Projektia ja sivuprojektia

 Käykö muille niin että yhtä projektia tehdessä ilmenee melkein pakottava tarve aloittaa toinen projekti rinnalle. Niin kävi nytkin. Harvemmin nimittäin tulee tilaisuuksia saada hiekkaa johonkin hyötykäyttöön. Yleensä lähinnä tuskailen mihin saan kaiken suunnitellun istutusalueen kohdalta nousevan hiekan jemmaan. Kylmä keli edelleen hidastaa puutarhan heräilyä mutta onneksi huomenna päästää viimein jo +10 paremmalle puolelle ja ensi viikon +20 myötä silmujenkin uskoisin viimein aukeutuvan puista ja pensaista. Saa nähdä ehtivätkö valkovuokot pihallani kukkaan. Innoissani löysin viimein ensimmäiset nuput. On niitä odotettukin kun ensimmäiset istutin jo toissasyksynä mutta pelkkiä lehtiä tekivät.

Juurakko on selvästi lähtenyt leviämään koska valkovuokon alkuja nousee jo näinkin monta. Ja nuppuja laskin toistakymmentä!

Ja sitten hyötytarhaprojektiin. Päivä meni pitkälti lapioidessa ja kuskatessa multaa sekä hiekkaa eri kohteisiin.

Aamun lähtötilanne. Vielä oli multaa erottelematta hiekasta.

Männyn juuria löytyi ihan kiitettävä määrä.

Varmuudeksi päätin vielä leventää aluetta. Kylläpä ärsyttäisi jos pohjatöiden jälkeen huomaakin että yksi rivi laattoja ei mahdukaan paikalleen.

Sommittelin reunasta nostettuja nurmipaakkuja tasaamaan matalampaa reunaa. En nyt tiedä jäävätkö tuohon mutta olkoon nyt ainakin sen aikaa kun laatat saan ladottua ja päätän sitten viimeistelyn kohtalon.

Sitten alkoikin sivuprojekti.

Tämä sadevesikaivon ränsistynyt istutusalue kun oli suuniteltu laittaa uusiksi.

Ja muistissani oli viime kesältä norjanangervon siirtoprojektissa jo todettu iso määrä hiekkaa ja onnettoman pieni määrä multaa.

Hiekkaan kun ei voi istuttaa niin tietää kaivuuhommia. Ja hiekalle pitää löytää sijoituskohde.

Mikäs sen parempi paikka hiekalle kuin jemmaan laatoituksen alle.

Monta kottikärryllistä sitä kuskasinkin. Onneksi ei montaa metriä tällä kertaa tarvinnut kärrätä. Tuossa olisikin nyt jo suodatinkangasta vaille valmis soran kuljetus seuraavana vaiheena.

Pallotuijan juurakko oli sen verran jäässä ettei sitä vielä tuosta saatu kokonaan ylös. On nyt männystä taljojen varassa roikkumassa ja sulamassa tovin. Hiekkaa kuitenkin sain kaivettua hyvän määrän pois. Tuohon sopii vielä luumupuu siirtää ja jokin pensas ja perennaa kaveriksi

Vielä viime kesän syreenipenkin perustamisesta syntynyt hiekkaläjäkin pääsi hyötytarhan pohjalle.

Syksyllä yhdelle pensaalle kaavailtu paikka on ”vähän” laajentunut näiden projektien myötä.

Ja jatkeeksi tuli vielä yhdelle isommalle pensaalle paikka.

Johonkin ne nurmen juuripaakut piti saada joten kasasin tuohon ja vähän huonompi multa mihin väkisin sekoittui hiekkaa pääsi läjän päälle.

Näin ne projektit sitten laajenevat. Tyytyväinen olo kuitenkin että tajusin ajoissa tuon hiekka-asian. Kymmentä kuormaa hiekkaa olisi ollut hivenen haastavaa saada yhtään mihinkään järkevään paikkaan pihalla. Säästyy ostosoraakin samalla. Mutta on taas rankkaa tämä puutarhailu.

Kevätkurjenmiekat

Aukesivathan viimein pihani ensimmäiset kevätkurjenmiekat. Kahta laatua toistaiseksi on esiin varmuudella noussut, Sheila Ann Germany ja Painted Lady nähty mutta Pauline pitää vielä jännityksessä. Syreenipenkissä naapurin rajalla eivät kyllä iiriksiä ole silmäni erottaneet, noinkohan ovat hengissäkään.

Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) Sheila Ann Germany

Oikein ruhtinaalliset kaksi kappaletta

Vielä eilen piilottelivat näin supussa itseään.

Painted lady krookukset vierellään

On nimensä mukaisesti kuin siveltimellä värejä vedetty.

Sikermä kirjokevättähtiä

Tässä vähän useampikin kukka yhdessä sentään.

Silmut jo pullistelevat tarha-alppikärhö (clematis alpina) Pink Swingissä joka keväisin näyttää lähinnä risukasalta.

Etupihalla puistosyreeni Ainolan juurelta löytyikin paitsi krookuksia (Vanguard?) kukassa niin erityisen ilahduttavasti tarhaviinikärhö (clematis viticella) Pernillen pirteä kasvun alku

Pensasaidan juurella King of the Striped -krookukset levittäytyvät. Melkein ainoat jotka tunnistan varmuudella raidoistaan.

Viime kevättä huomattavasti pirteämpi patjarikko on taas enemmän nimensä mukainen.

Kukkia odotettavissa.

Kohtuullisesti ovat etupihalle vuonna 2017 pistokkaista juurruttamani syysmaksaruohot laajentaneet alaansa. Etenkin kun ottaa huomioon ehkä kuivimman kuviteltavissa olevan paikan räystään alla johon aurinkokaan ei juuri paista aamun lyhyttä muutaman tunnin pätkää lukuunottamatta. Kannattaa kokeilla maksaruohoa siis ennakkoluulottomasti vähän varjoisempaankin paikkaan.

Ei niin minkään näköinen mutta silti kovasti ilahduttava pieni toissakeväänä siemenestä kasvattamani päivänliljan alku kavereineen on hengissä terassin penkissä. Omissa siementaimilapsukaisissa on sitä jotain.

Pienen tovin ehdin kaivuuta jatkaa hyötytarhaprojektin kanssa tänään. Huomenna keli on melkoisen ikävä, kylmä ja sateinen jos ei jopa luminen joten en aio yrittääkään pihahommiin. Mutta ensi viikon sääennusteessa on jo toivo paremmasta jopa +20 ylitys on mahdollinen. Kenties tästä jämähtäneestä kevään etenemisestä päästäänkin pikakelauksen puolelle.

Hyötytarha

Näköjään pidän lapiohommista koska heti piti aloittaa uusi projekti kun entinen hädin tuskin valmiina. Mansikkamaan ja kasvilavan tilalle syntyy nyt neljän kasvilavan ryhmä. Melkoista kaivamistahan tuo tietää kun laatoitus kunnianhimoisesti on saatava alle. Muutama kukkakuva kuitenkin ensin.

Krookukset

Kevättähti

Lisää krookuksia pensasaidan alta

Ja sitten itse projektin pariin.

Lähtötilannetta. Yksi lava oli valmiina ja sen taakse jäi mansikkamaa. 

Mansikkamaan päällä yksi uudemmista lavoista asetelman suunnittelussa. Ensin meinasin tehdä kolmen lavan alueen mutta pohdittuani asiaa päädyin kuitenkin neljään tilan loppumisen pelossa.

Männyn juuret tuttuun tapaan vastuksena.

Mansikkamaan alle olin aikanaan viritellyt juuriestekankaan mutta tokihan ajan kanssa juuria oli kulmasta luikerrellut alueelle. Kituliaasti kyllä kasvaneetkin pari vuotta joten muutos tulee tarpeseeen.

Mukava keko ruohotuppaita.

Ruohikko kuorittu. Vielä olisi kaivamista ennen kuin kaikki multa on eroteltu. Ajattelin laittaa lavat tähän pitkittäin kaksi rinnakkain ja pituussuunnassa väliin tulee reilu 50cm käytävä.

Kasasin sitten ruohotuppaat nurin käännettynä katajan viereen metsänrajan penkin taakse. Kuvassa etualalla maamerkkinä alppiruusu Cunningham’s White. Joku pensas tuohonkin pitänee istuttaa kun kerran riittävä määrä multaa odottaa.

Ei nyt mikään silmänilo tämäkään keko. Pitää jotain naamiointia kehitellä kunhan kaikki maa-aines on viety.

Mansikat arvelin vielä säästää kun nämä ovat vasta muutama vuosi sitten hankitut taimet.

Aika paljon multaa näyttää tulevan lavojen täytteeksi jo maasta kaivaessa. Osan mullasta hyödynnän metsän puolen uuteen pensasalueeseen jota hiukan vielä laajennan kun hankitut pensaat eivät aivan pienimmästä päästä olleet joten tarvitsevat riittävästi tilaa välilleen. Ostomultaakin kulunee jonkin verran myös. Vielä pohdittava miten ratkaisen  hiukan vinon nurmialueen johon kaivanto on tekeillä. Ruohonleikkurilla kun pitäisi päästä ympäriltä lopulta ajamaan niin laattojen reunan olisi suotavaa olla samassa tasossa kuin nurmikon. Nostaako nurmikkoa vai laatat vinoon nurmikon myötäisesti ja lavakaulukset silti vaaterissa. Näyttäisikö liian oudolta? Muilla hyviä ratkaisuja samaan ongelmaan?

Nuotiopaikka on ”valmis”

 Vaikka nuotiopaikkaprojekti on vielä kesken niin sen suhteen oma osuuteni alkaa olla tehty. Mies jatkaa vielä portaiden teon parissa mutta itse pitäydyn lapiohommissa. Itse laatoitettu alue on kuitenkin jo valmis. Vappuaattona otimme nuotiopaikan käyttöön ja ensimmäiset makkarat on juhlallisesti nyt käryytelty.

 Alueelle mahtui kaksi kolmen aikuisen vielä suhtellisen mukavasti istuttavaa Ecofurnin Daybed -penkkiä ja yksi pienempikin penkki. Penkit ovat muuten mukavat istua kun syvyyttä on riittävästi koko reiden mitalle.

Alueen taustan viimeistely jää portaiden valmistumisen jälkeen tehtäväksi.

Jalotakan nuotiogrilliin mahtui isompikin roihu (innostuksissaan mies ja poika latasivat turhankin ison määrän puita 😁 joten makkaroiden paistoa sai tovin odotella). Tarkenipa istuskella kunnon roihun äärellä.

Muuriin saimme sittenkin ensin kaavailtuja ruduksen Rustikko-kiviä jotka olimme jo liian kalliiksi lavatoimituksena todenneet. Mies saikin työreissullaan haettua täsmämäärän (ja toki varmuudeksi useampi ylikin) itse mukana kuljetettavaksi joten hintaa jäi sitten huomattavasti vähemmän kun jäi pois rahtimaksu eikä joutunut överisti yli tarpeen kokonaista lavallista ostamaan.

Tuohon kehikon kohdille rakentuvat vielä portaat. Alatasanteen kautta tulee vielä käännös kivetykselle asti suunnilleen tuohon saumaushiekkanpussin kohdalle.

Mies ja appiukko saivat eilen rakennettua alatasanteen juoksut (vai mikä se oikea termi nyt olikaan, todellinen rakennusammattilainen kun olen 😉). 

Lopuksi hiukan esimakua omasta projektistani. Tuohon syntyy lavakauluksille paikka. Kunnianhimoissani taidan sittenkin kaivaa kolmen sijasta neljälle lavakaulukselle paikan (kun nyt kerran tekee niin ei tarvitsisi sitten harmitella jos kasvatustila ei riitä). Kaikki multa ensin ylös ja kun hiekka tulee vastaan niin sitten sorat pohjalle, kivituhkaa ja laatoitus tähänkin suunnitelmissa. Muut vaihtoehdot ylläpitotyön kannalta ovat huomattavasti hankalammat. Nurmikkoa en kaulusten ympärille missään nimessä halua kun leikkurilla ei saa kuitenkaan leikattua. Sora, hiekka tai kuorikate taas ovat raivostuttavia pitää siistinä. Männynneulasten ja lehtien poistaminen on niiden päältä ärsyttävää enkä halua niiden myöskään kulkeutuvan nurmikon puolelle.