sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Perinteinen esikkopostaus

 Näin se toukokuu vaihtui jo kesäkuuksi, keli ei tänä viikonloppuna kovin kesäiseltä (taaskaan) tunnu. On jälleen vuoro perinteiselle kultaesikoiden esittelylle. Jos omien siemenkasvatusten tuloksia pohdin ovat nämä kirkkaalla ykkössijalla. Siemensekoituksenhan tilasin aikanaan Barnhavenilta Ranskasta ja kylvin kaksi erää vuosina 2020 ja 2021. Siemensekoituksessa oli punaisten, vaaleanpunaisten ja violetin sävyisten kerrottukukkaisten primula auriculan siemeniä. Hiekanjyvän kokoisten siementen kasvatus oli aika tarkkaa puuhaa keskellä talvea kun ideaalilämpötila oli 12-15C eikä missään nimessä huoneenlämmössä, toisaalta valoakin piti saada. Talvesta kun selvisivät jatkui kasvu ulkona äärimmäisen hitaan tuntuisena ja tuntui suorastaan ihmeeltä että ne minitaimet ensimmäisestä talvestaan maassa selvisivät kun muitakaan vaihtoehtoja talvisäilytykseen ei syksyn tullen ollut. Eipä se kasvu seuraavinakaan vuosina järin vauhdikasta ollut mutta kolmantena vuonna pääsin viimein näkemään ensimmäisiä kukkia, monella taimella meni neljäkin vuotta. En muista näin hartaasti minkään nuppujen aukeamista koskaan odottaneeni, siemensekoituksen jäljiltä jokaisen taimen kukkien sävyhän oli luonnollisesti täysi yllätys. Nyt taimivaihe on viimein ohitettu ja olen päässyt muutamille näistä jakamaankin. On aina kiva että varayksilöitä olisi siltä varalta että joku äärimmäisen huono talvi iskisi. Mutta varsin sitkeiksi nämä ovat osoittautuneet enkä muista yhtään menetystä tulleen vaikka kasveja on kuitenkin hieman yli 20. 

Tämä on yksi suosikkejani, terälehtien vaaleita reunoja ei muilla ole yhtä hienosti näkynyt.

Olen istuttanut näitä reunakasveiksi, kompostiakin saivat juurelleen. Tässä ison kalliopenkin komein rivistö, ruusukkeita uskaltaa oikeasti jo jakaa. Toivon pienen lisämaan juurella edistävän reunaruusukkeiden juurtumista ja voisin hieman myöhemmin kesällä näitä omaankin pihaan jakaa. Näitähän ei koskaan voi olla liikaa.

Ihanan runsas kukinta näillä kahdella vierekkäisellä jo.

Vähän tummemman violetti kaunotar patjarikot vierellään alppiruusu Mikkelin penkissä.

Puutarhapolun puolen kukintaa saman ison kalliopenkin rhodopäädystä.

Hmm, aavistuksen keltaiseen taittava mutta enemmän valkoinen kuitenkin, tykkään kyllä. Tämä on vielä muita pienempi kuten viereisen kasvin lehdistä voi päätellä mutta selvää kasvua viime vuoteen tullut. Perästä tullaan.

Tämän sävy on jo vähän sateesta kärsinyt, aivan näin paljon vaaleutta ei heti avautumisen jälkeen ollut.

Sievä violetti hieman tummemmalla sävytyksellä taittaen, tämä taitaa olla niitä toisen kasvatuserän yksilöitä eikä vielä kuki kuin tämän yhden kukan voimin.

Ja haaleampi violetti.

Tämä on ollut aiemmin se kookkain ja kovin kukkija joskin toivottua keltaisempi, ruusukkeet olivat vaan päässeet nousemaan aika paljon maasta ja vähän talvesta kärsinyt. Upotin nyt ruusukkeet kompostiin ja juurruttuaan varmaan ensi vuonna uuden kasvun myötä entistäkin muhkeampi.

Ja viininpunaisempaa, hempeämmät sävyt kieltämättä enemmän mieleen kuten voi ehkä koko puutarhan värimaailmasta olla pääteltävissä. Nämäkin silti aivan kauniita.

Loppuun muutama perinteisempi esikko ilta-auringossa kuvattuna joiden siemenet taisivat tulla Hiidenkiven puutarhassa Minnan siemenkirjeestä

Ensimmäiset violetit palloesikot kukassa. Nyt kun katselen viime vuoden kirjoituksiani esikoiden istutuskohteista on minulla mennyt selvästikin pallo- ja muiden esikoiden kylvötaimet jossain kohti sekaisin. 

Ja tässä ne muut esikot joita kahta eri väriä kuten kai pitikin.

Vakaa aikomus olisi tänään käydä etsimässä kesäkukat läheiseltä puutarhalta, aurinkoisempi ja lämpöisempi keli kyllä olisi kovasti mukavampi siihen puuhaan mutta pelkään että valikoima käy vähiin jos kovin paljoa hankintoja vielä lykkään. Tässä kaupungissa ei kesäkuun puolivälissä paljoa kesäkukkatarjontaa nimittäin enää ole. Alkaa näyttää myös siltä että saunan rannan puoleiselle seinustalle tulisi viimein se haaveilemani istutusallas. Laskeskelmat tarpeistakin olisi nyt tehty, ehkä sitten uskon kun muurikivien tilaus saadaan tehtyä. Mutta siltä varalta että suunnitelma toteutuu olisi tarve keksiä joku reunakasvi korotetun altaan reunalta roikkumaan, bonusta jos olisi talvellakin jotain koristearvoa. Kovin herkkis tuossa tuskin pärjää. Saa heittää ehdotuksia. 


8 kommenttia:

  1. Voi miten paljon söpöjä erilaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa siemensekoituksissa on puolensa, onneksi tuli paljon iloisia yllätyksiä.

      Poista
  2. Onpa ihania esikkoja! Minäkin olen joskus Barnhavenin sivuja katsellut sillä silmällä, mutta en ole vielä sortunut tilaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo siemenet olivat onneksi melko edullisia joten tällä hitaalla tyylillä kovin kallista hintaa ei yhdelle taimelle tullut. Toki kunnon kokoon pääsemiseksi useampi vuosi sitten menikin. On ne valmiit taimet kieltämättä minuakin houkutelleet.

      Poista
  3. On ihania esikoita. Minulla olisi edelleen kerrottukukkaisten esikoiden mentävä aukko puutarhassani ja nyt sellaisia tekisi mieli hankkia entistä enemmän.
    Nuo viimeisen kuvan esikot taisivat tulla minun siemenistäni, tutulta näyttävät :) Kiva, että niistä tuli sen värisiä kuin pitikin. Valkoisten vieressä on purppuraista esikkoa ja ainakin osa siementaimista on ollut eri asteisia liilanpunertavan sävyisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivat esikot sinun siemenistä sai eikä mennyt onneksi ihan niin pitkään kuin noilla kerrotuilla kukkiakaan. Liilanpunertavat eivät missään nimessä haittaisi mutta näyttävät aika valkoisia ja purppurammansävyisiä kuitenkin olleet. Harmi kun näitä kerrottuja esikkoja ei ole suomalaisissa taimimyymälöissä näkynyt. Tervetuloa vaan puutarhavierailulle, voisi näistä joku ruusuke jo olla varaa jaettavaksi asti antaa.

      Poista
  4. Ihania esikoita olet saanut siemenistä kasvatettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsivällisen puuhaa olleet mutta onneksi palkintokin oli erityisen hyvä.

      Poista