Kallion kuorintaa

 Keli kylmeni ja iski syyslaiskotus. Tänä viikonloppuna iski pientä innostusta taas ja tuli keksittyä yksi projektikin. Hunajamarjat eivät ole tänä kesänä näyttäneet järin hyvävoimaisilta. Arvelin takana olevalta jyrkästi laskevalta kalliolta kasvavan männyn juuria penkin puolelle.  Ongelma on kuitenkin suhteellisen helppo ratkaista kun jaksaa kuoria kalliota paljaaksi. Eikun toimeen siis. Kuntalle oli myös sijoituskohde mielessä rannan kalliosyvennyksissä putken peitoksi.

Kaksi hunajamarjapensasta kasvaa siis varaston takana vierellään jyrkästi nouseva kallio. Siinä on kasvanut varvikkoa.

Hikinen urakka taas. Mutta löytyihän niitä männyn juuriakin. Tämä isoin oli jo ranteenpaksuinen.

Kunnon läjä juuria nousi. Ei mikään turha homma siis.

Nyt pensaiden taustalla näkyy paljastettu kallio. Vesisade toivottavasti hoitaa puhdistuksen ja talvi lopullisesti.

Kuntan kuskasin rantaan hyödynnettäväksi. 

Ikävännäköinen putki näkyi aiemmasta peittoyrityksestä huolimatta.

Sammaleet ja varvikot eivät selvinneet aiemmista kaivuista.

Ainakin hetken alue näyttää vehreämmältä.

Eikä näy putkea. Nyt syksyn tullen oli paras hetki yrittää varvikon siirtoa. Sateita on luvassa reilustikin.

Syyskukkijoita on tullut haalittue sen verran reippaasti että kukkapenkit eivät vielä ole todellakaan jääneet syyslevolle.  Päivänliljat ovat aukoneet viimeisiä nuppujaan. Syysleimut, punahatut, kärhöt ja maksaruhot kukkivat hortensioiden kaverina. Viikon kukkakuvia, olkaa hyvät.

Hortensia Early Sensation

Mesimarja

Keijunkukka Berry Smoothie on virkistynyt viilentyneestä kelistä ja sateista. On kasvattanut kovasti uutta lehteä ja alkaa taas näyttää sen väriseltä miltä kuuluukin. Runsaasti kukkii tämä penkin kulmaus syyskukkijoiden ansiosta.

Päivänlilja Canadian Border Patrol

Päivänlilja Minstrel Boy

Entrapment

Päivänlilja Little Anna Rosa

Tarhaviinikärhö Avant Garde

Syysmaksaruohot

Punahattu Delicious Candy

Syysleimu Early Red taustallaan punahattu Red Pearl

Kiinanhortensia Bougie

Etupihan penkistä paljastuikin tällainen punahattu. Double Decker lienee hän, ostettu kylläkin jo kolmisen vuotta sitten joten hyvin on piileskellyt nyt ensi kertaa kukkiessaan.

Syyshortensia Early Harry vaan punertuu

Kerrotut esikoiden siementaimet pääsivät tänään kaikki loputkin maahan. Nämä tulivat nyt jaetuksi kolmeen kohteeseen: sadevesikaivon penkkiin, metsänrajan penkkiin ja metsän pensasalueelle. Kuvat muistutukseksi loppuun jos muistaisin jättää ensi keväänä rauhaan kun kovin ovat pieniä.

Tuli taas hankittua…

 Ja niinhän tässä taas kävi että haave makeakirsikasta oli toteutettava. Toteutus kävi tuttuun tyyliini. Ensin ahkeraa googlettelua eri lajikkeista. Kriteereinä siis tietenkin talvenkesto vyöhykkeellä III ja kyky jonkinlaiseen itsepölytykseen. Kirsikoiden keltainen väri olisi ollut myös erittäin kiva lintuja ajatellen kun eivät kuulemma niistä kiinnostu mutta riittävän kestävää makeakirsikkaa ei nyt tunnu olevan olemassa joten punaiseen piti tyytyä. Murehdin sitten marjojen suojausta linnuilta kun sen aika joskus olisi. Iputj kuitenkin täytti muut kriteerit osittain itsepölyttyvänä  ja talvenkestollaan I-III(IV). Kun sopiva lajike oli löytynyt oli seuraava tehtävä sitten löytää jostain hankittavissa oleva puun taimi. Montaa vaihtoehtoa ei  jäänytkään kun joko taimet olivat loppu tai kuljetus postilla ei onnistunut. Puutarhatalo Sydänmaa kuitenkin myi ja jopa toista päivää ;) mietittyäni päädyin tilaamaan vaikka kuljetuskustannukset olivat äkkiseltään varsin kalliit. Pari perennaa piti kaverina sitten tilata muka taimien hankintahintaa tasaamaan. Taimihankinnoissa en kuulu malttavaisimpiin. Mutta kun satoon saattaa mennä muutamakin vuosi niin kovin mielellään aloittaisi kasvattamisen jo heti kun sopiva löytyy. Puu taimikavereineen saapui tänään siististi pakattuna. Paikan katsoin kirsikalle jo sunnuntaina ja kaivoin jälleen melkoisen ison kuopan saadakseni riittävän multatilan 3-6 -metriseksi kasvavalle puulle.

Siinä Iputj nyt on raparperin vieressä.  Myönnettäköön että vähän lähelle tuo tuli omenapuita mutta riittävän aurinkoisia paikkoja ei ollut liikaa tarjolla eikä isoksi kasvavaa puuta kehdannut ihan keskellä nurmeakaan sijoittaa. Vasemmanpuoleinen omenapuu todennäköisesti on muutenkin kuolemassa lähitulevaisuudessa rungon halkeamansa vuoksi joten tilaa vapautunee.

Omenapuun runko on tosiaan läpi halki ja näyttää sekä tuntuu siltä että taitaa olla jo lahovikaa. Näinköhän enää ensi keväänä herää eloon.

Kirsikka näytti varsin virkeältä taimelta. Pohdintaa kuitenkin tuottaa tuo kaksihaarainen runko joista vasemman puoleinen on kasvatettu selvästi korkeammaksi. Kellään pikavinkkiä kannattaako/ uskaltaako tuo lyhyempi haara leikata? Ja jos leikataan niin mikähän olikaan se suositeltavin leikkausaika?

Viikonlopun kaivuutalkoista vielä kuva. Aioin ensin tehdä paikan kokonaan tuohon perunamaana toimineelle multa-alueelle. 50 cm:sta löytyi kuitenkin järjettömän iso kivi joten jouduin laajentamaan kaivuuta rinnettä kohti. Kuoppa oli noin 80-100cm leveydessä ja syvyyttä noin 80cm paitsi kolmannes jäi kiven vuoksi matalammaksi. Toivon että multatila kuitenkin on riittävä kun syvempi osa rinnettä kohti tuli vähän leveämmäksi.

Sitten esittelen muut hankinnat

Kuukausimansikka (fragaria vesca) Yellow Wonder kokeiluun. 

Mansikka pääsi luumupuun juurelle.

Yellow Wonder ei väitetysti kiinnosta lintuja koska marjat jäävät keltaisen sävyisiksi. Rönsyjä tämä ei tee mutta satoajan pitäisi olla pitkä ja on siis monivuotinen. Saisikohan tätä myöhemmin jaettua.

Tarhasyysvuokko (anemone hybrida) Pamina pääsi kokeiluun. Vuodenaikaan nähden ei mitenkään häävin kokoinen taimi. Kukkia ei saata olla tänä vuonna luvassa. Toivottavasti ei käy niin että kasvattelen tätä syksyn kukkaakaan näkemättä ja sitten talvi vie.

Viimeisenä hankintana vähän erikoisempi vihervalkovuokko (anemone nemorosa) Monstrosa.

Monstrosan istutin metsäpenkin alueelle. Toivottavasti kukkisi jo keväällä.

Jos ei kukaan pikavinkkejä jaa makeakirsikan leikkaukseen niin selvittelen senkin ongelman puutarhurin parhaan apulaisen Googlen avulla. 😆. Koska kello alkaa olla paljon jätän kukkakuvat toiseen päivään. Onneksi kukkiakin vielä riittää.

Elokuuta

 Keli vaihtui viileämmäksi, hetkellisesti tuli jo syksytunnelmia. Loman lähestyvä loppukin vaikuttanee tunnelmaan. Onneksi kukkia vielä riittää.

Hortensia Early Harry houkuttelee myös perhosia. Kyllähän tuohon hempeälle hattarapilvelle nyt kelpaa laskeutua.

Punahatut jaksavat kukkia käsittämättömän pitkään. Ensin auenneet ovat yhä priimakunnossa ja lisää aukeaa kavereiksi.

Päivänlilja ei onneksi ottanut liikaa nokkiinsa saatuaan nuppuvaiheessa siirron. Aukoo silti kukkiaan vaikka onkin hiukan kenollaan,

Valkoinen värililjakin avautui, nimi hukkunut.

Tämähän taitaakin olla päivänlilja Dan Mahony kun kasvilistausta silmäilin.

Syysleimut ovat metsänrajan penkin väripilkku. Ikkunasta on mukava katsella penkkiä tänä vuonna.

Tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Princess Kate avaa uusia kukkia.

Päärynäpuun penkissä tarhaviinikärhö Avant Garde on jättänyt hauskasti pelkät keskusröyhelönsä ulompien terälehtien jo pudottua.

Etupihan penkin yleisilme on tänä vuonna siistimpi kun rehottavat kurjenpolvet saivat reilua karsintaa ja siirron taaemmas.

Juuri nyt en kaipaa tähän isompia muutoksia. 

Punahattujen toivon selviävän talvesta. Näistä jos siemeniä saisi kerättyä.

Syyshortensia Dart’s Little Dot avasi ensimmäistä kertaa kukkansa. Viime vuoden istutuksena ei kukkinut lainkaan ja pelkäsin jo haasteelliseksi kukitettavaksi mutta tulihan niitä. 

Syyshortensia Early Sensation avaa lisää kukkia. Ensin valkoisena…

…ja sitten vanhempana pinkin sävyssä.

Keijunkukkien kukinnotkin osaavat olla koristeelliset. Räiskyvän korallit kukat kuuluvat taustalla näkyvälle vihreälehtiselle Silver Dollarille.

Aika hyvä määrä noita kasveja on tullut kerättyä. Mieltä kaihertaa juuri nyt kunnollisen kirsikan puuttuminen puutarhasta. Pensaskirsikka Latvian Matala ei omaan makuun ole kertakaikkiaan hyvä vaikka joku sitä mukamas makeaksikin on väittänyt. Ei ainakaan tässä pihassa vaikka kuinka tummaksi antaisi kypsyä. Imeläkirsikkaa kaipaisin kun jopa täällä III-vyöhykkeellä pärjääviä nykyään on tarjolla. Ongelmana vain on puun suuri koko ja tuntuvat vielä kaveriksi pölyttäjänkin kaipaavan. Kahta jopa viisimetriseksikin (jos googleen on uskominen) kasvavaa puuta en oikein järkevästi pihaan mahduta kun noita isoja mäntyjä ja koivuja (joista jälkimmäisten osittaiseen kaatoon edelleen miestä yritän saada suostumaan) kasvaa myös. Kuka ne kirsikat (ja nykyiset omenat, päärynät sekä luumut ) vielä söisi kaikkien marjojen lisäksi? Kovin lähellä isompaa puuta en usko kirsikan viihtyvän vedestä ja ravinteista kilpailemassa. Vai onko joku saanut koivun vieressä menestymään? Optimiratkaisu olisi edes osin itsepölyttyvä imeläkirsikka jolle varmaan jonkin paikan keksisin. Nykyisen Latvian Matalan lähelle olisi hyvä paikka paitsi nuo koivut ovat ongelma. Naapureillakaan kun ei ole pahemmin hyötykasvi-intoa näkynyt niin pölyttäjiä ei sieltäkään tarjolla. Saa vinkata jos tulee jotain sopivaa lajiketta mieleen.