Pink Fantasy

 Jalkokärhö Pink Fantasy ilahdutti lähes auenneella kukallaan kotiintuloa. 

Sievä on tämäkin. Pink Fantasy kasvaa etupihan penkin obeliskissa.

Vieressä Pernille on avannut lisää nuppujaan. Parin vuoden päästä toivon tähän syreenipuuhun runsasta kärhöjen kukintaa.

Seuraava Omoshiron nuppu aukeaa.

Etupihan penkin reunassa keijunkukkien sävymaailma miellyttää omaa silmää. Rehottavat sipulikasvien kuivat lehdet tosin näyttävät rumalta. Alkavat olla valmiit poistettavaksi.

Pioneista jäi vain kuivettuneita terälehtiä ja kehittyvät siemenkodat. Eivät niin nättejä tässä vaiheessa.

Keskellä näkyvä päivänliljapuska Minstrel Boy alkaa olla jo hyvän kokoinen. Nuppujakin jo näkyy kuten suurimmassa osassa päivänliljoja. 

Etupihan kesäkukkaistutukset ovat myös rehevöityneet.

Värimaailmaksi suunnittelin vaaleanpunaisen ja pinkin sävyjä. Yksi pelargonioista päätti kuitenkin toisin ja päätti kukkia lähes rubiininpunaisena. Olkoon sitten noin kun en vaihtamaankaan enää ala. Pinkki mustasilmäsusanna tuntuu viihtyvän.

Amppelidiana ja mustasilmäsusannat. Näitä tulee toistekin. Diana on pärjännyt hyvin helteestä huolimatta.

Rannan köynnöksetkin voivat hyvin. Tarhalyhtykärhö Duchess of Albany on saavuttanut lähes köynnöstukensa huipun.

Nuppukin on jo hyvän kokoinen. Pian kukkii. Toisella puolella tukea koreaköynnöskuusama Serotina on saanut myös vauhtia kiipeilyynsä. Vielä ei nuppuja siinä näy.

Kasvaa se aidannekin vaikka aina hitaammin kuin toivoisi.

Loppuun vielä taimikasvatuskuulumisia. Punahatun siementaimi on terhakka mutta ei varsinainen jättiläinen.

Kerrottujen esikkojen siementaimet ovat tässä vaiheessa. Esikkoja alkavat jo muistuttaa tosin miniatyyrikoossa.

Kesäkukkia on pitänyt kastella joka päivä tässä helteessä. Sadetin pääsi tällä kertaa taas yläpihalle kastelemaan mestäpuutarhan puolta. Atsalea Double Pink taas uhkaavasta lurpatti uutta kasvuaan mutta piristyi kastelusta. Kunhan tuohon tämän kesän juurtuu ja aluskasveiksi istutetut imikät toivottavasti leviävät jatkossa maata peittämään ja kosteutta pitämään niin toivon että kastelun tarvekin vähenee.

Kitkentäpuuhia ja marjaostoksia

 Iltapäivään asti keli oli kohtalainen, ei nyt mikään helle mutta sateeton kuitenkin. Siis pihahommia ja vähän ostoksiakin. Hankkijalta ostin rakeista kalkkia ja kevätlannoitetta sekä Polka-mansikkakenno ja mesimarjojen taimet. Totesin sitten varastoon lannoitesäkkiä siirtäessäni että näytti olevan entistäkin koko pihan tarpeiksi jo valmiina. Noh, säilyyhän tuo. Viskottiin pojan kanssa kalkit nurmelle ja muille paitsi happamaan maan kasveille.

Mesimarjoja ei tähän hätään löytynyt kuin amppelissa, onneksi kuitenkin sattuivat oleman tarjouksessa. Mansikoita tuli 10 kpl täsmämäärä täyttämään mansikoille suunniteltu toinen lavakaulus.

Mesimarjat (Rubus arcticus)  jaoin amppelista kahteen osaan eli neljään kohtaan yhteensä riitti istutettavaa.

Amppeleissa oli valmiiksi kahta mesimarjalajia, Pima ja Susanna. Näiden pitäisi levitä rönsyillä. Toivottavasti eivät koe olosuhdettaan liian kuivaksi tässä. 

Polkat pääsivät kahden vanhemman taimen kaveriksi toiseen lavaan. Pitäisi kai joku mansikkamuovi noille vielä viritellä mutta en ole saanut vielä aikaiseksi.

Lopuksi kävin pensasaidan alusen kimppuun. Useampi vuosi sitten kitkin tuon marja- vai koristearonian alusen joka alasaleikkauksen ohella auttoi täysin leikkamaattoman aidan tuuheutumaan. Voin sanoa että melkoisena puutarhanoviisina vasta toista vuotta tässä asuneena hiukan jännitti vetää aita matalaksi. Homma ei tosin ollut vaikea kun jokaisella taimella oli yksi tai kaksi alkua leikattavaksi. Hyvin pärjäsi pensassaksilla.

Tämä oli kyllä jo kitkennän tarpeessa.

Soran kohdalla meni haasteellisemmaksi kun voikukkien ja ruohon lisäksi löytyi nokkosia ja vuohenputkea. Toivottavasti sain juuret tarkasti perattua pois. Pitää pitää alue tehotarkkailussa jos uusi alkuja putkahtaa.

Myös omenapuun ympärys kaipasi kitkentää.

Kaipaisi vielä multaa täytteeksi. Turhan lähellä koivuja tämä sijaitsee mutta en jaksanut alkaa isoon kaivuu-urakkaan nyt.

Rantaan tuli laitettua jo viime viikolla tällainen köynnösobeliski. Löysin Hankkijalta 215 cm korkean mallin. Tuossa penkissähän kasvavat koreaköynnöskuusama Serotina sekä tarhalyhtykärhö Duchess of Albany. Saavat sittenkin kiivetä ylöspäin. 200 cm on kyllä mielestäni ihan minimivaatimus köynnöstuelle mutta tuntuu olevan varsin haastavaa sen korkuista löytää. Strategisesti sopiva sijaintikin juuri uimarannan suuntaan näkösuojana.

Marjatuomipihlaja Obelisk on tehnyt mukavasti kukkia. Näitä on siis kaksi viime kesän istutusta aidanteena purppuraheisiangervo Diabolon kanssa.

Pinkkiä kukintaa tarjoaa sammalleimu naapurin rajapenkissä.

Aika kivasti on syreenipenkki täyttynyt viime kesästä.

Tässä vertailuun kuva viime heinäkuulta heti kasvien istuttamisen jälkeen.

Näitä nyt ei voi kuvata liikaa.

atsalea Double Pink

alppiruusu Double Kiss

valkovuokko Vestal

Sitten paluu arkeen. Ensi viikko vielä ja sitten olisi viikon loma. Vähän haaveilen pienestä puutarhareissusta. Mustilan arboretum ja taimimyymälät tällä hetkellä todennäköisin kohde. Haluaisin kovasti päästä kerrankin katsomaan alppiruusujen ja atsaleojen kukintaa kun viime keväänäkin koronarajoitusten vuoksi reissu jäi tekemättä.

Viherrystä näkyvissä

 Lunta riittää mutta onneksi kallioinen yläpiha ja rannan alue aloittavat sulamisen ennen alapihaa. Kalliota ja varpuja jo näkyy. Muutamia silmujakin nähty. Ainakin atsaleat ovat hengissä, samoin köynnöshortensioissa silmut pullottavat (vähän turhan aikaisin kuten joka vuosi).

Rannan tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Duchess of Albany oli saanut perusteellisen hoitoleikkauksen avuliaalta jänikseltä. Todiste lojuu vierellä. Tarkat silmät erottavat kuitenkin jäljelle jääneessä pätkässä elon merkkejä.

Koreaköynnöskuusama (lonicera periclymenum) Serotina on myös selkeästi hengissä. Siis molemmat rantaan istuttamani köynnökset selvisivät talvesta vaikka hiukan mietitytti onko järveltä käyvä kylmyys liikaa. Pitäisikin muistaessaan poistaa nuo turhat kiinnitykset. Eiköhän tuo ensi kesänä ihan omillaan saa kasvaa.

Köynnösten viereltä nousivat myös ensimmäiset piipat. Onpa tervetullutta nähdä uutta kasvua pitkältä tuntuneen talven jälkeen.

Terassin penkin laidat alkavat jo paljastua. En malttanut olla hiukan auttamatta sulamista ja lapioin penkin päältä vähän lunta pois. Itsepä lumia tuohon toisaalta olen terassilta kasannutkin joten kai pieni auttaminen sallitaan. Pihan ainoat ja ensimmäisenä kukkivat lumikellot kun piileskelevät hangen alla. Samoin viime vuoden esikkokylvösten taimista suurin osa on istutettu tuohon.

Ensi viikko onkin lomaa joten kevään etenemistä ehtii seurata hartaudella. Huomenna tai viimeistään alkuviikosta aion tehdä puiden leikkausta ennen kuin on liian myöhäistä.

Puutarha talviteloilla

 Tulipa pitkä hiljaiselo. Ihan piti käydä lukemassa viimeisin postaus mihin viimeksi jäin. Tapahtui joka vuoden perinteinen äkkikyllästyminen hiljentyvään puutarhaan. Valokaan ei riitä työviikolla pihalla puuhailla. Jotain pientä tullut sentään tehtyä lunta ja pakkasia odotellessa. Kukkaruukut tyhjensin, kelpoa multaa kallion rautatieomenapuun juurelle ja vähän vanhimmalle riippapihlajalle. Lehdetkin ruohonleikkurilla silputtu. Vielä viime viikolla löysin ihmeekseni kukkiakin rannassa tauon jälkeen käydessäni.

Tarhalyhtykärhö Duchess of Albany kukki 29.11. näin virkeänä kahden asteen pakkasessa

Toivottavasti ymmärtää kukkiessaan talveenkin samalla valmistautua. Ei taida raukka olla kotoutunut vielä Suomeen aiemmin Puolan oloihin tottuneena.

Koreaköynnöskuusama Serotinan muutama terälehti ilahduttivat myös harmaudessa.

Kukkapenkeistä myös siistin talventörröttäjät jo melkein kuukausi sitten. En vain itse tykkää epäsiisistä ilmeestä enkä ole kyllä huomannut mitään haittaakaan leikkaamisesta vaikka useamman vuoden jo pääosin näin tehnyt.

Maksaruohot ja kuunliljan kukintojen varret lähtivät.

Syysleimut ja pionit eivät olleet enää ilo silmälle.

Marraskuun alussa jaksoi aurinkokin vielä hiukan valaista penkin puolelle. Nyt ei taida enää jaksaa talon yli paistaa.

Tyhjältä tämäkin kieltämättä näyttää lumipeitettä odotellessa. Keijunkukista kuvat muistiin jotka säilyttävät mukavasti värinsä syksylläkin.

 

Tämän päivän otos. Lumetonta on. 

Venekin odottaa peitettynä kesää talon nurkalla.

Viime viikonloppuna oli sopivasti mukava pieni plussakeli joten innostuin siistimään metsänrajan penkin. Taka-ajatuksena oli tosin pakko saada valmiimpaa kompostia pois jatkosäilytyspaikastaan pallokompostorista joka uhkasi täyttyä jo ennen talvea.

Neulaspeite piti ensin saada pois pikkuharavalla rapsutellen. Apuri oli puuhassa mukana.

Tulipa siisti. Pintaan kelpasi laittaa puolivalmista kompostia joka tähän vuodenaikaan ei varmasti enää talveen valmistautumista häiritse. Keijunkukat nousivat ihan erilailla esille.

Tuohon katajien eteen kuskasin neulastensekaisen pintamullan. (Kuva viime viikolta kun ohuttakin ohuempi lumipeite oli satanut)

Kasaa aion hyödyntää ja siirtää keväällä parempaan paikkaan tämän viime kesän hankinnan alppiruusu Royal Rosyn joka näyttää jo yhden kesän jälkeen jäävän viereisen Mustilanhortensian alle (nyt lehdettömänä taustalla).

Ja kyllä nyt kelpaa talvellakin kompostoida kun ei tarvitse enää pimeälle varaston nurkalle biojätepussia kuskata. Mies asensi valon.

Ja vielä viimeiseksi rautatieomenapuun tilannekuva. Alhaalta tuo isoin roikkuva oksa ensi vuoden puolella lähtee mutta vähän emmin uskallanko jo kevätleikkauksena sen tehdä kun loppukesästäkin tuli leikattua.

Ylimmistä oksista pientä leikkausta ja jokohan alkaisi ensi kesänä jo vähän näyttää joltain. Suuri haave saada tähän kausivalot talveksi kun riittävästi kasvaa.

Päivittelen ehkä joskus talven mittaan blogia jos fiilis iskee. Veikkaan tammikuulla taas innostuvani puutarhailusta ja ehkä suunnitelmia ensi kesäksi taas tänne laittelen.