sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Ihana toukokuu

 Tänään oli liian kiire tehdä juurikaan mitään puutarhassa. Pari kasvia sentään maahan. Aina on kuitenkin aikaa muutamalle kuvalle. Samat yksilöt pyörivät kuvissa mutta ei haittaa minua. 

Sammalleimun kukkiessa on naapurin rajapenkki aika pirteä katsella.



Kerrottu pikkutalvio on aika hauska.

Kaverinsa argenteovariegata tekee isommat kukat mutta sävy on aika sama. Eivätpä riitele samassa penkissä sijaitessaan.

Metsäpuutarhassa alppiruusu Double Kiss on aukaissut lisää nuppujaan. Edelleen ihana.

Atsalea Double Pink ilahduttaa myös.

Tänne metsäpenkkiin pääsivät uudet asukitkin taimienvaihtopäivästä.

Ostin toisen imikän taimienvaihtopäivästä edellisen valkotäpläimikän kaveriksi. Tarhaimikkä (pulmonaria angustifolia) Blue Ensign.

Ihan perus sinivuokko oletan, vaihtarina nappasin ilman nimeä mutta epäilisin sinivuokon kuitenkin tunnistavani.

Vielä valkovuokotkin (anemone nemorosa) jaksavat, Blue Eyes on saanut sinisen silmänsä.

Ja valkovuokko Vestal

Etupihan syreenin alla näyttävät helmililjat (muscari armeniacum Manon) viihtyvän.

Uusi Vuokko-kesäomena kukkii vasta istutetuksi yllättävän runsaasti.

Kesän taimivauvalassa on toistaiseksi asukkeina purkeissa on esikkojen siementaimia, keijunkukkien jakotaimia sekä kokonainen yksi kappale punahattujen siementaimia. 

Meniköhän vähän överiksi tämä keijunkukkien jakotaimien määrä. Kerrankin kun näin hyvin talvesta selvisivät niin olisi ihan kiva saada jaettua näitä useampaankin kohteeseen. Saavat vahvistaa juuristoaan ensin ruukussa säännöllisellä kastelulla koska mikään valtava juuristo ei jakaessa mukaan tullut. Veitsellä otin säästeliäästi vain reunimmaisen verson juurakonpalan kanssa niin emokasvi ei liikaa kärsinyt jakamisesta. Huomenna näyttäisi satavan, saa nähdä ehtisinkö hyvän kelin aikaan vielä maksaruohoja ottamaan pistokkaiksi. Sitten tuossa onkin jo yhden kesän tarpeiksi hoivattavaa. 



lauantai 29. toukokuuta 2021

Sipistelyä

 Kitkentäpuuhia oli hyvä taas jatkaa eilisen reippaan sateen jälkeen. Hyödynsinpä eilen myös etäkoulutuspäivän ja ryntäsin vastoin ennusteita alkaneen sateen havaitessani lounastauolla ulos viskelemään kevätalannoitetta. Nyt kun sateita ei juuri ole lähiennusteissa luvassa oli pakko heitellä lannoitteet vaikka sitten vesisateessa. 


Patjarikot alkavat olla parhaassa kukassa. Nämä muuttavat hauskasti sävyään nupussa lähes rubiininpunaisesta nyt jo pinkkiin taittuen.

Kalliopenkissä värejä on sekalaisempi yhdistelmä.


Sitten taas kitkentäpuuhiin siistimään yleisilmettä. Loppu pensasaidan alus tuli siistittyä. Voikukkia ja piikkisiä ohdakkeitakin lähti jätesäkkiin kuolemaan tavoitteena saada mädäntymään niin hyvin että toivottavasti viimeistään ensi vuonna ovat lisääntymiskyvyttömiä ja uskallan siirtää kompostiin.

Ensin kanttausraudalla linja suoraksi.

Kyllähän tuossa toista tuntia taas vierähti. Naapuri kitkeköön oman puolensa jos haluaa.

Syreenipuun alustat samalla kuntoon.


Rautatieomanepuun alus kaipasi myös siistimistä.

Siistiytyi


Nurmea lähti vähän enemmän omenapuun alta.

Kukkiakin on aika hyvin oksien mittaan nähden. Ei vielä mikään muotovalio myönnetään. Toivon että tämä kesä toisi jo lisämittaa oksille

Ja viimein kivituhkaläjä on poissa. Kylläpä kelpasi pitkästä aikaa saada auto tuohon parkkeerattua.

Tavoitteena olisi saada kaikkien puskien aluset siistittyä lomaviikon aikana. Kesäkukatkin arvelin jo laittaa ennen sitä kuulua 10. kesäkuuta. Etupihalla seinänvierustan maksaruohorivistö näyttää virkeältä mutta tuntuisi kaipaavan juurelleen jotain matalampaa multaa peittämään. Pitäisiköhän ottaa taas matalammista maksaruohoista pistokkaita ja kokeilla niitä mullanpeitoksi. Keijunkukista olen jo ottanutkin useamman pienen jakotaimen ruukkuun vahvistumaan ja myöhemmin kesällä maahan. Mukavampi pitää varayksilöitä joista korvata talvituhoja tarvittaessa. 

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Kevätkukkien sikermä

Nyt ilman isompia selityksiä viimeisimpiä kukkakuvia muistiin. Tulppaanien nimiä en jaksa kovin aktiivisesti yrittääkään etsiä kun kovin yksivuotisia ovat. Muutama tosin näyttää hyvin tutuilta viime vuodesta ja melko hyvällä prosentilla ylös vieläpä nousseena. Tyytyväisenä otan useampivuotiset vastaan. Kyllä pitää aina etupihan runsaasti kukkivaa kukkapenkkiä pysähtyä ihastelemaan monta kertaa päivässä. 









Keijunkukka (heuchera) Berry Smoothien väri on keväällä parhaimmillaan.

Yllätysnousijat jotka eivät viime syksyn istutuksia.

Patjarikko 

Ja lisää patjarikkoja. Kalliopenkkissä kasvaa kaikkea valkoisen, vaaleanpunaisen ja tummemman punaisen välillä. Osa on siemenistä kylväytyneitäkin.

Kerrottu pikkutalvio

Hyasintti Eros on melkoisen pirteä pinkki, tästä ei kyllä joulufiiliksiä tule.

Niin paljon tapahtuu puutarhassa että välillä pitää vaan purkaa kuvia blogiin myöhemminkin muisteltavaksi. Kännykästä on vaikeaa löytää muita kuvia kuin puutarha-aiheisia.


tiistai 25. toukokuuta 2021

Kadonneista oppia -haaste

Hiidenkiven Minna ystävällisesti haastoi minut jo tovi sitten pohtimaan kadonneiden kasvien kohtaloa. Kaikkea muuta kukkakuvaa ja projektia on nyt riittänyt niin etten ole meinannut saada haasteeseen tartuttua mutta nyt sen viimein teen. Onhan noita kadonneita tässäkin puutarhassa riittänyt. Vanhempina esimerkkeinä useampi kärhö, Piilu ja Multiblue olivat ensimmäiset. Eivätkö viihtyneet liian varjoisaksi kokemassaan paikassa vai mikä oli mutta kahden talven jälkeen katosivat. Muutama herkempi kärhö on myös jäänyt nousematta.

Tämä herkempi jalokärhö Maria Sklodowskaj-Curie oli varmaan tuomittu epäonnistumaan. Yritin kuitenkin naapurin rajapenkkiin istuttaa ja kauniit olivat ne muutamat kukat mitä teki. Seuraavana kesänä nousi vielä mutta sittemmin ei ole näkynyt. Taitaa olla vaan yksinkertaisesti liian arka tälle vyöhykkeelle. En tiedä eikö istutussyvyyskään riittänyt.

Jalokärhöt Innocent Blush ja Diamond Ball saivat myös yrityksen. Tässä etupihan syreenipuu juuri tyvestään erottuu. Istutettu samana kesänä kuin kukkapenkin laajennus tehtiin. En usko ainakaan istutussyvyydestä olleen kiinni elleivät jo liiankin syvälle kokeneet joutuneensa kun päätyivät lopulta vielä korotetun multatilan alle. Turhan herkkiä kai tänne pihaan.

Ihan hyvissä voimin pääsivät penkin suojiin kun syksyllä 2018 penkin laajennus valmistui. Ei vaan kelvannut.

Kurjenpolvia on ollut myös monia. Harmaakurjenpolvi Ballerina kukki näin hienosti vielä viime vuonna. Vaan eipä noussut enää tänä keväänä. Tämä oli jo toinen yritys saada pihassa kasvamaan mutta ei näytä viihtyvän. Tuskin talvimärkyyskään syynä kuolemaan. Enpä keksi missä mättää. Sisaren savisemmassa pihassa ei myöskään ole pärjännyt joten ei kai kuivuuteenkaan kuole.

Ballerinan kanssa verikurjenpolvi Elke. Tämän kanssa myös toinen yritys. Tällä erää sujunut paremmin koska eloa on näkynyt. Kovana talvena kuolivat myös nyppykurjenpolvi, espanjankurjenpolvi ja Purple Pillow. Valkoinen verikurjenpolvikaan ei ole pärjännyt.

Nimetön punahattu näyttää myös kuolleen talvella. Näiden talvenkestoa nyt ei luvatakaan erityisen hyväksi joten yllättynyt ei voi olla. Toinen kuitenkin selvisi. Ostan näitä silti kun kukkivat niin hienosti syksyllä ja jos talven selviävät niin aina tyytyväisempi. Varaudun tyynesti myös hankkimaan uusia jos niin ei käy.

Onhan noita liuta muitakin kadonneita mutta sen verran aikaa ettei kuvia löydy. Kaksi alppiruusua olen tappanut selvästi liian kuivaan paikkaan. Levisia ei pärjännyt kivikossa, liian herkkäkö tänne kun ei nyt märkyys ainakaan syynä. Keijunkukkia nyt aina joku kuolee talvella, kuuluu melkein asiaan. Joskus vaan pitää mennä vähän riskillä saadakseen pihalle jotain erikoisempaa kasvamaan. 

Tässä vielä kertauksena mistä on kyse. Puutarhaelon Riitan haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin Riitta tietää kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

En nyt haasta erikseen ketään kun en keksi ketä haastaisin. Kaikki aiheeseen innokkaat saavat mieluusti tarttua aiheeseen.

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Kitkentäpuuhia ja marjaostoksia

 Iltapäivään asti keli oli kohtalainen, ei nyt mikään helle mutta sateeton kuitenkin. Siis pihahommia ja vähän ostoksiakin. Hankkijalta ostin rakeista kalkkia ja kevätlannoitetta sekä Polka-mansikkakenno ja mesimarjojen taimet. Totesin sitten varastoon lannoitesäkkiä siirtäessäni että näytti olevan entistäkin koko pihan tarpeiksi jo valmiina. Noh, säilyyhän tuo. Viskottiin pojan kanssa kalkit nurmelle ja muille paitsi happamaan maan kasveille.

Mesimarjoja ei tähän hätään löytynyt kuin amppelissa, onneksi kuitenkin sattuivat oleman tarjouksessa. Mansikoita tuli 10 kpl täsmämäärä täyttämään mansikoille suunniteltu toinen lavakaulus.

Mesimarjat (Rubus arcticus)  jaoin amppelista kahteen osaan eli neljään kohtaan yhteensä riitti istutettavaa.

Amppeleissa oli valmiiksi kahta mesimarjalajia, Pima ja Susanna. Näiden pitäisi levitä rönsyillä. Toivottavasti eivät koe olosuhdettaan liian kuivaksi tässä. 

Polkat pääsivät kahden vanhemman taimen kaveriksi toiseen lavaan. Pitäisi kai joku mansikkamuovi noille vielä viritellä mutta en ole saanut vielä aikaiseksi.

Lopuksi kävin pensasaidan alusen kimppuun. Useampi vuosi sitten kitkin tuon marja- vai koristearonian alusen joka alasaleikkauksen ohella auttoi täysin leikkamaattoman aidan tuuheutumaan. Voin sanoa että melkoisena puutarhanoviisina vasta toista vuotta tässä asuneena hiukan jännitti vetää aita matalaksi. Homma ei tosin ollut vaikea kun jokaisella taimella oli yksi tai kaksi alkua leikattavaksi. Hyvin pärjäsi pensassaksilla.

Tämä oli kyllä jo kitkennän tarpeessa.

Soran kohdalla meni haasteellisemmaksi kun voikukkien ja ruohon lisäksi löytyi nokkosia ja vuohenputkea. Toivottavasti sain juuret tarkasti perattua pois. Pitää pitää alue tehotarkkailussa jos uusi alkuja putkahtaa.

Myös omenapuun ympärys kaipasi kitkentää.

Kaipaisi vielä multaa täytteeksi. Turhan lähellä koivuja tämä sijaitsee mutta en jaksanut alkaa isoon kaivuu-urakkaan nyt.

Rantaan tuli laitettua jo viime viikolla tällainen köynnösobeliski. Löysin Hankkijalta 215 cm korkean mallin. Tuossa penkissähän kasvavat koreaköynnöskuusama Serotina sekä tarhalyhtykärhö Duchess of Albany. Saavat sittenkin kiivetä ylöspäin. 200 cm on kyllä mielestäni ihan minimivaatimus köynnöstuelle mutta tuntuu olevan varsin haastavaa sen korkuista löytää. Strategisesti sopiva sijaintikin juuri uimarannan suuntaan näkösuojana.

Marjatuomipihlaja Obelisk on tehnyt mukavasti kukkia. Näitä on siis kaksi viime kesän istutusta aidanteena purppuraheisiangervo Diabolon kanssa.

Pinkkiä kukintaa tarjoaa sammalleimu naapurin rajapenkissä.

Aika kivasti on syreenipenkki täyttynyt viime kesästä.

Tässä vertailuun kuva viime heinäkuulta heti kasvien istuttamisen jälkeen.

Näitä nyt ei voi kuvata liikaa.
atsalea Double Pink

alppiruusu Double Kiss

valkovuokko Vestal

Sitten paluu arkeen. Ensi viikko vielä ja sitten olisi viikon loma. Vähän haaveilen pienestä puutarhareissusta. Mustilan arboretum ja taimimyymälät tällä hetkellä todennäköisin kohde. Haluaisin kovasti päästä kerrankin katsomaan alppiruusujen ja atsaleojen kukintaa kun viime keväänäkin koronarajoitusten vuoksi reissu jäi tekemättä.