorossa viimeinen kolmas osa istutusurakasta. Kitkentääkin se vaati mutta kaikki taimet on siis saatu maahan asti. Samalla rinnepenkin uloke sai samoja muovisia askelkiviä kuin iso kalliopenkki. Mutta joko nyt on muka oikeasti loppukesä kun kukintansa aloittavat jo hortensiat, ensimmäiset syysleimut ja maksaruohot. 

Jalohortensia (hydrangea macrophylla) Taube alkaa saada syvempää vaaleanpunaisen sävyä. Taustalla runsaasti valkoisena kukkiva kuutamohortensia.

Iki-ihana jalohortensia (hydrangea macrophylla) Twist-n-Shout alkaa aukoa kukkiaan. Tämä näyttää nyt muuttuneen runsaaksi kukkijaksi vuosien viherkasvielämän jälkeen.

Päärynäpuun penkissä syyshortensia (hydrangea paniculata) Early Harryn kukinnan alkua.

Sitten kahden päivän aikaansaannoksiin.

Vanha osa rinnepenkistä oli päässyt lievästi sanoen räjähtäneeseen kuntoon. Eilisilta meni siis rattoisasti hyttysten kanssa kasveja ylös nostaen ja rikkakasveja, erityisesti vuohenkelloja poistaen

Tänään jatkoin yläosan parissa. Askelkivet ovat nyt paikallaan ja rikat ovat taas hetken poissa.

Oikealle puolelle askelkiviä on ajatuksena istuttaa vain matalampia kasveja jotta näkyvyys myös alatasanteen kasveihin säilyisi. Kaukasianmaksaruohoreunus on lähtenyt rehevöitymään kuten tavoittelin. 

Nyt seuraavaksi riviksi istutin näitä 20cm korkeutta kasvavia rönsyillä leviäviä vuoritatareja. Noilla on söötit vaaleanpunaiset kukinnot jotka tuotekuvauksen mukaan muuttuvat tummemman ruusunpunaisiksi vanhetessaan. Etuna myös pitkä kukinta-aika loppukesästä pitkälle syksyyn. Mitään hervottoman pitkiä rönsyjä taimilla ei ainakaan tässä vaiheessa näkynyt vaan tämä leviää mattomaisemmin ja toivottavasti samalla siis hallittavammin. Täydellinen mullan peittävyys olisikin tässä ihannetilanne, sitä vähemmän kitkettävää jatkossa. 

Puuksi kasvatetun purppuraheisiangervo Diabolon ympärille istutin amerikanvuokko Rubrat 20-30cm korkeina. Ne ovat vuorostaan alkukesän kukkijoita touko-kesäkuulla lupauksen mukaan pitkään kukkivana. Penkin päädyssä rotkolemmikki jonka viereen kiikutin myös eilen soratieltä pelastamani rotkolemmikin siementaimen. Askelkiven luokse siirsin ainakin tässä vaiheessa kesäkurpitsoiden alle kohta hautautuvat keijunkukat. Vasemmalla puolella polkua arvelin voivan kasvaa hieman korkeampiakin kasveja kun niiden taustalle jää lähinnä iso kataja. Vasemmalta 70-100cm korkeaksi kasvava kirjavalehtinen syysleimu Norah Leigh, sen vieressä miniatyyri pionin siementaimi etupihan penkistä, kaksi päivänliljaa jotka siirsin näkymättömistä alemmasta osasta penkkiä. 

Norah Leigh lähempää. Alunperinhän siis aloin siivota alempaa osaa penkistä mielessäni tämän istuttaminen sinne. Lopulta syysleimut takaisin istutettuani huomasin tämän olevan edelleen vieressä ruukussaan istuttamatta. Hetken pohdittuani totesin tässä olevankin parempi paikka myös lehtien päästä näkyville.

Vielä tuohonkin kasveja mahtuisi. Olisi kiva saada askelkivien väliin tähän sekä isoon kalliopenkkiin jotain matalaa tiivistä maanpeittoa rikkakasvien kasvamista estämään. Nyt pohdinnassa on ollut lähinnä jotain neilikkaa tai miksi ei patjarikkokin voisi toimia. Niitä olisi jo valmiina omassa pihassa siirrettäväksi. Saa ehdottaa jos on jotain hyvää mielessä.

Istutuspuuhat jatkuvat

 Muutama kukkakuva kärhöistä alkuun ja sitten jatkan hankintojen esittelyä.

Jalokärhö Pink Fantasyn ensimmäinen kukka aukesi etupihan penkissä. 

Tarhalyhtykärhö Princess Katen kukat vain lisääntyvät.

Saisi tuo obeliski vehreämpikin kahdesta kärhöstä jo olla. Pitää kokeilla ensi vuonna runsaampaa lannoitusta. 

Tarhaviinikärhö Pernille ei petä tänäkään vuonna. 

Toivottavasti myös Pernille hyötyy koristekirsikka Accoladea varten tehdystä multatilan laajennuksesta ja alkaisi kasvaa rehevämpänä. Samassa tilassa kasvavasta White Arabellasta ei ole varmaa havaintoa nyt, mielestäni senkin alkuja näin alkukesästä.

Sitten eilisistä istutuspuuhista tiedot muistiin muuallekin kuin omaan unohtavaiseen päähän.

Oli pakko saada edes yksi nepalinhanhikki Shogran pihalle jo kokeiluun. Taimi pääsi kallion rautatienomenapuun alle viihtymistään testaamaan.

Tällä on hienot kirkkaan pinkit kukat. Shogran leviää rönsyilla mutta pitäisi kestää matalana 10-15cm. Kukinta on kaunis ja melko pitkään kestävä eli teoriassa täydellinen kasvi tämän pihan nykytarpeisiin jos vain talvenkestoltaan riittävän varmaksi osoittautuu. Toiveenani onkin saada tästä ainakin tähän alueeseen ja kenties muuallekin rikkaruohojen kasvun estävä maanpeitekasvi. Tämän siemeniä tilasin aiemmin Seemnemaailmalta muiden ohella pussillisen mutta niiden kasvua on maltettava odottaa. Erän kylvinkin jo aiemmin toista viikkoa sitten.

Vielä kolmas yritys syysvuokon kanssa, hopeasyysvuokko Robustissima. Toistaiseksi talvet ovat näiden kanssa osoittautuneet kompastuskiveksi.

Robustissima sai paikan helmiorapihlaja Toban läheltä. Tässä levikepenkin alueella ei ainakaan talvimärkyysongelmasta menestymisen pitäisi olla kiinni.

Rentoakankaali Burgundy Glow oli muutama vuosi sitten kokeilussa rannan köynnösten juurella mutta kuoli ilmeisesti liian kuiviin oloihin. Uusi yritys tämänkin kanssa.

Puutarhapolun toinen riippapihlaja kaipasi myös maanpeittäjää alleen. Rentoakankaali leviää rönsyillä ja toiveenani on saada tähän kohtaan värikäs koko alueen kattava maanpeittäjä. Levikepenkistä siirsin samalla vielä yhden rotkolemmikin tähän lisää ja yksi uusi rotkolemmikki Variegata sai myös paikan.

Rönsytiarellan siirsin Burgundy Glowin tieltä rantaan jossa jo yksi Elizabeth Olivieriksi olettamani rönsytiarella tuntuu viihtyneen.

Nukkapähkämön halusin yhdistää porrapenkin tummiin purppuraheisiangervo Midnightin lehtiin. Tuuli oli napakka joten edustavaa otosta ei tähän hätään nukkapähkämöstä saanut mikä hortensioiden välissä nyt kasvaa. Eiköhän tuo kasvaessaan saa ryhdikkyyttä.

Saman porraspenkin takaosaan istutin kokeiluun ketoneilikka Brilliantit.

Yksi kukka vielä oli kukkien väriä demonstroimassa. Tässä kohti penkkiä ei multaa ole järin paljoa kun kallio tulee alta vastaan joten toivottavasti näistä oletettavasti vähään tyytyväisistä neilikoista saan toimivan maanpeiton tähän kuivaan ja aurinkoiseen kohtaan pihaa.

Viimeisenä tämän postauksen uusista kasveista kivikkotörmäkukka (scabiosa) Kudo White joka on korkeudessaan maltillisempi vain 45cm luokkaa toisin kuin useampi muu lajiketoverinsa. Laitoin tämän nyt ensihätään ison kalliopenkin alueelle päivänliljojen vierustaan mutta paikka saattaa vielä hyvinkin vaihtua. Toivon että osoittautuu talvenkestäväksi ja pääsen jakamaan tätä jatkossa muihinkin kohtiin. Nyt en raaskinut ostaa kuin yhden taimen testiin. Kukinta-aika tälläkin luvataan pitkäksi jopa keväästä syksyyn mikä on perennalle erinomainen ominaisuus.

Eilisillan iloisesta yllätyksestä loppuun vielä kuva. Olin jo lähdössä sisälle illan hämärtyessä kun silmäni osuivat kulkuväylän soralla kasvavaan ilmestykseen. Rotkolemmikin siementaimihan tuossa keskellä soraa sitkeästi kasvoi. Kaivoin luonnollisesti arvokkaan taimen kiireesti parempaan turvaan kukkapenkin puolelle talteen pois jalkojen tallottavista.

Pääsin vielä eilen illalla jatkamaan pihapuuhia ja sainkin rinnepenkin vanhaa osaa perusteellisesti käytyä läpi. Penkkiin pesiytyneet vuohenkellot kaipasivat huomiota ja nyt ostetuissa taimissa oli mukana myös yksi korkeampi syysleimu joka kaipasi itselleen paikkaa. Valitettavasti pelkkä kitkeminen ei vuohenkellojen kanssa ole avuksi koska niiden paksu juurakko jaksaa kyllä tuottaa tilalle loputtoman oloisesti uusia varsia. Joten nostelin niiden esiintymisalueelta mahdollisimman tarkkaan syysleimuja ylös ja yritin löytää myös vuohenkellojen paksummat juurakot pois seasta. Tuskin onnistuin täydellisesti mutta ehkäpä uudet vuohenkellokasvustot ovat selvästi rajallisempia jatkossa kuitenkin. Muutama männynjuuri samalla penkistä löytyi mutta ei mitään katastrofaalista niiden osalta kuitenkaan. Rinnepenkin vanha osa muutenkin kaipasi kasvien järjestelyä ja suoraan sanoen muidenkin rikkakasvien kitkemisen tarve oli varsin ilmeinen myös. Osa kasveista oli tilapäismajoituksessa viime kesältä saunan kulkureitin haukattua osan penkistä pakottaen pikaiseen kasvien siirtoon. Matalammat kasvit eivät nyt kaivelemani penkin osasta muutenkaan edes ole enää näkyneet koska tuo osa penkkiä jäi rakennusprojektin jäljiltä muuta osaa matalammaksi. Laitan parannellusta rinnepenkin alueesta huomenna vielä oman postauksen.