Kevään pilkahdus

 Plussalle on keli mennyt mutta luvattua aurinkoa ei juurikaan. Silti lisää pensaita paljastuu lumipeitteen alta. Aurinkoisemmassa kohtaa sijaitsevat alppiruusut saivat varjostuspeitteet, muiden luotan pärjäävän ilman.

Helsingin yliopisto sijaitsee kaikista ylimpänä kallion päällä joten se saa kaikista rhodoista eniten aurinkoa.

Sen verran on kokoa kasvanut että ostin jo uuden verkon. En jaksanut viritellä tukia joten siinä verkko makoilee pensaan päällä. Josko nyt isompaa lumikuormaa ei enää päälle sataisi.

Puoliksi vielä kinoksessa ollut Mikkeli sai myös peitteen. 

Kevätatsaleassa on lupaavan oloisesti nuppuja.

Muutama kukka luvassa myös Royal Butterfly -alppiruusuun taukovuoden jälkeen. Tämä on istutettu keväällä 2019.

Köynnöshortensia Take a Chance näyttää ainakin tässä vaiheessa ihan elävältä. Silmutkin jo hivenen pulleampia kun auringon lämpöä saanut.

Jänikset eivät ole onneksi vierailleet pensasmustikoiden aitauksen luona. Lumi onneksi suuren osan pensaista peittääkin. En jaksanut polkea lunta aidan ympäriltä vaikka olisi pitänyt.

Revontuliatsalea Tri-Lights pilkottaa hangen keskeltä. Nuppuja on tässäkin vaikka ei nyt mitenkään runsaasti.

Lunta riittää. Talloin polut kasvikierrosta varten. 

Yleiskuvaa lumimäärästä vielä alapihankin suuntaan.

Sitten vielä muutama kuva siemenkyvöjen tilanteesta. 

Hentoja sirkkataimia erottuu jo esikkokylvöksestä. Laskin 22 pientä alkua joten itämisprosentti vaikuttaa erinomaiselta vaikka siemenet olivat viime vuodelta. Noita määriä arvelin multaan tiputtaneeni.

Ainoa punahatun taimi alkaa kasvattaa jo ensimmäistä lehtiparia. Pitää yrittää tämä ainokainen saada selviämään.

Kiinnostaisi jo niin kovasti nähdä erityisesti ne viime vuoden esikkokylvösten taimet. Paljastuvatko ne lumen alta elävinä vai onko ainoa toivo nyt näissä uusissa siemenkasvatuksissa. Ensimmäisenä paljastunevat aurinkoisimmilta paikalta terassin istutusalueelle lykkäämäni taimet. Sitten taimia olisikin yhteensä 20-50 paikkeilla jos viime- ja tämän vuoden taimet lasketaan yhteen. Runsaudenpulassa saisivat sitten varmaan sijoituspaikkoja pensaiden alta. Ja koska kyse on eri väristen sekoituksesta niin kauneimpia tietenkin siirtelisin näkyvämpiin paikkoihin kun ensin kukkansa paljastaisivat.

Kevään kaipuu -haaste

 Kun moni muukin näyttää kevätkuvillaan osallistuneen Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin haasteeseen niin osallistunpa minäkin vaikka ei virallisesti haastettu olekaan. Kevättä on jo ilmassa kun keli viimein plussalla ja aurinkoakin vähän näyttäytynyt. Puiden juurelle ilmestyvät sulamisrinkulat osoittavat kiistatta auringon lämmittävän vaikutuksen. Jossain päin rannikkoa ilmeisesti on jo maata näkyvissä muuallakin kuin asfaltilla mutta sitä saa meillä vielä tovin odotella.

Lumikello (tämä yksilö kerrottu Flore Pleno) oli viime keväänä ehdoton kevään aloitus. En tiedä miksi en niitä aiemmin ollut pihaan istuttanut mutta onhan tuo nyt mahtava pieni kukka kun jaksaa nousta lumen altakin ihastuttamaan kukinnollaan.

Huhtikuulla jäistä vapautuva järvi. Lämmittävä aurinko ja viimeiset aalloissa helisevät jäät.

Meidän pihan ensimmäiset kevättähdet. Toivottavasti lisääntyvät ja saavat runsaasti kavereita.

Narsisseja on kertynyt jo useammalta vuodelta. Välillä olin kyllästynyt tulppaaneihin niiden kadotessa parempiin suihin huonomman myyrävuoden jälkeen joten tuli istuteltua narsisseja. Niitä kun eivät myyrät syö.

Yllättävän palon narsisseissakin on eri sävyisiä. Pääosin olen hankkinut muita kuin (ainakaan pelkästään) keltaisia narsisseja koska se väri ei vaan omaan silmääni iske.

Etupihan penkki oli keväällä oma suosikki. Ensin narsissit pääosassa.

Ja loppukeväästä oli tulppaanien vuoro. Tuleekohan ensi keväänä yhtä hienoa enää. Yritin kyllä tulppaaneja ahkerasti istutella. En jaksanut vanhoja tulppaanien sipuleja poiskaan nostella joten saa nähdä millainen sikermä kukkia kevään aikana nousee. Vieläkö vanhemmat jaksavat kukkia vai tuleeko pelkkiä lehtiä.

Alppiruusut kuuluvat myös kevätkauden kuningattariin. Viime kevään hankinta Royal Rosy

Tämä olikin nyt juhlallisesti sadas postaus. Enpä tiennyt aloittaessani mitä tästä hommasta syntyy enkä hetkeen kehdannut edes julkisena tätä blogiani pitää. Nyt on jopa muutama teitä seuraajiakin, kiitos 🤗. Laskin tänään 15 pientä esikon alkua pilkottamassa mullasta. Sieltä niitä nousee. Unohtuikin aiemmin mainita että meinasin jäädyttää kompostorin jo uudelleen kovilla pakkasilla kun laiskuuttani en sekoittanut ajoissa ja pinta karahti jäähän. Kuuma vesi kanisterissa ja ämpärissä sekä sekoitustoimet auttoivat ja taas höyryää. Eiköhän tässä jo pahimmat vaaran ajat jäätymiselle ole viimein ohitettu ja kompostori toimi taas läpi talven, huh. Ihanaa keväistä viikonloppua 😊

Juurta näkyvissä

 Viikonlopun lumityöt saivat erityisen vahvasti toivomaan kevättä. Mies sopivasti teloi kätensä joten lumityöt jäävät toviksi minun vastuulle. Voin sanoa että etupihan kukkapenkki on kyllä todella hyvin lumisuojassa. Milloinkahan jaksaa sulaa. Ensi viikolle on luvassa ainakin pilkahdus keväästä, plussaa ja aurinkoa.

Siellä on kukkapenkki lumen suojissa.

Olen vähintään kahden päivän välein käynyt tarkastelemassa varastohuoneessa olevia kasvatuksia. Edelleen se ajastin puuttuu joten saavat valoa 24h. Viimeinen punahattu on hengissä edelleen. Mutta suurempi ilonaihe oli pienen pieni juuren alku esikkokylvöksessä. Viikon itämisaika yllätti nopeudellaan.

Onneksi ei vielä ikänäkö vaivaa. Siellä se pieni juuren alku pilkottaa.

Jännä kun viime vuonna tähän aikaan ei lunta ollut juuri lainkaan. Nyt tilan puutteessa joutunut kolaamaan jo kukkapenkin päälle joka harmillisesti hiukan väkisinkin tulee hidastamaan sulamista. Jospa keijunkukat säästyisivät sulamisen ja pakastumisen haitoilta ja selviäisivät tästä talvesta viime vuotista paremmin. Sulamisveden jäätyminen mullan pintaan jääkerrokseksi ei oikein edesauttanut selviämistä koska ennen sitä jaksoa lehdet näyttivät vielä oikeinkin virkeiltä lumen alta paljastuttuaan. Seuraava postaus onkin juhlallisesti nro 100. Ehkä vanhempia kukkakuvia taas siihen.

Esikkokylvös

Koska viime kevään miniatyyrisiementaimien talvenkestosta ei voi vielä tietää niin laitoinpa uuden kylvön tulemaan. Elokuvahuoneenakin toimiva lämmin varastotila oli nyt säädetty sopivaan lämpötilaan noin 15 asteeseen. 

Minitomaattirasia saa nyt ajaa kylvöalustan virkaa. Parikymmentä siementä kylvin ja kymmenkunta jäi pussiin jäljelle jos myöhemmin tarvitsee varakylvöä. Pieniä olivat siemenet. Nämä pienet siemenet itävät valoisassa ja viileässä, noin 15 astetta näytti olevan melko lailla optimilämpö.

Sinne menivät punervan kasvivalon alle. Lämpömittari tarkkailemassa sopivan lämpötilan säilymistä. Punahattukylvöksen kanssa ei ole mennyt ihan putkeen. Poissa silmistä ja poissa mielestä joten yksi selviytyjä enää jäljellä. 😂 En ole löytänyt ajastintakaan kasvivalolle joten valon määrä on vaihdellut täydestä 24h täyteen 0 tuntia valoa vuorokaudessa muistista ja laiskuusasteesta riippuen. Kastelun kanssakin vähän niin ja näin. Eipä tule ongelmaa tilanpuutteen kanssa...

Nyt on lunta kasvien suojana. Kukkapenkin reunatkaan eivät juuri erotu.

Melkoisen erilaista lähes tasan puoli vuotta sitten. Kyllä kesä sieltä vielä saapuu.

Toivottavasti esikot lähtevät kasvuun. Ja toivottavaa olisi että taimet olisivat syksyllä jo vähän isompia kuin edelliset. Pitää yrittää tarjota niille enemmän valoa ja lämpöä kun taimien ulkoilukelit joskus koittavat. Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista!

Taimitilaus

 Vuoden (tai teknisesti viime vuoden koska tein tilauksen jo joulun välipäivinä) ensimmäinen taimitilaus on siis tehty hyvissä ajoin. Käykö muille samaa että tekee tilauksen ja sitten pari viikkoa myöhemmin valintoja tutkiessa muutama valinta vähän kummastuttaa. Puhumattakaan siitä että mihin ihmeen kukkapenkkien rakoihin minä nuo kaikki taimet oikein tungen kun ne saapuvat. Otin tähän kuvakaappaukset tilatuista taimista. Enkä uskalla vielä suositella toimittajaa kun kyseisestä Eurohostan taimikaupasta ei ole itsellä minkäänlaista aiempaa omaa kokemusta. Valikoima vaan oli aika mukava ja hinnatkin suht edulliset joten otin nyt harkitun riskin. Joten jos joku muukin nyt eksyy sivuille niin omalla vastuulla. Joukossa siis muutama kurjenpolvi sekä jouluruusu, peräti vain yhtä laatua keijunkukkaa sekä melkoinen joukkio päivänliljoja. Mutta täysin överiksihän tuo nyt taas meni. Seuraavaksi kavalkadi kuvia taimista joiden toivon saapuvan kevään myötä.

Tämä oli ehdoton suosikki. Ja kun yhteen oikein ihastuu niin siitähän se tilaus lähtee kasvamaan...

Jouluruusuja kaavailin mielessäni metsäpuutarhan puolelle alppiruusun tai hortensian alle kasvamaan.

Tätä nyt vähän ihmettelin että miksiköhän tuollaisen kovin keltasävyisen menin tilaamaan.

Yritin hankkia tämän jo pari vuotta sitten mutta myöhäissyksyllä hankittu juurakko ei talvesta selvinnyt.

Joutuvat etupihan penkin kerrotut kurjenpolvet tosissaan tekemään tilaa päivänliljoille. Jos saisi jotenkin lomittain istutettua kurjenpolvia päivänliljojen väliin tai taakse ja pysyisivät vaihteeksi pystyssä tukevampien päivänliljojen avulla.