Juhannusta odotellessa

 Sitten ajankohtaisempiin puutarhatapahtumiin. Nyt on sokeriherneitä, porkkanaa ja salaattia kylvetty. Toivottavasti tänä vuonna satoa vähän paremmin. Jotenkin tuon kastelun kanssa ei ole mennyt monena kesänä putkeen ja herneet ovat päässeet melkoisen kuivakoiksi. Kenties saisin jotain ruohokatetta tänä vuonna aikaiseksi laittaa joka voisi asiaan olla avuksi. Mansikan taimista oli hengissä enää noin neljäsosa ja niille istutin korvaajat jo viime viikonloppuna Rustasta hyvään alennushintaan kun sai. Ostara-mansikoiden mausta ei ole mitään käsitystä mutta näyttävät lupaavan satoa läpi kesän joten rohkeasti lähdin kokeilemaan. 

Tämän hetken kukkijoista suuri suosikkini on helmiorapihlaja Toba. Nuput olivat kuin helmiä ja aukesivat täysin valkoisina mutta nyt sävy on muuttunut jo selkeästi vaaleanpunaiseksi. Mikä parasta tuntuu kukinta kestävän myös melko pitkään kukkien auettua jo heti kesäkuun alussa eikä toistaiseksi edes merkkejä niidet kuihtumisesta.

Ihana Toba. Suosittelen hankkimaan jos pihassa on tilaa kukkivalle melko pienelle puulle.

Melkoisen hyvä kukkien määrä viime vuonna hankituksi puuksi.

Auetessa Toban kukat olivat näin valkoiset mutta niin se sävy kuitenkin epäilyistäni huolimatta vaaleanpunaiseksi muuttui.

Roskakatoksen seinässä taas on hetken ollut kaunista kun tarha-alppikärhö Pink Swing kukki.

Tämän kesän kesäkukkaistutukset. Mies onnistui lumilingolla lohkaisemaan isomman palan entisen valkoisen parvekelaatikon reunasta joten jouduin (vai pääsin) hankkimaan uudet laatikot. Nyt mustana ja hieman entistä pidempänä versiona.  

Pelargonioita paikallisen puutarhan kasvihuoneesta lähdin tutkimaan mutta kerrotut ruusuliisat kiinnittivät huomioni ja niin se suunnitelma sitten muuttui. Näistä ei ole aiempaa kokemusta itsellä joten nähtäväksi jää oliko valinta menestys vai virhe. 

Etupihalla verikurjenpolvi Elke värittää taas kukkapenkin kulmausta. Vieressä tosin erisävyistä verikurjenpolvea jota en tuohon penkin kulmaan ole istuttanut. Voisiko olla siementaimia vastakkaisen kulman perinteisemmillä verikurjenpolvilla pölytettynä.

Viime vuonna laitettu kuntta uhkaa osin kastelusta huolimatta ruskettua mutta eiköhän se siitä viherry vielä. Mukavasti ovat kuitenkin viime vuonna istutetut perennat alkaneet isoa kalliopenkkiä täyttää.

Tämä niittysalvia Back to the Fuchsia on kyllä ihana ja näyttää selvinneen ongelmitta talvesta.

Viime kevään siemenkasvatuksesta pientä kukintaa jo tuli. Tämän piti kai olla violetti palloesikko mutta ei nyt ainakaan toistaseksi näytä kuin violetilta esikolta. Nätti kuitenkin oli mikä hyvänsä esikko.

Atsalea Ruususen Uni meinasi jäädä kokonaan näyttämättä. Muutama kukka siihenkin tuli matalammalla lumen alla suojassa olleesta oksasta. Toivottavasti ensi vuonna enemmän.

Vielä pitää lomaa kaksi viikkoa odotella. Hyvää lomaa niille ketkä siitä jo nauttivat ja yritetään me töihin menijät vielä hetki jaksaa kunnes on aikaa oikein kunnolla puutarhalle omistautua.