Tuli taas hankittua…

 Ja niinhän tässä taas kävi että haave makeakirsikasta oli toteutettava. Toteutus kävi tuttuun tyyliini. Ensin ahkeraa googlettelua eri lajikkeista. Kriteereinä siis tietenkin talvenkesto vyöhykkeellä III ja kyky jonkinlaiseen itsepölytykseen. Kirsikoiden keltainen väri olisi ollut myös erittäin kiva lintuja ajatellen kun eivät kuulemma niistä kiinnostu mutta riittävän kestävää makeakirsikkaa ei nyt tunnu olevan olemassa joten punaiseen piti tyytyä. Murehdin sitten marjojen suojausta linnuilta kun sen aika joskus olisi. Iputj kuitenkin täytti muut kriteerit osittain itsepölyttyvänä  ja talvenkestollaan I-III(IV). Kun sopiva lajike oli löytynyt oli seuraava tehtävä sitten löytää jostain hankittavissa oleva puun taimi. Montaa vaihtoehtoa ei  jäänytkään kun joko taimet olivat loppu tai kuljetus postilla ei onnistunut. Puutarhatalo Sydänmaa kuitenkin myi ja jopa toista päivää ;) mietittyäni päädyin tilaamaan vaikka kuljetuskustannukset olivat äkkiseltään varsin kalliit. Pari perennaa piti kaverina sitten tilata muka taimien hankintahintaa tasaamaan. Taimihankinnoissa en kuulu malttavaisimpiin. Mutta kun satoon saattaa mennä muutamakin vuosi niin kovin mielellään aloittaisi kasvattamisen jo heti kun sopiva löytyy. Puu taimikavereineen saapui tänään siististi pakattuna. Paikan katsoin kirsikalle jo sunnuntaina ja kaivoin jälleen melkoisen ison kuopan saadakseni riittävän multatilan 3-6 -metriseksi kasvavalle puulle.

Siinä Iputj nyt on raparperin vieressä.  Myönnettäköön että vähän lähelle tuo tuli omenapuita mutta riittävän aurinkoisia paikkoja ei ollut liikaa tarjolla eikä isoksi kasvavaa puuta kehdannut ihan keskellä nurmeakaan sijoittaa. Vasemmanpuoleinen omenapuu todennäköisesti on muutenkin kuolemassa lähitulevaisuudessa rungon halkeamansa vuoksi joten tilaa vapautunee.

Omenapuun runko on tosiaan läpi halki ja näyttää sekä tuntuu siltä että taitaa olla jo lahovikaa. Näinköhän enää ensi keväänä herää eloon.

Kirsikka näytti varsin virkeältä taimelta. Pohdintaa kuitenkin tuottaa tuo kaksihaarainen runko joista vasemman puoleinen on kasvatettu selvästi korkeammaksi. Kellään pikavinkkiä kannattaako/ uskaltaako tuo lyhyempi haara leikata? Ja jos leikataan niin mikähän olikaan se suositeltavin leikkausaika?

Viikonlopun kaivuutalkoista vielä kuva. Aioin ensin tehdä paikan kokonaan tuohon perunamaana toimineelle multa-alueelle. 50 cm:sta löytyi kuitenkin järjettömän iso kivi joten jouduin laajentamaan kaivuuta rinnettä kohti. Kuoppa oli noin 80-100cm leveydessä ja syvyyttä noin 80cm paitsi kolmannes jäi kiven vuoksi matalammaksi. Toivon että multatila kuitenkin on riittävä kun syvempi osa rinnettä kohti tuli vähän leveämmäksi.

Sitten esittelen muut hankinnat

Kuukausimansikka (fragaria vesca) Yellow Wonder kokeiluun. 

Mansikka pääsi luumupuun juurelle.

Yellow Wonder ei väitetysti kiinnosta lintuja koska marjat jäävät keltaisen sävyisiksi. Rönsyjä tämä ei tee mutta satoajan pitäisi olla pitkä ja on siis monivuotinen. Saisikohan tätä myöhemmin jaettua.

Tarhasyysvuokko (anemone hybrida) Pamina pääsi kokeiluun. Vuodenaikaan nähden ei mitenkään häävin kokoinen taimi. Kukkia ei saata olla tänä vuonna luvassa. Toivottavasti ei käy niin että kasvattelen tätä syksyn kukkaakaan näkemättä ja sitten talvi vie.

Viimeisenä hankintana vähän erikoisempi vihervalkovuokko (anemone nemorosa) Monstrosa.

Monstrosan istutin metsäpenkin alueelle. Toivottavasti kukkisi jo keväällä.

Jos ei kukaan pikavinkkejä jaa makeakirsikan leikkaukseen niin selvittelen senkin ongelman puutarhurin parhaan apulaisen Googlen avulla. 😆. Koska kello alkaa olla paljon jätän kukkakuvat toiseen päivään. Onneksi kukkiakin vielä riittää.

Elokuuta

 Keli vaihtui viileämmäksi, hetkellisesti tuli jo syksytunnelmia. Loman lähestyvä loppukin vaikuttanee tunnelmaan. Onneksi kukkia vielä riittää.

Hortensia Early Harry houkuttelee myös perhosia. Kyllähän tuohon hempeälle hattarapilvelle nyt kelpaa laskeutua.

Punahatut jaksavat kukkia käsittämättömän pitkään. Ensin auenneet ovat yhä priimakunnossa ja lisää aukeaa kavereiksi.

Päivänlilja ei onneksi ottanut liikaa nokkiinsa saatuaan nuppuvaiheessa siirron. Aukoo silti kukkiaan vaikka onkin hiukan kenollaan,

Valkoinen värililjakin avautui, nimi hukkunut.

Tämähän taitaakin olla päivänlilja Dan Mahony kun kasvilistausta silmäilin.

Syysleimut ovat metsänrajan penkin väripilkku. Ikkunasta on mukava katsella penkkiä tänä vuonna.

Tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Princess Kate avaa uusia kukkia.

Päärynäpuun penkissä tarhaviinikärhö Avant Garde on jättänyt hauskasti pelkät keskusröyhelönsä ulompien terälehtien jo pudottua.

Etupihan penkin yleisilme on tänä vuonna siistimpi kun rehottavat kurjenpolvet saivat reilua karsintaa ja siirron taaemmas.

Juuri nyt en kaipaa tähän isompia muutoksia. 

Punahattujen toivon selviävän talvesta. Näistä jos siemeniä saisi kerättyä.

Syyshortensia Dart’s Little Dot avasi ensimmäistä kertaa kukkansa. Viime vuoden istutuksena ei kukkinut lainkaan ja pelkäsin jo haasteelliseksi kukitettavaksi mutta tulihan niitä. 

Syyshortensia Early Sensation avaa lisää kukkia. Ensin valkoisena…

…ja sitten vanhempana pinkin sävyssä.

Keijunkukkien kukinnotkin osaavat olla koristeelliset. Räiskyvän korallit kukat kuuluvat taustalla näkyvälle vihreälehtiselle Silver Dollarille.

Aika hyvä määrä noita kasveja on tullut kerättyä. Mieltä kaihertaa juuri nyt kunnollisen kirsikan puuttuminen puutarhasta. Pensaskirsikka Latvian Matala ei omaan makuun ole kertakaikkiaan hyvä vaikka joku sitä mukamas makeaksikin on väittänyt. Ei ainakaan tässä pihassa vaikka kuinka tummaksi antaisi kypsyä. Imeläkirsikkaa kaipaisin kun jopa täällä III-vyöhykkeellä pärjääviä nykyään on tarjolla. Ongelmana vain on puun suuri koko ja tuntuvat vielä kaveriksi pölyttäjänkin kaipaavan. Kahta jopa viisimetriseksikin (jos googleen on uskominen) kasvavaa puuta en oikein järkevästi pihaan mahduta kun noita isoja mäntyjä ja koivuja (joista jälkimmäisten osittaiseen kaatoon edelleen miestä yritän saada suostumaan) kasvaa myös. Kuka ne kirsikat (ja nykyiset omenat, päärynät sekä luumut ) vielä söisi kaikkien marjojen lisäksi? Kovin lähellä isompaa puuta en usko kirsikan viihtyvän vedestä ja ravinteista kilpailemassa. Vai onko joku saanut koivun vieressä menestymään? Optimiratkaisu olisi edes osin itsepölyttyvä imeläkirsikka jolle varmaan jonkin paikan keksisin. Nykyisen Latvian Matalan lähelle olisi hyvä paikka paitsi nuo koivut ovat ongelma. Naapureillakaan kun ei ole pahemmin hyötykasvi-intoa näkynyt niin pölyttäjiä ei sieltäkään tarjolla. Saa vinkata jos tulee jotain sopivaa lajiketta mieleen.

Heinäkuun lopun kukkatilanne

 Elokuun vaihtuminen alkaa olla tosiasia. Toivottavasti kesäkelejä vielä kuitenkin riittää. Kukkia kuitenkin riittää ihasteltavana. Päivänliljoja kannattaa mielestäni ehdottomasti olla useampi laji. Tänä vuonna on riittäänyt joka päivälle jotain ihasteltavaa jo muutaman viikon ajan ja nupuista päätellen kukintaa on vielä tulossa.

Tällainen kaunotar avautui ensi kertaa tänään, päivänlilja Adamas.

Little Anna Rosa

Nämä aukesivat vierekkäin etupihan penkissä

Myös Calico Jack aukaisi nuppunsa.

Janice Brown naapurin rajapenkistä.

Metsänrajapenkissä yksi viidestä Minstrel Boysta. Näitä tilasin aikanaan Viherpeukaloilta ja sieltähän harvemmin saa ainoastaan yhtä kappaletta mitään perennoja. Tässä penkissä kukat ovat tänä kesänä selvästi suurempia kuin muiden kaltaistensa.

Nimetön pienempikukkainen päivänlilja

Entrapment kukkii tänä kesänä runsaasti.

Pink Damask

Hortensia Summer Loven kukissa ei näy merkkiäkään kuihtumisesta vaikka ensimmäiset kukat aukesivat melkein kuukausi sitten. 

Viime kesän ostos punahattu (echinacea) Moodz Purple aukoi ensimmäisen kukan metsänrajan penkissä.

Tarhapunahattu Fountain Pink Eye on jotenkin niin herttainen pienellä pinkin vivahteellaan.

Hortensia Early Harry.

Pinkkiin alkavat tämänkin kukat jo vivahtaa. Mielestäni juuri nyt kauneimmillaan.

Heippa heinäkuu, olit oikein mukava.

Vadelmia

 Mitään uusia istutusalueita en ollut suunnitellut. Poika kuitenkin innostui syömään vadelmia rasiatolkulla. Vielä viime vuonna eivät kelvanneet yhtään. Useampi vuosi sitten meillä kasvoi muutama vadelma varaston takana nykyisetn hunajamarjojen paikalla. Ilmeisesti liian varjoisan paikan vuoksi eivät kuitenkaan viihtyneet joten niistä luovuin. Nyt poika pyysi istuttamaan vadelmia meidänkin pihaan joten tuumasta toimeen. Paikka oli selkeästi keksittävä jostain metsäisemmän piha-alueen puolelta. Hunajamarjojen ja pensasmustikoiden välistä löytyi mielestäni oikein sopiva notkelma. Aurinkoa mutta ei niin korkealla ettei kallio antaisi vielä suojaa tuulilta. Rinnettäkin mihin veden ei pitäisi jäädä seisomaan. Teoriassa hyvä, jää nähtäväksi miten käytännössä vadelmat viihtyvät. Toteutus vaati taas multaostoksia, kahdella multasäkillä kun ei kovin suuria toteuteta. Vadelmat kävimme pojan kanssa ostamassa Hankkijalta. Yhteensä taimia tuli kuusi, neljää eri laatua. Huokailin jo kassalle mennessä reilu kymmenen euron kappalehintaa kun tajusinkin kaikkien monivuotisten olevan puoleen hintaan myynnissä. Säästin siis reilu 30e oikea-aikaisella hankinnalla vahingossa. Ei huono ajoitus ex-tempore vadelmamaalle siis.

Ensin kuitenkin muutama kukkapenkkikuuluminen. Punahatutkin saapuivat eilen ja hain ne heti postista. Mustilalta tilasin kolme punahattua lisää. Nyt on etupihan penkissä ainakin tälle syksylle kukkaloistoa luvassa. Toivon tietenkin että myös tuleville vuosille. Haaveena olisi syksyllä löytää noista eri värisistä myös siemeniä joita kasvatella keväällä.

Hyvin olivat kuljetuksesta selvinneet. Valkeasävyinen Fountain Pink Eye, pinkki tuttu Delicious Candy (näitä nyt siis kaksi jos toinen edes selviäisi talvesta), livenä melko oranssiksi osoittautunut Red Pearl.

Tämä Fountain Pink Eye oli suurin syy koko tilaukseen, katselin jo viime vuonna tällaisia olevan olemassa mutta en saanut hankittua.

Fountain Pink Eye pääsi muiden punahattujen kanssa samaan rykelmään.

Red Pearl on nyt obeliskin vieressä. Nostin viimeisenkin idänunikon tuosta pois kun kukkii viikon tai maksimissan kaksi ja lopun kesää on katseltava kuolleen näköisiä lehtiä ja kukkavarsia. Ei nyt ehkä ihan syysleimu Sherbet Blendin kanssa tässä yhdistelmässä sävyharmoniaa saavutettu. Kun idänunikko tuli jo pois kaivettua niin pakkohan tuohon oli joku istuttaa. Saatan kuitenkin siirtää tämän vielä metsänrajan penkkiin.

Delicious Candy sai paikan toisella puolelle obeliskia jossa oli nyt sopivasti tilaa keskikorkealle perennalle pionin ja päivänliljan välissä.

Sitten vadelmamaahan.

Paikaksi valikoitui siis kallioisempi alue. Muutama ränsistynyt kataja piti tieltä kaataa. Isoimmilla puutarhasaksilla juuri sain leikattua rungot. Muutama juuri jäi mullan alle mutta en usko ongelmaksi kun katajilla ei niin ole taipumusta versoa.

Yllättäen tuosta löytyikin ihan multaa, hiekkaista sellaista mutta arvelin että saa vadelmille kelvata säkkimullalla täydennettynä. Varaston nurkka ja pallokompostori juuri kuvaan taustalle mahtui jos auttaa paikan hahmottamiseen.

Kaivaminen oli yllättävän kevyt homma. Ei juurikaan kiviä ja juuriakin varsin vähäisesti. Aivan vieressä ei kasva muuta kuin varvikkoa joten vadelman leviämistaipumuskaan tuskin aiheuttaa ongelmia. Toinen pääty rajautui jo kallioonkin.

Heitin pohjalle kalkkia ja kanankakkaa. Puutarhamultaa taisi mennä melkein 10 säkkiä lisäksi. Juuret tuskin kanankakkaan hirveästi tällä kasvukaudella yltävät joten uskalsin sitäkin tuohon näin heinäkuun lopulla heittää. Aika vähäravinteista saattoi tuo pohjalle jäävä maa-aines olla.

Alempaa vielä kuvattuna tuo alue, luulisi auringon riittävän.

Viimein taimien istutusvaiheeseen. Vasemmalta oikealle yksi Glen Ample (tälle luvataan erityisen isot marjat, 150-200cm, I-III(IV)), yksi Borgund(satoisaksi hyväksi syömämarjaksi luvataan, 100-150cm, I-III(IV)), sitten kaksi Takalan Herkkua ( pensasmainen erityisesti keväällä latvottuna, 100-150, I-IV) ja kaksi Maurin Makeaa (pensasmainen kuten Takalan Herkku, 100-150cm, I-V). Kokeiltiin nyt useampaa laatua niin pääsee maistelemaan eri vaihtoehtoja. Voihan noita myöhemmin vaihtaa jos jokin maistuu toisia paremmin. Valikoimahan oli juurikin noita laatuja joten muuta ei tähän hätään olisi edes saatu.

Sitten taimet maahan luonnollisesti samaan syvyyteen kuin purkeissakin. Pyrin suositeltuun n 50cm väliin, en kyllä mittailemaan lähtenyt joten voivat olla aavistuksen tiheämmässäkin. Harvemmin istutusvälin kanssa aivan kriittistä on ollut. Maltoin jopa liottaa purkit ensin vedessä vettä imemässä kun hellekelissä tuli tämänkin urakka suoritettua.

Nyt luonto hoitanee jatkokastelun kun helteet väistyvät sateisemman kelin tieltä. Siinä mielessä oikein sopiva aika istutushommiin. Ensi vuodelle kenties pientä satoakin sitten jo vadelmista saadaan. Noita marjakasveja ja hedelmäpuitakin alkaa jo olla ihan hyvä lajitelma. Makeakirsikkaa vielä haaveilisin mutta ovat aika isoja puita ja melkein pölyttäjäkaverinkin kaipaisivat. Nyt näyttäisi olevan jo useampi III-vyöhykkeellä pärjäävä laji kuitenkin. Latvian Matalan kirsikat ovat omaan suuhun turhan happamia vaikka kuinka kärsivällisesti kypsyttää puussa.

Loppuun vielä kuva marjatuomipihlaja Obeliskin marjoista jota ovat siis viime vuoden istutuksia. Minä ja poika tykättiin tämän vuoden maistiaisannoksesta. Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan jo enemmänkin syötävää.