Kärhöjen kanssa on ollut vähintäänkin haasteita. Alppikärhöjen kanssa on mennyt vähän paremmin mutta jalokärhöt eivät teoreettisesti oikeasta istutussyvyydestä huolimatta meinaa innostua istutusvuoden jälkeen kasvamaan. En aio silti luovuttaa. Uusia kärhöjä onkin tänä vuonna puutarhaani muuttanut kolme. Keväällä ostamani
loistokärhö Dorothy Walton avasi ensimmäisen kukkansa. Nuppuja on yhteensä kuusi, ei sillä että laskisin ;). Virittelemäni kiipeilyverkko tuntuu edelleen hiukan korkeudeltaan ylimitoitetulta alle metriselle kärhölle. Vierustan keväällä vielä lehtisilmua yrittänyt
Sklodowska-Curie ei valitettavasti viherrä mutta kenties vielä joskus tuolta nousee.
Dorothy Walton
Syyshortensia Early Harryn kukat ovat jo muuttuneet varsin vaaleanpunaisiksi.
Nimetön äitienpäiväruusu aloitti kukintansa.
Laukka (allium) Sphaerocephalon
Viimeiset pionin G F Hemerickin kukat
Värililjoistani kaunein vaaleanpunainen Spring Pink
Syysleimu (Phlox paniculata) Sherbet Blend yllätti avaamalla jo ensimmäisen kukkansa.
Syysleimu Younique Bicolor yllätti enemmänkin korkeudellaan. Ei ihan niin matalakasvuinen kuin kasvikuvauksen arvio 50-60cm sanoi.
Obeliskinsa huipun ohittanut tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Princess Kate lupaa kukintaa useamman nupun voimin. Niin reppanana kun taimesta haaveilleena sen viime loppukesästä löysinkin Plantagenin poistoalesta.
Ihanaa kun viimein hiljaisemman kukinnan jälkeen alkaa uusia kukkia aueta. :)
