Olin jo vuosia silmäillyt kallion kuoppaa jossa kasvoi useampi iso osin jo latvastaan lahonnutkin koivu. Siinä oli varmaan puolen metrin pudotus kalliotasanteelta. Tuohon jos jotain joskus pääsisi istuttamaan... Sitten alkoi terassiprojekti ja ilmoitin heti alkuun että tuohon tulee minulle sitten istutuksia. Mies totesi että eikun vaan mutta terassissa on sen verran hommaa että saan itse kyllä hoitaa kaivamisen. Ja eikun toimeen.
 |
|
Tässä oli aika isoja koivun kantoja joiden poistoon sain onneksi apua. Taljalla ja vinsillä ne revittiin irti. Sitten alkoi juurakon kuokkiminen. Kivasti aina tärähteli yllätyskiviin lapio ja kuokka. Ja isoja kiviä löytyi pohjaltakin. Niitä sai onnesi siirrettyä kuopan toiseen päätyy joka oli matalin. Multaa oli yllättävän paljon pohjalla, sellaista humuspitoista metsänpohjaa. Koska ihan pelkkiä happaman maan kasveja en ollut suunnitellut keksinkin loistoidean (ainakin omasta mielestäni :) ) käyttää tämän mulla pensasmustikoiden uuteen paikkaan. Miten nämä projektit tuppaakin aina laajenemaan ja karkaamaan käsistä...
Ja taas kaadettiin pari pienempää koivua kalliolta. Ja hyvin hyvin monia kottikärryllisiä myöhemmin oli maansiirtourakka saatu päätökseen. Pensasmustikoilla ainakaan maan laadusta ei pitäisi nyt kiikastaa viihtyminen tuossa. Ja aurinkoakin pitäisi saada riittävästi. Ainakin vanhat pensaat innostuivat uudessa paikassaan ennennäkemättömään kasvuun.
Pikkuhiljaa pääsi suunnittelemaan uutta multaa tilalle.
Tällainen laituri tähän sitten tuli kun vähän oli turhan iso kuoppa mullallakaan kokonaan täyttää :) . Ja Patu photobombasi, aina mukana hääräämässä.
 |
| . |
Ajatus kuitenkin jotain salaatti tms yrttikasvatusta tuohon ensi kesäksi laatikkoon varmaan laittaa. Ja sitten hikoiltiin pari kuutiota multaa ylämäkeen etupihalta kottikärryillä. Useamman illan sitä sai kärräillä. Siinä multaa työnnellessä pari kertaa pohdin olisko se alkuperäinen multa sittenkin ollut ihan kelvollista...
Hirveä oli pohdinta mitä tuohon nyt sitten laittaisi. Pergola oli ensin mielessä mutta sitten tuntui turhan isolta rakennelmalta. Päädyin sitten laittamaan kolme riippapihlajaa jos jollain konstilla saisin ne kasvamaan vähän kuin katoksi tuohon kaiken päälle. (Mitähän köynnöskaarivirityksiä tuohon on vielä laitettava että onnistuu...) Tietysti postitoimituksessa juuri ne ylöspäin kasvaneet haarat olivat katkenneet :( Minkäs teet kun kaupungissa ei ollut ainuttakaan riippapihlajaa myytävänä. Appiukko rakensi minun toiveiden mukaan tuollaiset köynnösantennit vai miksi noita nyt kutsuisi ;) niiden juurella kasvaa nyt kiinanlaikkuköynnökset. Toinen kai värittömämpi Annikki ja toinen joku nimetön poikayksilö toiveissa värikkäät lehdet. Juurelle siirsin rönsytiarellaa etupihalta liian kuivista oloista, pari keijunkukan siementaimea ja kasvatamiani päivänliljan siementaimia joista uhkasi tulla ylitarjontaa. Lumikelloa ja jotain muitakin pikkusipuleita laitoin vielä lokakuussa. Keväällä jotain vielä kunhan keksin mitä.
Tänään vielä vähän talvisempi maisema. Toivottavasti puput jättävät köynnökset rauhaan. Jäivät verkottamatta kuten myös pensasmustikat. Jälkimmäisille raahasin pari viikkoa sitten männystä pudonneita oksia jänösuojaksi, oksia oli jo selvästi maisteltu :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti