Viimein lämpöä

 On t-paitakelia saanut hetken odotella mutta nyt sentään muutama lämmin päivä saatiin, tänään kenties päästään hellelukemiin vaikka kuumimmat ennusteet muualle Suomeen osuvatkin. Ihanat rhodot kukkivat nyt ja muutama kukinnasta välivuotta pitänytkin alppiruusu innostui myös mukaan kukintaan. Sain kitkettyä ison kalliopenkin ja muutaman pienemmän pihan puolelta, syksystä tekeytymään jättämässäni lämpökompostorissa sopivasti oli levitysvalmista tavaraa ja nyt on tuoreella kompostilla katettu melkeinpä koko iso kalliopenkki. Toivon pääseväni kitkemisessä nyt hieman helpommalla. 

Tämä pihan vanhin alppiruusu Helsingin Yliopisto ei tänä vuonna pettänyt. Tämäkin sai hieman lisää multatilaa alleen ison kalliopenkin teon yhteydessä ja epäilemättä paikassaan viihtyy.

Nämä rhodot ovat kyllä ehdoton osa yläpihan metsäisempää puutarha-aluetta. Mikkeli toisella puolen kallion kulkureittiä ei aivan yhtä runsaskukkainen ainakaan toistaiseksi ole mutta ulkomuotoaan on muutaman vuoden nykypaikassaan huomattavasti virkistänyt.

Patjarikon istuttaminen Mikkelin penkin aluskasviksi oli kyllä nappivalinta, kitkemistä tämä penkki ei juurikaan ole kaivannut. Kaunis on kukkiessaan ja sopivasti yhtäaikaa alppiruusun kanssa.

Royal Butterfly kärsi aika kovasti vuoden 2022 siirto-operaatiosta ja kuivasta valeistutuksestaan mutta on hyvän matkaa kasvattamassa uusia oksahaaroja kuolleiden tilalle. Kukkiakin nyt parin välivuoden jälkeen. Vieressä kevätatsalea Fraseri  täydentää pikkiä värimaailmaa ja taustalla samassa penkin kulmauksessa vielä Helsingin Yliopisto. Keskitin tarkoituksella näitä happamammassa maassa viihtyviä rhodoja ison kalliopenkin päätyyn.

Puutarhapolun varrella Royal Rosy muutaman kukkatertun voimin.

Onneton pihan alkuperäinen kataja otti ilmeisesti nokkiinsa maan muokkailuista vieressään vaikka yritinkin jättää sille oman rauhoitetun alueen. Nyt se on sitten kuollut. Harmillisesti katajan olin ajatellut toimivan tarhaviinikärhö Mary Rosen kiipeämistukena joten jotain tuohon tilalle on nyt mietittävä kun katajan joutuu kaatamaan. Köynnöskaarihan on ollut tämän puutarhapolun alkuun yhtenä haaveena, ehkä sellaista pitää alkaa vakavasti harkita toteuttaa. Polun toisen puolen isoon kalliopenkkiin saisi vieläpä  helposti riittävään multatilaan istutettua kaveriksi toisen köynnöksen pariksi kasvamaan. Vähän jo alkoi haaveissani siintää päästä kokeilemaan viiniköynnöstä satoa tuomaan.

Ihana koristeomena Aamurusko kukkii aika hienosti toista kesäänsä vasta pihassa olevaksi.

Melkein koristekirsikan kanssa kukkien kauneudesta kilpailee.

Kylläpä tuore musta komposti juuri penkkiin levitettynä on ihana näky.

Mukava saada lisää eloperäistä ainesta tähänkin savipitoiseen penkkiin maanparannukseksi. Hyvinhän nuo kasvit näyttävät kyllä viihtyneen jo ennestään kun hyvinvoivilta kaikki näyttävät. Kohta alkaa tämänkin penkin kitkemistarve viimein vähentyä kun kasvit alkavat saada toivottua kokoa ja peittävyyttä. Olen kyllä aika tyytyväinen ollut aikaansaannoksiini tänä vuonna penkkiä katsellessani.

Tarhakellukka Mai Tain siemenistä on kasvanut oikein nätisti kukkivat yksilöt kahdessa vuodessa.

Särkynyt sydän on ihana kukkiessaan ja isoksi jo kasvanut, hyvin hortensian vieressä toimii työntäessään kukkiaan hortensian oksien lomaan. Onneksi näillekin löytyi penkissä paikat, kaksi pinkkiä ja yksi valkoinen kaikki hengissä ja kukkivana. 

Kun isommat kitkemiset olin saanut suoritettua jäi aikaa näpertelyllekin. Saa nähdä tuleeko näistä patjarikoista nyt mitään joiden tuppaita keräilin ja siirsin ison kalliopenkin askelkivien väliin. Harmillisesti rönsyakankaali Princess Leiasta jäi talven jälkeen vain kaksi pikkuruista vihertävää lehden alkua joten koin viisaimmaksi siirtää jäljellä olevan toisiin oloihin ja kokeillaan nyt näitä patjarikkoja jotka viihtyessään olisivat kyllä täydellisen peittävät ja matalat mutta eivät penkkiä valloittavat. Nyt kun muut kasvit alkavat saada vieressä jo oikeaa kokoaan luulisi askelkivienkin alueelle tulevan jo hieman kasvien varjostusta jolloin aivan paahdetta ei enää tarvitsisi kärsiä. Ahkeraa kastelua ja sormet ristiin nyt että nämä juurtumaan lähtisivät.

Muistin myös mehitähtien olemassaolon ja siirsin alkuja rannan porraspenkin kivien väliin. Koska penkin reuna on rakennettu luonnonkivistä on siihen väkisinkin jäänyt pienia koloja josta multa pilkottaa ja välillä rikkakasvitkin yrittävät kasvaa. Mehitähdistä tulisi aika kiva tiivis kasvusto rikkojakin estämään jos nyt päättävät tuossa talvet pärjätä, kuivuudesta noiden kanssa ei tarvitse huolehtia.

Vielä yksi pikkuruinen penkki on saunan nurkalta kitkemättä jossa komeaksi päässyt pujo kohta jo aikoo kukkia. Seuraavaksi projektiksi pitää ottaa sen siistiminen ja kaverilta saadut tomaatintaimet odottavat myös istutusta. Ehkäpä siirrän saunan kulkureitin vieressä olevaan perennoita tyhjänä odottavaan korotettuun alueeseen kuunliljoja kun vaan ensin keksi mitä. Luulen päätyväni siirtämään hieman liian haasteellisessa paikassa olevat selvästi oikeaa kokoaan pienempänä kasvavat kuunliljat kallion rautatieomenapuun juurelta viihtyisämpään kohtaan. Jättipehkona kasvavista lapsuudenkodin peruja olevista isommista kuunliljoista voisi ottaa siihen tilalle kunnon jakopalat josko ne jaksaisivat isomman kokonsa puolesta paremmin taistella männynjuuria vastaan.  Ihana lämmin päivä odottaa joten nyt puuhiin.