Terassin istutusalue

Olin jo vuosia silmäillyt kallion kuoppaa jossa kasvoi useampi iso osin jo latvastaan lahonnutkin koivu. Siinä oli varmaan puolen metrin pudotus kalliotasanteelta. Tuohon jos jotain joskus pääsisi istuttamaan... Sitten alkoi terassiprojekti ja ilmoitin heti alkuun että tuohon tulee minulle sitten istutuksia. Mies totesi että eikun vaan mutta terassissa on sen verran hommaa että saan itse kyllä hoitaa kaivamisen.  Ja eikun toimeen.

Tässä oli aika isoja koivun kantoja joiden poistoon sain onneksi apua. Taljalla ja vinsillä ne revittiin irti. Sitten alkoi juurakon kuokkiminen. Kivasti aina tärähteli yllätyskiviin lapio ja kuokka. Ja isoja kiviä löytyi pohjaltakin. Niitä sai onnesi siirrettyä kuopan toiseen päätyy joka oli matalin. Multaa oli yllättävän paljon pohjalla, sellaista humuspitoista metsänpohjaa. Koska ihan pelkkiä happaman maan kasveja en ollut suunnitellut keksinkin loistoidean (ainakin omasta mielestäni :) ) käyttää tämän mulla pensasmustikoiden uuteen paikkaan. Miten nämä projektit tuppaakin aina laajenemaan ja karkaamaan käsistä...

Ja taas kaadettiin pari pienempää koivua kalliolta. Ja hyvin hyvin monia kottikärryllisiä myöhemmin oli maansiirtourakka saatu päätökseen. Pensasmustikoilla ainakaan maan laadusta ei pitäisi nyt kiikastaa viihtyminen tuossa. Ja aurinkoakin pitäisi saada riittävästi. Ainakin vanhat pensaat innostuivat uudessa paikassaan ennennäkemättömään kasvuun.

Pikkuhiljaa pääsi suunnittelemaan uutta multaa tilalle.

Tällainen laituri tähän sitten tuli kun vähän oli turhan iso kuoppa mullallakaan kokonaan täyttää :) . Ja Patu photobombasi, aina mukana hääräämässä.

. 

Ajatus kuitenkin jotain salaatti tms yrttikasvatusta tuohon ensi kesäksi laatikkoon varmaan laittaa. Ja sitten hikoiltiin pari kuutiota multaa ylämäkeen etupihalta kottikärryillä. Useamman illan sitä sai kärräillä. Siinä multaa työnnellessä pari kertaa pohdin olisko se alkuperäinen multa sittenkin ollut ihan kelvollista...

Hirveä oli pohdinta mitä tuohon nyt sitten laittaisi. Pergola oli ensin mielessä mutta sitten tuntui turhan isolta rakennelmalta. Päädyin sitten laittamaan kolme riippapihlajaa jos jollain konstilla saisin ne kasvamaan vähän kuin katoksi tuohon kaiken päälle. (Mitähän köynnöskaarivirityksiä tuohon on vielä laitettava että onnistuu...) Tietysti postitoimituksessa juuri ne ylöspäin kasvaneet haarat olivat katkenneet :( Minkäs teet kun kaupungissa ei ollut ainuttakaan riippapihlajaa myytävänä. Appiukko rakensi minun toiveiden mukaan tuollaiset köynnösantennit vai miksi noita nyt kutsuisi ;) niiden juurella kasvaa nyt kiinanlaikkuköynnökset. Toinen kai värittömämpi Annikki ja toinen joku nimetön poikayksilö toiveissa värikkäät lehdet. Juurelle siirsin rönsytiarellaa etupihalta liian kuivista oloista, pari keijunkukan siementaimea ja kasvatamiani päivänliljan siementaimia joista uhkasi tulla ylitarjontaa. Lumikelloa ja jotain muitakin pikkusipuleita laitoin vielä lokakuussa. Keväällä jotain vielä kunhan keksin mitä.

Tänään vielä vähän talvisempi maisema. Toivottavasti puput jättävät köynnökset rauhaan. Jäivät verkottamatta kuten myös pensasmustikat. Jälkimmäisille raahasin pari viikkoa sitten männystä pudonneita oksia jänösuojaksi, oksia oli jo selvästi maisteltu :(

Terassi ja kesäkeittiö

Viime kesänä teimme (lue: mies ja appiukko tekivät, toki tuossa vaiheessa vielä 2v lapsukaista ei oikein voinut noihin rakennushommiin kallion reunalla ottaa mukaan niin mielellään kuin olisikin osallistunut) isoja muutoksia rannan puolelle. Kallion käyttämätön ryteikkö pajuineen raivattiin ja rakennettiin alkuun valtavalta tuntunut terassi kesäkeittiöineen.

Harmillisesti ennen raivausta jäi lähtötilanne kuvaamatta.

Koiramme Patu oli innokas päällysmies. :) kova homma oli miehillä sovitella terassin korko oikein ja vaateriin.

Mutta siitä sitä terassin pohjaa alkoi syntyä. Palju soviteltiin paikalle itse asiassa ensin ja sen ympärille sitten muu terassi. Tässä etualalla sitten oma projekti missä multaa ja spraylla merkkailtu.. Kun kerran noin iso kuoppa (eli siis puutarhurin silmissä syvä multatila) löytyy niin eihän sitä nyt voi jättää käyttämättä istutuksille. 

Naapurin tontti jää selvästi alemmaksi. Kalliolla melkein olo kuin kesämökille menisi. 

Pikkuhiljaa alkoi valmistua kesäkuulla. Kesäkeittiön kehikot pystyssä ja kalusteita paikallaan. Alkoi tulla olo ettei sittenkään vahingossa rakennettu tanssilavaa vaan taisi tuo kaikki tila kuitenkin olla ihan tarpeen :)

Terassi kalustettuna. Päädyttiin pohdinnan jälkeen lasisiin kaiteisiin (ihan Tokmannilta löytyi kivat savulasiset harmaan sävyllä) ettei näköala peittynyt.

V. 2016 uusiksi rakennetut portaat laiturille saatiin suoraan terassilta jatkumaan. Tarkoituksena pintakäsitellä terassikin samalla lähes mustan sävyllä kun laudat kuivuneet. Varmaankin ensi kesän projektia siis se.

Ihanat riipputuolit löydettiin sohvan kaveriksi. sen verran myöhässä oltiin ennen juhannusta näitä hankkimassa että viimeisiä myymälöistä vietiin. Mutta meille juuri täydelliset :)

Kesäiltana auringonlaskun aikaan on ihana istahtaa terassille. Ehdottomasti pihan lempipaikka.

Tähän oltu supertyytyväisiä. Joka euron ja työtunnin arvoinen. Ja ilman taitavaa appiukkoa jolla on vielä eläkkeellä aikaakin ei tätä olisi syntynyt ainakaan tällä vauhdilla. Huhtikuun puolella aloitettiin ja kesäkuulla tuli valmista. Lukuunottamatta sitä istutusalueen projektia toki. Jossain vaiheessa tarkoituksena rakentaa saunarakennuskin tähän kalliolle terassin yhteyteen. Paljon sitä lähemmäs mökkiä ei sitten kaupunkialueella varmastikaan voi päästä. Taidankin kirjoitella jossain vaiheessa ihan omanaan tuon terassin istutusprojektin. Siinäkin vaiheita riitti ja selkä hiessä lapiohommia tehty.

Etupihaa

Tässä talvella kevättä malttamattomasti odottaen on tullut kahlattua läpi puutarhablogeja. Omasta puutarhasta räpsitty vuosien mittaan kuvia ja ajatus omasta blogista puutarhapäiväkirjana alkoi innostaa. Saisi kuvia muuallekin kuin puutarhasta innostuneelle siskolle. Pihaa on muokkailtu vuodesta 2009 pikkuhiljaa kun tähän muutimme. Haasteita tuottavat monet männyt neulasineen ja hapan maaperä sekä hiekkapohjainen kuivumiseen taipuva maa. Nurmikon pohjana näyttää olevan paikoin aika ohuelti multaa mutta se laitetaan entisten omistajien piikkiin. Alkuun intoa oli enemmän kuin tietoa ja siltä näytti ensimmäisen etupihan penkin edellisen omistajan jäljiltä ”parantelun” lopputuloskin. Ei niin ihme jos kasveja hankkiakseen piti ottaa ihan ensin selvää mikä se perenna oikein on ;). Etupihan penkki menikin lopulta melkein kokonaan uusiksi syksyllä 2018. Useamman vuoden sitä silmäilin vähän nolonakin ohikulkijoiden näkyvillä kun oli, aivan epäbalanssissa koon ja kasvien korkeuden suhteen.

Tästä aiemmin ’’parannellusta’’ tilanteesta lähdettiin. Pioneja Maxima festiva ja ilmeisesti Karl rosenfeld (kasvoi jo pihalla edellisen omistajan istuttamana), kerrotut idänkurjenpolvet Geraniun himalayense plenum reunassa. Syysleimu Sherbet blend keskellä.

Etupihan kukkapenkin suurennusprojektia.

Tässä uuden muodon sovittelua. Etenkin tuo kukkapenkin oikea laita oli aivan surkean näköinen. Isot pionit heti reunassa. Ja penkin leveys lähes sama kuin kasvien korkeus. Kerrotut idänkurjenpolvet reunassa sentään ihan nättejä. Isompaa penkkiä oli saatava. (ja tietty kaikenlaisille ihanuuksille halusin uutta tilaa)

Kuvan etulaidassa rautatienomenapuu. Joka tosin sai muuton toiseen paikkaan nätimmän yksilön tieltä. Siitä juttua toinen kerta.

Aikamoiset juuret muuten pionilla tuossa alalaidassa, ylsivät syvälle ja paksut kuin mikä.

Melkoinen projekti saada muurikivet vaateriin

Toukokuun lopulla 2019 siirsin idänkurjenpolvia ympäri penkin toiveissa saada yhtenäisyyttä. Käsittämättömän hyvin lähtivät kasvuun pienistä rönsyistä.

Ballerina

Loppukesästä kurjenpolvet kasvoivat jo kunnon rinkinä penkin ympäri. Niiden takana kasvaa rivistö päivänliljoja, osa viime keväänä kasvattamiani siementaimia jotka eivät sattuneesta syystä rivistä vielä oikein erotu :). Jännittävää nähdä millaisia kukkia aikanaan tulisi (jos hengissä kestävät), jokohan ensi kesänä suostuisi joku siementaimista kukkimaan? Kavereina reunaa lähes koko matkan ympäröi lempikasvejani keijunkukkia. Nurkkauksessa harmaakurjenpolvi Geranium Ballerina ja verikurjenpolvi Elke sekä nimetön kevätesikko.

Jännittää vähän suostuvatko kaikki ihanat keijunkukat talvehtimaan. Ensi kesän kun tuosta kasvaisivat niin penkki olisi omaan silmään jo aika hyvä.

Punahatut Echinacea Purple Decker, Echinacea purpurea Green Twister,  takanaan syysleimu Sherbet blend (joka hiukan pettymys koska kukat aika pieniä ja kuihtuvat paikalleen jääden rumaksi ruskeaksi putoamatta pois)

Aikaiset matalammat syysleimut elokuulla 2019 Phlox Flame Purple Eye ja (muistaakseni) Younique bicolor. Myös itoh-pioneja 2kpl tuohon viime kesänä istutettu. Niiden kanssa ollut toistaiseksi epäonnea talvenkeston kanssa kohopenkeistä huolimatta. Edelliset kolme taimea menneet hengettömiksi eri penkeissäkin testattuna. Toivottavasti nyt onnistaa.

Tässäpä etupihan kukkapenkkiprojektia joka epäilemättä keväällä jatkuu vähintäänkin erinäisinä kasvien siirtelyinä. Kevääksi toivottavasti luvassa kukkaloistoa tulppaanien, narsissien ja laukkojen muodossa