sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Haravoinnit

 Kukkasten ihastelun sijasta puutarhailu on muuttunut syyspuuhiksi. Haravoinnin jättäisin mieluusti kokonaan tekemättä tai ainakin jonkun muun hommiksi. Vaan olihan se haravan varteen tartuttava. Nyt on sekin urakointi tehty. Mutta pari kukkakuvaa kuitenkin ensin.

Pernille tarhaviinikärhö se vaan kukkii edelleen. Lisää nuppuja on auennut.

Ensi viikolla taitaa keli kylmetä jo sen verran että näillekin on heitettävä hyvästit. Ensi keväänä luulen odottavani tämän vihertymistä kaikista eniten.

Tämä kuva kiteyttää varmaan parhaiten syyn haravointipakkoon. Hirveä määrä männynneulasia ei edistä nurmikon hyvinvointia vaikka kuinka lehtien silppuaminen nurmelle leikkurilla olisikin kätevää.

Haravointijäte siis säkkiin ja menoksi.

Useampi kasa syntyi kuskattavaksi. Biltemasta pari vuotta sitten ostetut apuvälineet ovat nosteluun aika kätevät.

Vielä sain kaikille paikan metsän puolelta. Iso osa meni hortensioiden vierelle ja pari kuormaa myös vanhimman riippapihlajan juurustaan. Kesällä kohotin hortensioiden multatilaa ja nyt kumpujen tyhjäksi jäänyt väli on viimein tasattu lehtisilpun ja neulasten sekoituksella. Siihen saa maatua omaan tahtiinsa ja eiköhän syntyvä maa-aines kelpaa hortensioiden juurille aikanaan levitä. 

Ehkei tämä nyt maailman nätein istutusalue juuri nyt ole mutta talven jälkeen pinnan sävy on yleensä jo tummunut eikä näin silmiinpistävä. Eipä rikkakasveista ole juuri ollut kiusaa. 

Alppiruusut ovat tuntuneet myös tykkäävän männynneulaskatteesta. Ilahduttavasti muutama nuppu näkyy viime vuoden hankinnalla Royal Butterflylla.

Tämäkin alppiruusu Helsingin Yliopisto on viihtynyt loistavasti melko pienessä kuopassaan. Sekin sai lisää katetta osin jo maatuneen ja tiivistyneen päälle.

Vielä oli koivuissa lehtiä jäljellä joten ruohonleikkuriajelu on kertaalleen vielä myöhemmin luvassa lopuille putoaville lehdille. Pääasia että neulaset on nyt haravoitu. Mies leikkasi appiukon kanssa pensasaidankin joten syystyöt ovat hyvällä mallilla. Ensi kesänä jäteasemalle lienee jo enemmän asiaa. Toisaalta niin taisin luulla jo viime vuonnakin kunnes keksin korottaa hortensioiden multatilaa ja tuli tarve saada täyttömaata. Kesäkukkaruukut jäivät vielä tyhjentämättä. Ensi viikonlopuksi on vielä siis hommaa luvassa. Sääennustekin näyttää kylmenevää joten viimeisetkin kukat taitavat aidosti kaivata jo kompostia viikon kuluttua.



2 kommenttia:

  1. Lehdet ovatkin maatuessaan hyvää maanparannusainetta. Itse olen kaivanut kukkapenkkiin joskus matalan ojanteen johon olen laittanut vuoroin lehtiä ja multaa. Keväällä lehdistä ei ole juuri mitään jäljellä.

    VastaaPoista
  2. Lehdet kyllä kelpaisi maanparannukseen. Neulasten kanssa vähän hankalampaa. Keväällä pitää harata kukkapenkin pinnasta neulaset vielä pois joten harmillisesti samalla lähtee maatuva lehtiaineskin. Onneksi on kompostorin tuote lisättäväksi tilalle sentään.

    VastaaPoista