Mitään uusia istutusalueita en ollut suunnitellut. Poika kuitenkin innostui syömään vadelmia rasiatolkulla. Vielä viime vuonna eivät kelvanneet yhtään. Useampi vuosi sitten meillä kasvoi muutama vadelma varaston takana nykyisetn hunajamarjojen paikalla. Ilmeisesti liian varjoisan paikan vuoksi eivät kuitenkaan viihtyneet joten niistä luovuin. Nyt poika pyysi istuttamaan vadelmia meidänkin pihaan joten tuumasta toimeen. Paikka oli selkeästi keksittävä jostain metsäisemmän piha-alueen puolelta. Hunajamarjojen ja pensasmustikoiden välistä löytyi mielestäni oikein sopiva notkelma. Aurinkoa mutta ei niin korkealla ettei kallio antaisi vielä suojaa tuulilta. Rinnettäkin mihin veden ei pitäisi jäädä seisomaan. Teoriassa hyvä, jää nähtäväksi miten käytännössä vadelmat viihtyvät. Toteutus vaati taas multaostoksia, kahdella multasäkillä kun ei kovin suuria toteuteta. Vadelmat kävimme pojan kanssa ostamassa Hankkijalta. Yhteensä taimia tuli kuusi, neljää eri laatua. Huokailin jo kassalle mennessä reilu kymmenen euron kappalehintaa kun tajusinkin kaikkien monivuotisten olevan puoleen hintaan myynnissä. Säästin siis reilu 30e oikea-aikaisella hankinnalla vahingossa. Ei huono ajoitus ex-tempore vadelmamaalle siis.
Ensin kuitenkin muutama kukkapenkkikuuluminen. Punahatutkin saapuivat eilen ja hain ne heti postista. Mustilalta tilasin kolme punahattua lisää. Nyt on etupihan penkissä ainakin tälle syksylle kukkaloistoa luvassa. Toivon tietenkin että myös tuleville vuosille. Haaveena olisi syksyllä löytää noista eri värisistä myös siemeniä joita kasvatella keväällä.
Hyvin olivat kuljetuksesta selvinneet. Valkeasävyinen Fountain Pink Eye, pinkki tuttu Delicious Candy (näitä nyt siis kaksi jos toinen edes selviäisi talvesta), livenä melko oranssiksi osoittautunut Red Pearl.
Tämä Fountain Pink Eye oli suurin syy koko tilaukseen, katselin jo viime vuonna tällaisia olevan olemassa mutta en saanut hankittua.
Fountain Pink Eye pääsi muiden punahattujen kanssa samaan rykelmään.
Red Pearl on nyt obeliskin vieressä. Nostin viimeisenkin idänunikon tuosta pois kun kukkii viikon tai maksimissan kaksi ja lopun kesää on katseltava kuolleen näköisiä lehtiä ja kukkavarsia. Ei nyt ehkä ihan syysleimu Sherbet Blendin kanssa tässä yhdistelmässä sävyharmoniaa saavutettu. Kun idänunikko tuli jo pois kaivettua niin pakkohan tuohon oli joku istuttaa. Saatan kuitenkin siirtää tämän vielä metsänrajan penkkiin.
Delicious Candy sai paikan toisella puolelle obeliskia jossa oli nyt sopivasti tilaa keskikorkealle perennalle pionin ja päivänliljan välissä.
Sitten vadelmamaahan.
Paikaksi valikoitui siis kallioisempi alue. Muutama ränsistynyt kataja piti tieltä kaataa. Isoimmilla puutarhasaksilla juuri sain leikattua rungot. Muutama juuri jäi mullan alle mutta en usko ongelmaksi kun katajilla ei niin ole taipumusta versoa.
Yllättäen tuosta löytyikin ihan multaa, hiekkaista sellaista mutta arvelin että saa vadelmille kelvata säkkimullalla täydennettynä. Varaston nurkka ja pallokompostori juuri kuvaan taustalle mahtui jos auttaa paikan hahmottamiseen.
Kaivaminen oli yllättävän kevyt homma. Ei juurikaan kiviä ja juuriakin varsin vähäisesti. Aivan vieressä ei kasva muuta kuin varvikkoa joten vadelman leviämistaipumuskaan tuskin aiheuttaa ongelmia. Toinen pääty rajautui jo kallioonkin.
Heitin pohjalle kalkkia ja kanankakkaa. Puutarhamultaa taisi mennä melkein 10 säkkiä lisäksi. Juuret tuskin kanankakkaan hirveästi tällä kasvukaudella yltävät joten uskalsin sitäkin tuohon näin heinäkuun lopulla heittää. Aika vähäravinteista saattoi tuo pohjalle jäävä maa-aines olla.
Alempaa vielä kuvattuna tuo alue, luulisi auringon riittävän.
Viimein taimien istutusvaiheeseen. Vasemmalta oikealle yksi Glen Ample (tälle luvataan erityisen isot marjat, 150-200cm, I-III(IV)), yksi Borgund(satoisaksi hyväksi syömämarjaksi luvataan, 100-150cm, I-III(IV)), sitten kaksi Takalan Herkkua ( pensasmainen erityisesti keväällä latvottuna, 100-150, I-IV) ja kaksi Maurin Makeaa (pensasmainen kuten Takalan Herkku, 100-150cm, I-V). Kokeiltiin nyt useampaa laatua niin pääsee maistelemaan eri vaihtoehtoja. Voihan noita myöhemmin vaihtaa jos jokin maistuu toisia paremmin. Valikoimahan oli juurikin noita laatuja joten muuta ei tähän hätään olisi edes saatu.
Sitten taimet maahan luonnollisesti samaan syvyyteen kuin purkeissakin. Pyrin suositeltuun n 50cm väliin, en kyllä mittailemaan lähtenyt joten voivat olla aavistuksen tiheämmässäkin. Harvemmin istutusvälin kanssa aivan kriittistä on ollut. Maltoin jopa liottaa purkit ensin vedessä vettä imemässä kun hellekelissä tuli tämänkin urakka suoritettua.
Nyt luonto hoitanee jatkokastelun kun helteet väistyvät sateisemman kelin tieltä. Siinä mielessä oikein sopiva aika istutushommiin. Ensi vuodelle kenties pientä satoakin sitten jo vadelmista saadaan. Noita marjakasveja ja hedelmäpuitakin alkaa jo olla ihan hyvä lajitelma. Makeakirsikkaa vielä haaveilisin mutta ovat aika isoja puita ja melkein pölyttäjäkaverinkin kaipaisivat. Nyt näyttäisi olevan jo useampi III-vyöhykkeellä pärjäävä laji kuitenkin. Latvian Matalan kirsikat ovat omaan suuhun turhan happamia vaikka kuinka kärsivällisesti kypsyttää puussa.
Loppuun vielä kuva marjatuomipihlaja Obeliskin marjoista jota ovat siis viime vuoden istutuksia. Minä ja poika tykättiin tämän vuoden maistiaisannoksesta. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan jo enemmänkin syötävää.
