Etupihaa

Tässä talvella kevättä malttamattomasti odottaen on tullut kahlattua läpi puutarhablogeja. Omasta puutarhasta räpsitty vuosien mittaan kuvia ja ajatus omasta blogista puutarhapäiväkirjana alkoi innostaa. Saisi kuvia muuallekin kuin puutarhasta innostuneelle siskolle. Pihaa on muokkailtu vuodesta 2009 pikkuhiljaa kun tähän muutimme. Haasteita tuottavat monet männyt neulasineen ja hapan maaperä sekä hiekkapohjainen kuivumiseen taipuva maa. Nurmikon pohjana näyttää olevan paikoin aika ohuelti multaa mutta se laitetaan entisten omistajien piikkiin. Alkuun intoa oli enemmän kuin tietoa ja siltä näytti ensimmäisen etupihan penkin edellisen omistajan jäljiltä ”parantelun” lopputuloskin. Ei niin ihme jos kasveja hankkiakseen piti ottaa ihan ensin selvää mikä se perenna oikein on ;). Etupihan penkki menikin lopulta melkein kokonaan uusiksi syksyllä 2018. Useamman vuoden sitä silmäilin vähän nolonakin ohikulkijoiden näkyvillä kun oli, aivan epäbalanssissa koon ja kasvien korkeuden suhteen.

Tästä aiemmin ’’parannellusta’’ tilanteesta lähdettiin. Pioneja Maxima festiva ja ilmeisesti Karl rosenfeld (kasvoi jo pihalla edellisen omistajan istuttamana), kerrotut idänkurjenpolvet Geraniun himalayense plenum reunassa. Syysleimu Sherbet blend keskellä.

Etupihan kukkapenkin suurennusprojektia.

Tässä uuden muodon sovittelua. Etenkin tuo kukkapenkin oikea laita oli aivan surkean näköinen. Isot pionit heti reunassa. Ja penkin leveys lähes sama kuin kasvien korkeus. Kerrotut idänkurjenpolvet reunassa sentään ihan nättejä. Isompaa penkkiä oli saatava. (ja tietty kaikenlaisille ihanuuksille halusin uutta tilaa)

Kuvan etulaidassa rautatienomenapuu. Joka tosin sai muuton toiseen paikkaan nätimmän yksilön tieltä. Siitä juttua toinen kerta.

Aikamoiset juuret muuten pionilla tuossa alalaidassa, ylsivät syvälle ja paksut kuin mikä.

Melkoinen projekti saada muurikivet vaateriin

Toukokuun lopulla 2019 siirsin idänkurjenpolvia ympäri penkin toiveissa saada yhtenäisyyttä. Käsittämättömän hyvin lähtivät kasvuun pienistä rönsyistä.

Ballerina

Loppukesästä kurjenpolvet kasvoivat jo kunnon rinkinä penkin ympäri. Niiden takana kasvaa rivistö päivänliljoja, osa viime keväänä kasvattamiani siementaimia jotka eivät sattuneesta syystä rivistä vielä oikein erotu :). Jännittävää nähdä millaisia kukkia aikanaan tulisi (jos hengissä kestävät), jokohan ensi kesänä suostuisi joku siementaimista kukkimaan? Kavereina reunaa lähes koko matkan ympäröi lempikasvejani keijunkukkia. Nurkkauksessa harmaakurjenpolvi Geranium Ballerina ja verikurjenpolvi Elke sekä nimetön kevätesikko.

Jännittää vähän suostuvatko kaikki ihanat keijunkukat talvehtimaan. Ensi kesän kun tuosta kasvaisivat niin penkki olisi omaan silmään jo aika hyvä.

Punahatut Echinacea Purple Decker, Echinacea purpurea Green Twister,  takanaan syysleimu Sherbet blend (joka hiukan pettymys koska kukat aika pieniä ja kuihtuvat paikalleen jääden rumaksi ruskeaksi putoamatta pois)

Aikaiset matalammat syysleimut elokuulla 2019 Phlox Flame Purple Eye ja (muistaakseni) Younique bicolor. Myös itoh-pioneja 2kpl tuohon viime kesänä istutettu. Niiden kanssa ollut toistaiseksi epäonnea talvenkeston kanssa kohopenkeistä huolimatta. Edelliset kolme taimea menneet hengettömiksi eri penkeissäkin testattuna. Toivottavasti nyt onnistaa.

Tässäpä etupihan kukkapenkkiprojektia joka epäilemättä keväällä jatkuu vähintäänkin erinäisinä kasvien siirtelyinä. Kevääksi toivottavasti luvassa kukkaloistoa tulppaanien, narsissien ja laukkojen muodossa