Tontin esittelyä

Eipä meinaa päässä pysyä tontin tarkka koko mutta olikohan reilu 2000 neliötä. Arvelisin että kolmasosalla on nurmikkoa ja lähemmäs puolet mäntymetsäpohjaa tai kalliota. Korkeuseroa löytyy reilustikin eikä ihan tasaista juuri olekaan, lähinnä etupihalla. Ihan oma rantakin on, suuntautuu lounaaseen. Istutuksia kaivaessa on tullut kaivettua kuoppaa jos toistakin ja hiekkaa riittää. Ellei nyt lasketa takapihan isointa penkkiä joka tuli kuokittua varvikon paikalle olikohan v. 2014.  Hiekan lisäksi löytyi valtavia kiviä, niistä sitten rakentelin penkin takaosan ja säästin muurikivissä.

Etupihalla oli muuttaessamme nykyistä reippaasti pienempi kukkapenkki joista jälkikäteen luulen tunnistaneeni ainakin kelta-alpia ja  hopeahärkkiä. Puut on istutettu lähes samoille paikoille kuin pihalla kasvaneet keltaiset pensashanhikit. En varmaan ole maininnutkaan että keltainen ei ole ollenkaan lempivärini puutarhassa. Kevään narsisseissa juuri sitä jaksan katsella pienissä määrin. Ja ilmeisesti aiempi omistaja keltaisesta piti joten montaakaan kasvia ei pihalta enää sattuneesta syystä alkuperäisiä löydy. 

Pieni penkki naapurin rajalla olevan pengerryksen alla. Viime kesänä kaivelin nuo isommat tummemman vihreät kuunliljat muualle ja laitoin keijunkukkaa reunustaan

Isoja mäntyjä kasvaa pihalla ruoho-alueella kaksi, toinen tässä takapihalla ja toinen etupihalla. Kuivaa on kuten nurmesta voi päätellä.

Sitten yläpihalla ihan rehellistä varvikkoa. Aina muutama metsämustikkakin  syötäväksi, viime kesänä olivat tosin hyvin niukassa. Menivät koiran ja pojan suihin harvat mitä löytyi. Painanteiden kohdalle olen raahannut pusseittain multaa ja yritän saada kasvamaan rhodoja sekä hortensioita. Vähän näkösuojaakin naapurin puolelle tavoitemittaansa joskus kasvaisivat. Harmillisesti tajusin istutusmahdollisuudet kallion ja metsän puolelle vasta v. 2018 joten pieniä ovat vielä. sitä ennen löytyi vielä tilaa kukkapenkeistä joten asia ei kai ollut niin ajankohtainen. Tuon männyn juurelle on istutettu kesällä 2018 köynnöshortensia Hydrangea anomala Take a Chance, ihana kirjavalehtinen jonka tilasin Puolasta asti siihen silmäni iskiessäni netin syövereissä. (No oli siinä tilauksessa sentään muitakin kasveja mukana, postikuluineen olisi ollut muuten Suomen kallein köynnöshortensia).

Köynnöshortensia Take a Chance lehtien kirjavaa väritystä. Yhden talven on hengissä jo selvinnyt, toivon että pysyy tämänkin talven hengissä. Vähän rajoilla kai on kasvuvyöhykkeen suhteen tämä mutta eihän tätä nyt voinut vastustaa

Takapihan peräpenkki jonka kuokin keskelle varvikkoa. Mitähän silloinen naapuri tuumaili kun kaivelin pari viikkoa tämän parissa polvensyvyistä valtavaa kuoppaa että saisin tarpeeksi multatilaa. Naapuri sitten istutti samaan aikaan jonkun hortensian lähistölle kaivamalla just eikä melkein juuripaakun syvyisen kuopan omalle istutukselleen. Vähän hulluna varmaan piti projektiani ;). Tämän nurkkauksen kasvit nostin syksyllä ylös koska kasvoivat pari vuotta jo kituen. Syyksi epäilin lähistön haapaa joka olikin kansoittanut penkin vahvoilla juurilla. Haapa on saanut jo kuolemantuomion, kaulattuna odottaa varmaan ensi kesän yli vielä jos ilman haapaviidakkoa selviäisi sen jälkeen jo kaatamisesta. Ensi kesänä tämä penkki olisi laitettava kuntoon, muurikivet ovat kenollaan ja perennoita keksisin mieluisempiakin osan tilalle. 

”Pikku”juuri löytyi kukkapenkistä.

Tätä penkkiä tullut kuvattuakin vähemmän kun löytyi vaan kesäkuulla otettu kuva. Kuvaisin sanalla ankea tätä penkkiä. Ankara talvi tappoi kasveja ja tyhjää penkkiä välttääkseni siirsin reunaan muutama vuosi sitten purppurakeijunkukan siementaimia. Kyseinen keijunkukka ei ole lempparini vaikka muuten keijunkukista kovasti pidänkin, on jotenkin ankean ruskeanvioletti sävyltään. Kauempaa katsoen melkein kuin pelkkää multaa olisi kun ei erotu maan sävystä. Penkin takana oli ensin penkin kohdalta kaivetun maan sijoitusalue. Seuraavana kesänä siinä kasvoikin polvenkorkuinen heinikko joten päädyin perkaamaan alueen ja laitoin multaa. Multaa ei pariakymmentä senttiä enempää mahtunut tai pysynytkään rinteessä joten tuossa kasvaa lähinnä maksaruohoja. Sopivasti syysmaksaruohot olivat tehneet ison määrän siementaimia jotka sitten siirsin rinteeseen kasvamaan.

Terassia jo esittelinkin. Yläpihalla riittää kalliota ja on  selvästi muuta tonttia ylempänä. Viime viikolla näpsäistyä talvisempaa kuvaa vaihteluna.

Rantaan vasta onkin iso korkeusero. Portaat on tarpeen jos hengissä haluaa alas päästä.

Laiturillakin on kokoa koska muuta aluetta tässä veden äärellä ei olisi oleiluun. Jää kyllä terassin varjoon kokonsa puolesta sentään. :) Kahteen kesään ei juuri ole tästä rauhassa voinut nautiskella pientä poikaa veden äärellä tiukasti kädenmitan päässä vahdatessa.

Loppuun kesäisempi kuva. Koiralle (ja vähän ehkä meille omistajillekin :) ) piti saada kulkureitti veteen. Ei paljoa kulkukelpoista rantaa siis ole meidän kohdalla kuten näkyy. Järven pohjasta on kerätty satamäärin lasinsiruja. Aikanaan tässä on ollut yleinen pussikaljapaikka ja tainnut olla yleisenä hupina heitellä pulloja alas kalliolta. Kaivinkone kävi loppusyksystä vielä siirtämässä isompia kiviä syrjään joten ehkä ensi kesäksi tästä saadaan vielä uintikelpoinen paikka. Muutenhan tässä olisi ihan kelpo hiekkapohja joten lisähiekan jälkeen kelvannee kyllä uida (jos kylmänarkana veteen uskaltautuu).