Pihan hyötykasvit

Kukkivia perennoja on kiva katsella. On silti kiva saada omasta pihasta myös syötävää. Poika on innokas syömään marjoja ja hedelmiä joten sadolle on käyttöä. Itselle ja miehellekin toki maistuvat. Suurin osa lajikkeista on vähemmän perinteisiä. Tässä esittelyä mitä syötävää meidän pihalla kasvaa.

Raparperipuska tuntuu viihtyvän tuossa aurinkoisella paikallaan. Sain silloiselta naapurilta useampi vuosi sitten jakopalan joka on kasvanut valtavaksi puskaksi. Käyttö ei kyllä vastaa laisinkaan sadon määrää. Häpeäkseni tunnustettava että iso osa varsista jää joka vuosi käyttämättä. Tyytyväisenä lahjoitan halukkaille ottajille.

Samassa penkissä kasvaa kääpiöivä omenapuu ja viime kesän alehankinta keltaluumu Laatokan helmi (oikealla). Luumu ei tehnyt vielä yhtään kukkaa mutta sen verran kärsi viime loppukesän helteistä istutuksen jälkeen että lehtensä kellastutti ja pudotti ennen aikojaan. Pelkäsin kokonaan kuolevan joten olen kiitollinen jo vihreistä lehdistäkin tänä kesänä. Omenapuu ei kertakaikkiaan tunnu viihtyvän, siirsin sen paikkaakin viime vuonna multavampaan kohtaan kun oli kovin kituvan näköinen. Omenat olisivat ihan hyviä jos joskus niitä tuottaisi. Lahjapuu joten en kovin mielellään sitä poiskaan laittaisi.

Edellisten yläpuolella rinteessä kasvaa myös toinen kääpiöivä omenapuu, edelliskuvassakin taustalla näkyi. Muistelisin että näiden lajikkeet ovat Pekka ja Pirja. Ei tainnut tulla tänä kesänä satoa kummastakaan.

Perinteistäkin perinteisemmät karviaiset. Yksi vihreä ja yksi punainen laatu. Vähän hankalassa paikassa ruohonleikkuun kannalta rinteessä kierrettävinä. Jäänne edellisiltä omistajilta joten lajikkeesta ei pienintäkään tietoa. Mustaviinimarjapensaitakin oli kaksi mutta ne käytön puutteessa hävitettiin. Eivät maistuneet sellaisenaan eikä mehun keittämiseenkään ollut intoa. Kuivuneet marjat roikkuivat keväällä edelleen oksista jos eivät linnuille olleet kelvanneet.

Kirsikka Latvian matala. Tästä on tullut ihan kivasti syömämarjojakin. Maku on ehkä aavistuksen turhan hapan mutta ihan syötäviä ovat kun malttaa antaa kypsyä riittävän pitkään. Tähän III-vyöhykkeelle löytyi huonosti talvenkestävää makeakirsikkaa kun hankintaa tein joten tuohon päädyin kun mitään valtavaksi kasvavaa puuta en halunnut. Marjat kelpaavat linnuille joten pian on viriteltävä taas verkot. Viime kesän verkotuksesta latva vääntyi sivulle joten tälläkin upeat tukiviritykset nyt ;) Juurella kasvaa ahomansikkaa, syötävää tietty sekin.

Pieni mansikkamaa ja vieressä kasvilava. Kasvilavassa on salaatinalkuja sekä uudet hernekylvöt suojaverkon alla kasvamassa. Linnut kun nokkivat edelliset hernekylvöt huolellisesti pois heti kun vihreää pilkisti pintaan. Ainakin ovat itäneet, toivottavasti ehtivät vielä satoakin antaa.

Hunajamarjat Atut ja oikealla viime viikon ostos Vostorg. Atut on reilu vuoden vanha ja ilahduttavan reippaassa kasvussa. Marjojakin tulossa maistiaisiksi. Viime kesänä tuli kokonainen yksi marja joten mausta en osaa vielä isommin kommentoida. Kaiketi mustikkaa muistuttava maku ja väri mutta marjan muoto pitkulainen. Samassa paikassa yritin alkuun vadelmaa ja sitten pensasmustikoita jotka kumpikaan eivät viihtyneet. Kaipasivat varmaan enemmän aurinkoa. Varasto ja kallio siis varjostavat paikkaa joten auringonvalo jää muutamaan tuntiin päivässä. Tässä on myös taimivauvalan sijainti, pistokkaat ja edelleen pikkuruiset esikkojen siementaimet saavat tässä sopivan varjoisan kasvupaikan.

Pensasmustikkapenkki jonka perustin viime kesänä uuteen paikkaansa. Sijaitsevat nyt tonttimme korkeimmalla kohdalla melko aurinkoisella kohdalla. Tuossa oli hyvä kalliosyvennys johon sai paksun multakerroksen mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan. Reunalla kohoava kallioleikkaus antaa sopivasti hiukan vielä suojaa järven puolelta tulevilta kylmiltä tuulilta. Multa on oikeaa metsämaata minkä siirsin terassin penkin kaivausalueelta. Osa pensaista taitaa ollakin jo nelivuotiaita. Lajit Patriot x2, North Blue, Aino, Jorma. Yhteensä penkissä kasvaa viisi pensasta.

Tuntuvat viihtyvän ja marjaa tulossa ennätyssato.

Raakileita on mukava määrä kypsymässä.

Tämä on vielä yksi bonuspensasmustikka ja taitaa olla takana toinen pienempikin alku itse asiassa. Ilmeisesti siemenestä kasvanut koska luulisin muistavani jos tuohon olisin jotain istuttanut sammalen keskelle. Tänä kesänä kenties marjojakin pääsee mysteeripensaasta maistamaan.

Koriste- ja hyötykasvi kiinanlaikkuköynnös Annikki. Vasemmalla on myös nimetön laikukkaampi poikakaveri pelkässä koristekäytössä samalla auttaen pölytyksessä.

Nämä on istutettu terassin penkkiin viime kesänä ja muutama minikiivin maistiainenkin näkyy olevan tulossa.

Ja rannassa kasvavat vielä 2x marjatuomipihlaja Obelisk. Näkösuoja-aidanteeksi keskellä olevan tummalehtisen purppuraheisiangervon kanssa istutetut tämän kevään taimihankinnat. Pitäisi tulla ihan hyvänmakuisia marjojakin jatkossa kunhan tuosta kasvavat. Mikäli linnut eivät ehdi ensin.

Nämä kun kaikki kasvavat satoikään niin luulisi ettei ole paljoa tarvetta kaupasta marjoja ostaa loppukesästä. Ehkä pakastimeenkin pitää vielä raivata tilaa. Tulisi taas tarvetta sille saunarakennukselle johon voisi vaikka pienen lisäpakastimenkin laittaa kun sisälle ei mahdu.

Ja kauniisti kiitoksia blogissa kommentoimassa käyneille. Hitaalla käynyt reagointi kun en tajunnut käydä tutkailemassa kommenttiosiota. Itselleen kun on koko talven ja kevään kirjoitellut melkein ilman lukijoita niin ei ole kommenttejakaan tullut. Nyt on asetukset kunnossa ja sähköpostikin muistuttelee jos joku kävijä kommentoidakin jaksaa :)

Pionien aika

Somen puutarharyhmät pullistelevat tällä hetkellä pionikuvia. Omassa pihassa sain odottaa vähän pidempään kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Mutta nyt odotus on ohi.

Valkoinen Festiva Maxima ja taustalla pinkki Karl Rosenfield. Väreihin sointuu jalokurjenpolvi (geranium) Patricia.

 Koko penkki yhdessä kuvassa.

Bowl of Beauty 

Mr. G F Hemerick

 Ja vielä..

muutama kuva etupenkistä.

 Metsänrajan penkistä ensimmäinen auennut kukka. Taustalla vasta hankitut punahatut. Nämä eivät todennäköisesti jatkossa tule kukkimaan yhtäaikaa koska normaalisti punahattu kukkii vasta loppukesästä.

Shirley Temple 

Taustalla jalokurjenpolvi Orion

Käykös muuten muilla samaa että aamulla herätessä ei ole mitään ajatustakaan perustaa uutta istutusta. Vietettiin leppoisasti aikaa aamusta laiturilla nuhaisen pojan sairaspäivän vietossa kun silmä osui rannan veden ylle kaartuviin leppiin. Ja aloin pohtia miten kiva joku iso köynnös olisi tuossa kasvamassa näkösuojana ja silmänilona.  Poika meni päiväunille ja lähdin tutkailemaan paikkaa ensin ajatuksena tuumailla asiaa ja samalla poistaa rantaan kasvavia haavan juurivesoja. Lapio sattui olemaan paikalla jo valmiina ja yhtäkkiä olinkin jo kaivamassa kuoppaa.

Ja siinä se kuoppa nyt on. Pohjalta piti katkoa puiden juuria joten aion varustaa kuopan juuriesteellä puiden valloittamisen esteeksi. Syvyyttä tuli n. 50cm jonka pitäisi olla riittävä melkein mille vaan.

Ympäröin kuopan kivillä, niitä kun tuossa rannassa nyt riittää. Taidan kuitenkin asetella vielä sen juuriestekankaan reunat tuohon kivien alle kun ensin sen saan ostettua.

Nyt pitäisi valita vielä köynnös tuohon kuoppaan. Saisi kasvaa reilun korkeaksi ainakin 3m tai ylikin. Nyt pitää vain keksiä mikä. Ihan herkkis ei tuossa varmaan pärjää koska järveltä käy kyllä talvella välillä kylmäkin tuuli. Aurinkoa pitäisi kyllä riittää. Kärhöä pohdin tuohon myös, pärjäisiköhän jonkun isomman kaverina samassa kuopassa? Eipä ole toki valtava rahanmenetys jos kokeilee, kärhöt nyt ei superkalliita ole. Lumikärhö kasvaisi kyllä riittävä isoksi mutta kun sellainen pihalta jo löytyy joten tekisi mieli kokeilla jotain uutta. Ideoita?

Kitkentää ja juurten erottelua

Edellispäivän siististä lopputuloksesta innostuneena otin lapsen päiväunien ajan projektiksi saada loppukin penkinreunus kuntoon. Lapiollinen kerrallaan aloin puuhaan. Helteessä oli kyllä hikistä hommaa. Irroittelin melkein ämpärillisen verran sammaleimuja muista kasveista. Onneksi erikoinen lehtien muoto helpotti tehtävää. Maa oli kasvien juurista tiivistynyt melkoisesti eikä puutarhalapiolla paakkujen nostelu ollut mitenkään helppoa.

Lopputulema oli ainakin omasta mielestä siisti. Mustan mullan näkeminen kasvien välistä on kummallisen mukavaa.

Tässä setvittävä sotku sammalleimua, hopeahärkkiä ja erinäisiä rikkoja.

Sammalleimut vaan yhteen läjään sitä mukaa kuin homma eteni. Tässä on kasvanut eri värejä, ei todellakaan hajua mikä oli mitäkin. Kasviparoille ehkä vähän rankka metodi hellepäivänä. Istutetaan hyvin kastellut taimet vai miten se nyt meni? 

Levittelin lopuksi koko läjän pitkin mulloksen pintaa.

Sama hopeahärkille. Saivat tällä kertaa hajuraon välilaatoituksesta jotta ymmärtäisivät pysyä omilla alueillaan.

Päälle sirottelin pussimultaa parin sentin kerroksen. Sammalleimujen pitäisi kyllä juurtua tähän ja peittää mullan pintakin oletettavasti suht nopeasti kunhan jaksan huolehtia kastelusta. Juuriakin onneksi oli jo valmiiksi juurtumista helpottamaan.

Pohdin miten erotan leviävän sammalleimun ja maksaruohot. Päädyin asettelemaan mehitähtiä valkomaksaruohon ja  sammalleimujen väliin yrityksenä estää näiden (ainakin välitön) leviäminen toistensa joukkoon.

Mehitähdet kasvavat toivottavasti pian isommiksi ja peittävät sitten väleihinsä jäävät raot. Nämä olivat melko pieniä poikasia kaikki.

Naapurin rajan pintaan jäävä reuna jäi kyllä alkuperäiseen kuntoonsa. Toisaalta sitä ei kukaan ole siltä suunnalta katselemassa joten hirveää ahdistusta sen suhteen en nyt koe ja taidan jättää (ainakin toistaiseksi) ennalleen. Kasvakoon kielot ja hopeahärkki rauhassa keskenään.

Kivikkokasvinäpertelyä

Illan projektina oli metsänreunan penkin edustan siistiminen. Yritin parhaani mukaan kaivaa puutarhalapiolla heinät ja varvut pois. Päälle n. 5cm kerron multaa. Pohjalle jäi mullan ja hiekan sekoitusta. Kivikkokasvit tyytyvät vähään joten en panostanut paksumpaan multatilaan.

Tästä lähdettiin.

Hiukan kitkentää. Onneksi ei viihtyneet rikkakasvitkaan.

Uutta multaa ja istuttamaan. Reunaan asettelin mehitähtiä yksi kerrallaan.

Ostomehitähdet (Sempervivum Cay) jaoin myös yksittäisiksi. Kaikki mehitähdet olleet idioottivarmoja juurtujia ja leviävät varsin hyvin uusilla ruusukkeilla joten en näe järkeä istuttaa yhdeksi klimpiksi. Hyvin pian kävisi kasvutila ahtaaksi.

Tuohon pääsivät jo riittävän hyvin juurtuneet Turkestanin maksaruohojen (sedum ewersii) pistokastaimetkin. Näille tuli hiukan paksumpi multa.

Takapihan pikkupenkistä revin violetein kukin kukkivaa harmaa-ajuruohoa (Thymus praecox) sekä oikealla valkomaksaruoho (Sedum album). Molemmat vähään tyytyviä. Tyrkkäsin vaan multaan ja uskon tuohon juurtuvan.

Kuopion reissulta mukaan tarttunut Sedum pachylados White Diamond. Olikin uusi tuttavuus. Minulla on vähän keräilyvimma maksaruohoihin, erityisesti sinervään taittuvan lehdistön omaaviin. Kunhan ei kuki keltaisin kukin. Tämä nimensä mukaisesti kukkii valkoisena mutta enemmän näen lehdistöllä arvon maanpeittona.

Ja tässä valmis osuus. Mehitähdet saisivat levitä kehystämään reunaa.  Rantaan kulkiessa on nyt kivempi katsella muurikivien laitaa.

Ettei totuus unohtuisi. ;) Toinen laita kaipaisi edelleen myös siistimistä. Melkoinen urakka erotella heinät ja hopeahärkit sammalleimuista.

Ja jälleen sadetin oli päällä ettei helle nuuduta heti uusia taimia. Ensi viikolle on luvassa epävakaisempaa ja huomenna ehkä ukkostakin joten kentien luonto hoitaa taas kastelua.

Taimiostoksilla

Tänään oli asiaa Kuopion suunnalle joten päiväreissun sisältöön kuului ehdottomasti käynti Heikkisen kukkatarhalla. 30-asteen helteessä oli varsin kuuma keli ihmetellä perennoja kasvihuoneessa mutta toivottua täydennystä takapihan metsänrajan penkkiin löysin. Muutaman kivikkokasvin ostin myös Rustasta.

Kookkaat tarhapunahatut (Ecninacea Moodz purple) löysin muun muassa sekä korvaaja kuolleelle kevään hankinnalle marjasinikuusama Onnille

Aina on tilaa vähän uudennäköiselle mehitähdelle ja maksaruoholle. Nämä jäivät vielä istuttamatta ajanpuutteessa. Paikka vaatii vähän tarkempaa mietintää ja laittoa ensin.

Marjasinikuusama eli hunajamarja (Lonicera kamtschatica) Vostorg. Venäläinen uudempi lajike jonka pitäisi menestyä VI-vyöhykkeellä asti ja kasvaa 1,5-metriseksi. Luvataan paljon suuria hyvänmakuisia marjoja joita voi pakastaakin.

Vasemmalla kaverinsa Atut. Näiden pitäisi kasvaa aika samaan kokoon. Vielä olisi kasvussa vähän kirittävää.

 Sitten perennoihin. Ensin pyöritään taimiruukkujen kanssa ihmetellen ja suunnitellen.

Siirretään pari vanhaa kasvia uusille sijoille. Kolme päivänliljaa sai siirron (älkää kysykö mitä lajikkeita, selviää mitä missäkin on jos joskus kukkisivat). Jouluruusun taimi siirtyi myös vähän kauemmaksi kuunliljasta joka aina yllättää kasvullaan.

Ja sitten istutetaan taimet lopulta melko lailla eri kohtaan kuin suunnitelma oli :)

Itoh-pioni Cora Louise parka sai siirron kolmesti. Lopulta onnistuin osan taimipaakustakin jo hajottamaan siirtelyilläni. Toivottavasti ei liiaksi pahastunut kohtelustaan. Penkin perennat ovat kukinta-ajaltaan jakautuneet vähän toispuoleisesti. Vasemmalla enemmän aiemmin kukkivaa ja oikealla syysleimujen muodossa loppukesästä kukkivaa. Itoh pääsi astinkiven vierustaan oikealle. Huonosti erottuu itohin ja punahatun edessä tummalehtinen kurjenpolvi Dark Reiter joka etupihallakin kasvaa. Alehyllystä oli pakko napata mukaan viimeinen kappale. Vasemmalla punahatun edessä matalampi aikainen syysleimu Early Pink Dark Eye. Sen toinen kukkavarsi harmillisesti oli ostaessa jo lähes poikki ja katkesi lopullisesti varovaisesta käsittelystä huolimatta. Onneksi katkenneen varren tyvessä oli jo juurenpala joten istutin sen taimivauvalaan purkkiin juurtumaan muiden kaveriksi ja oletan loppukesästä pääsevän kunnon juurten kanssa maahan.

Tarhapunahatuilla oli aika kiva reipas pinkki sävy. Yritin löytää vähän matalampaa. N. 40-60cm korkeaa kasvia. Näiden kai pitäisi jäädä vähän matalammaksi. Ehkä kolmas punahattu tuohon vielä mahtuisi mutta olisi kiva löytää vielä joku toinen lajike. Ulkomaiset taimet kukkivat tänä vuonna selvästi väärään aikaan mutta kivahan noita kukkia on jo nytkin katsella.

Helle ei ole paras keli istutella taimia. Onneksi on sadetin joka auttaa kastelussa.

Maksaruohoille ajattelin perustaa uudelleen paikan tuon metsänreunan penkin muurikivien etupuolelle jossa kasvaa nyt epämääräistä heinää ja sammalleimun sekä hopeahärkin yhdistelmää. Vuosia sitten edusta näytti oikein nätiltä mutta ränsistynyt pahasti. Yhden keijunkukka Milanin vielä ostin jonka sijoitin etupihan penkkiin yhden varmasti jo kuolleen hollannin taimen tilalle.