Pari kuukautta onkin vierähtänyt edellisestä blogivisiitistäni omaan tai muidenkaan blogeihin. Talven pimeällä puutarhainto perinteisesti hetkeksi häviää mutta tammikuun edetessä ja valon lisääntyessä alkaa taas puutarhojen sivujen selailu ja uuden kasvukauden tarjonnan tutkailu. Ensimmäiset siemenetkin on tilattu Seemnemaailmalta. Pitäydyin hyötykasviosastolla vaikka kuikuilinkin perenna- ja kesäkukkatarjonnan läpi. Mitään niin houkuttavaa ei silmään osunut että olisin uhrannut varsin rajallista kasvatustilaani kokeiluun. Amppelidianaa en ole löytänyt myytävän siemeninä missään (onkokaan?). Pinkkiä mustasilmäsusannaa ei kukaan siemenlisäykseen ole tietoni mukaan kehittänytkään toistaiseksi- Nämä lähtisivät heti kokeiluun jos myyntiin ilmestyisi. Toistaiseksi mentiin kuitenkin syötävillä.
Tässä pääsyy siementilaukseen. Haluan kokeilla kuukausimansikkaa laajemmalla alueella. Kolmea laatua hankin, linnuille kelpaamattomia keltaisia Yellow Wonder (tätä yksi ostopuskakin viime elokuulta) ja Yellow Cream sekä perinteisemmän punainen Rujana. Tarve kun on joitain kymmeniäkin taimia niin valmiit ostotaimet tulevat turhan hintaviksi. Leviämättömyys rönsyilläkään ei ole avuksi kasvien lisäyksessä vaikka muuten nyt toivottu ominaisuus.
Ajatuksena olisi näillä korvata hiukan turhan innokkaasti rönsyillä leviävät ahomansikat. Vielä suurempana syynä tietysti että toivottua satoa tulisi pidemmän aikaa kesän mittaan. Luulen kylväväni nämä sisälle helmi-maaliskuulla saadakseni hiukan jo isompia taimia kesän koittaessa. Siemeniä ei saa peittää ja näyttävät lämmöstä itämisvaiheessa pitävän. Jos on omakohtaista kokemusta näistä niin otan mielelläni vinkkejä vastaan kun ensimmäinen yritelmä näiden kanssa. Suorakylvökin olisi vaihtoehto mutta näen sen epävarmempana vaihtoehtona suunnitellut istutuspaikat kun ovat melkoisen kuivia paikkoja ja rikkakasvien siemenpoolia riittää.
Muutama salaatti- ja porkkanakin tarttui mukaan samoihin postimaksuihin. Vasemmalta jäävuorisalaatit Great Lakes ja Expression, porkkanat aikaisin kypsyvät Jerada sekä Purple Sun ihan kivan värinsä vuoksi. Maku selviää sitten myöhemmin kesällä.
Jääkaappiin jemmaamani päivänliljojen siemenet ovat heränneet itämään jo ennen joulua. Näyttävät pärjänneen silti ihan hyvin edelleen jääkaapissa pussissaan kun en ole saanut aikaiseksi istuttaa ja hakea kasvivaloja ullakolta.
Lumitöitä riittää ja kasvit ovat turvallisesti pakkaselta lumen alta suojassa. Sääennusteet kovin jo lupailevat että kovemmat pakkasjaksot olisivat tältä talvelta jo ohi. Kasvien kannalta -30 asteen paukkupakkasia en yhtään toivoisikaan (no en kyllä muutenkaan). Se imeläkirsikka Iputj kun tuli aika loppukesästä istutettua joten pikkaisen jännään miten talvesta selviytyy. Jännäämistä on kyllä noiden hankienkin kanssa kun pelkään verkkojen riittävyyttä jäniksille.
Pelko ei ole ollut täysin aiheeton. Järkyttyneenä havaitsin Vuokko-omenan saaneen perusteellisen leikkauksen latvaa myöten. Uskoisin tuosta vielä jonkinlaisen puun saavan pelastettua kun ei sentään varttamiskohdan alle oltu syöty. Kukkikin jo ostaessa joten toivottu omenasato on ensi kesältä peruttu. Positiivisena puolena olikin vähän hankalan mallinen latva ja oksakulmat tällä joten pääsen näköjään ihan nollista tätä nyt muotoilemaan. Päärynäpuun alimpia oksiakin oli lyhennetty mutta ei onneksi kriittisesti.
Lapioin parhaani mukaan verkkojen ympäriltä lunta pois. Imeläkirsikan matalahko verkko nyt harmittaa miksi ihmeessä laitoinkaan tälle uusimmalle hankinnalle huonomman verkon ja viereiselle puolikuolleelle omenapuulle sen korkeamman?
Etupihallakin lumikasoja riittää. Kukkapenkki talventörröttäjineen on tukevan lumikasan alla.
Tämä kuva jo aiemmin joulukuulta kun lunta oli huomattavasti vähemmän. Hunajamarjat suojasinsyksyllä kompostikehikoilla ja kattonakin on ristikkoviritykset. Yrittäkääpäs jänikset tänä talvena nyt siitä syödä.
Lokakuulla viriteltiin pensasmustikoillekin aitaus joka jäi esittelemättä. Kuvat luonnollisesti eivät ole viime päiviltä kun hankea on pikkaisen enemmän juuri nyt.
Pitääkin käydä tarkistamassa aitauksen ympäryksen hankitilanne tänään lapion kanssa.
Kuva tämän hetken innokkaimmasta apurista. Lempihommaa on etenkin kompostorin tyhjennys jos vähän pääsee tuotteita maistelemaan. Paremman puutteessa sekoituskin käy, voihan sitä sekoitussauvaa sentään käydä nuolemassa. Kuonon päällä oli kunnon kökkö kompostorin tuotosta mutta kuviin asti sain vain ruskeaa väriä.
Kompostori uhkasi jälleen joulukuulla kovimpien pakkasten aikaan jäätyä. Pinta oli pahimmillaan jo oli jääkiteissä. Hankin sitten 8-metrisen sulanapitokaapelin kun sattui juuri sopivasti olemaan tarjouksessa ja lyhyempien saatavuudessa puutteita. Mies ystävällisesti asensi (ammattitaidon etuja) pistorasiankin varaston kompostorinpuoleiselle seinustalle ja sinne pääsi kaapeli kerällä lämmittämään kompostoria. Viime vuonna käytin sitä kuumalla vedellä täytettyä kanisteria mutta se oli aika vaivalloista veden vaihtoineen. Kompostorin tätyttöastekin jo niin piripintaan ettei sellaista olisi nyt mahtunutkaan. Plussakelillä valmiimpaa kompostia vielä tyhjäsin, lisäsin kuiviketta ja herätettä ja nyt on taas hyvin tilaa kompostipusseja tyhjennellä.
Kuva ennen tyhjennystä jos nyt ketään kiinnostaa. Kaapeli on muovipussissa jos hiukan siistimpänä kestäisi. Hiukan yritin tehdä sille koloa niin lämpö pääsee paremmin vaikuttamaan.
Johto ei ole mikään pitkä joten tuo pistorasia oli oikein kiva ettei tarvinnut mitään jatkojohtovirityksiä.
Palailen taas kun jotain puutarha-aiheista nousee mieleen. Ihanaa kevään odotusta!
