Kitkentäpuuhia ja marjaostoksia

 Iltapäivään asti keli oli kohtalainen, ei nyt mikään helle mutta sateeton kuitenkin. Siis pihahommia ja vähän ostoksiakin. Hankkijalta ostin rakeista kalkkia ja kevätlannoitetta sekä Polka-mansikkakenno ja mesimarjojen taimet. Totesin sitten varastoon lannoitesäkkiä siirtäessäni että näytti olevan entistäkin koko pihan tarpeiksi jo valmiina. Noh, säilyyhän tuo. Viskottiin pojan kanssa kalkit nurmelle ja muille paitsi happamaan maan kasveille.

Mesimarjoja ei tähän hätään löytynyt kuin amppelissa, onneksi kuitenkin sattuivat oleman tarjouksessa. Mansikoita tuli 10 kpl täsmämäärä täyttämään mansikoille suunniteltu toinen lavakaulus.

Mesimarjat (Rubus arcticus)  jaoin amppelista kahteen osaan eli neljään kohtaan yhteensä riitti istutettavaa.

Amppeleissa oli valmiiksi kahta mesimarjalajia, Pima ja Susanna. Näiden pitäisi levitä rönsyillä. Toivottavasti eivät koe olosuhdettaan liian kuivaksi tässä. 

Polkat pääsivät kahden vanhemman taimen kaveriksi toiseen lavaan. Pitäisi kai joku mansikkamuovi noille vielä viritellä mutta en ole saanut vielä aikaiseksi.

Lopuksi kävin pensasaidan alusen kimppuun. Useampi vuosi sitten kitkin tuon marja- vai koristearonian alusen joka alasaleikkauksen ohella auttoi täysin leikkamaattoman aidan tuuheutumaan. Voin sanoa että melkoisena puutarhanoviisina vasta toista vuotta tässä asuneena hiukan jännitti vetää aita matalaksi. Homma ei tosin ollut vaikea kun jokaisella taimella oli yksi tai kaksi alkua leikattavaksi. Hyvin pärjäsi pensassaksilla.

Tämä oli kyllä jo kitkennän tarpeessa.

Soran kohdalla meni haasteellisemmaksi kun voikukkien ja ruohon lisäksi löytyi nokkosia ja vuohenputkea. Toivottavasti sain juuret tarkasti perattua pois. Pitää pitää alue tehotarkkailussa jos uusi alkuja putkahtaa.

Myös omenapuun ympärys kaipasi kitkentää.

Kaipaisi vielä multaa täytteeksi. Turhan lähellä koivuja tämä sijaitsee mutta en jaksanut alkaa isoon kaivuu-urakkaan nyt.

Rantaan tuli laitettua jo viime viikolla tällainen köynnösobeliski. Löysin Hankkijalta 215 cm korkean mallin. Tuossa penkissähän kasvavat koreaköynnöskuusama Serotina sekä tarhalyhtykärhö Duchess of Albany. Saavat sittenkin kiivetä ylöspäin. 200 cm on kyllä mielestäni ihan minimivaatimus köynnöstuelle mutta tuntuu olevan varsin haastavaa sen korkuista löytää. Strategisesti sopiva sijaintikin juuri uimarannan suuntaan näkösuojana.

Marjatuomipihlaja Obelisk on tehnyt mukavasti kukkia. Näitä on siis kaksi viime kesän istutusta aidanteena purppuraheisiangervo Diabolon kanssa.

Pinkkiä kukintaa tarjoaa sammalleimu naapurin rajapenkissä.

Aika kivasti on syreenipenkki täyttynyt viime kesästä.

Tässä vertailuun kuva viime heinäkuulta heti kasvien istuttamisen jälkeen.

Näitä nyt ei voi kuvata liikaa.

atsalea Double Pink

alppiruusu Double Kiss

valkovuokko Vestal

Sitten paluu arkeen. Ensi viikko vielä ja sitten olisi viikon loma. Vähän haaveilen pienestä puutarhareissusta. Mustilan arboretum ja taimimyymälät tällä hetkellä todennäköisin kohde. Haluaisin kovasti päästä kerrankin katsomaan alppiruusujen ja atsaleojen kukintaa kun viime keväänäkin koronarajoitusten vuoksi reissu jäi tekemättä.

Ei keltaiselle

 Kylläpä keli kylmeni taas ja vettä on riittänyt. Eipä ole tarvinnut vaivautua kasteluhommiin. Tulppaaniaika alkaa olla parhaimmillaan. Atsalea Double Pink avasi kukkansa, paljon samaa näköä Ruususen Uni -atsalean kanssa ellen viime vuodelta väärin muista mikä ei mitenkään huono asia siis.

Double Pink

Taustalla näkyy alppiruusu Double Kiss.

Sitten sekalainen sikermä tulppaaneja sekä vähän narsissejakin.

Mitäs sitten kun penkissä kasvaa jotain muuta mitä on luullut istuttaneensa? Olen jo useamman vuoden tuskaillut naapurin rajapenkissä kasvavia kirkkaan punaista ja keltaista narsissia jotka vuosi vuodelta jaksavat nousta uudelleen kukkimaan. Nyt keltainen oli tehnyt itselleen kaverin. Ja etupihalle oli ilmestynyt myös kaksi keltaista. Sietokynnys oli nyt ylitetty ja väärät sävyt saivat lähdön sipuleineen päivineen. Ja tosiaan kuten olen aiemmin kertonut en oikein tunnustaudu keltaisten kukkien ystäväksi kaiken kaikkiaan joten pikkuhiljaa aiemman omistajan istuttamat muutkin keltakukkaiset perennat ovat saaneet puutarhastani lähdön.

Etupihan penkissä oli muuten omaa silmää miellyttävä värimaailma.

Mutta hetkinen, mitäs nämä ovat?

Eivät ole enää. Järkyttyneille tiedoksi että kukat saivat kuitenkin jatkoelämän sisällä maljakossa.

Tähän penkkiin se paloauton punainen ja keltaiset tulppaanit olivat asettuneet. Näemmä tehokkaasti olin vältellyt kuvaamasta niitä koska yhtään kuvaa penkistä en niiden kanssa löytänyt.

Päivän ilahduttavin löytö oli vahvasti kukkanupulta näyttävä itoh-pionissa, toisestakin itohista olin bongaavinani.

Etupihan rautatieomenapuussa on oksiston kokoon nähden paljon nuppuja. Appiukko tuossa tuumaili ettei taida tuosta puusta tulla mitään (kun puuparka on ihan rungosta kalju 😅). Itse kun olen päinvastoin tuumaillut että viimeinkin pääsen hakemaan sitä toivottua muotoa tälle. Arvelin nyt että taidan tietää riippapuiden muotoilusta kuitekin enemmän kuin perinteisiin omenapuihin tottunut appiukko joten en vielä masennu ennustuksesta 😉.

Huomenna jos pääsisi viimein lannoiteostoksille ja mansikan taimiakin jos löytyisi. Jäi lähtemättä tänään +5 vesisateessa kuitenkin.

Alppiruusu Double Kiss aukeaa

 Oi mikä ihana kukka tänään näkyikään. Kevään ostos aloittaa varaslähdöllä niinkuin ostotaimilla on tapana. Ei kylläkään haittaa yhtään.

Tästä Double Kiss- alppiruususta tuli kerrasta suosikkini jo yhden kukan voimin. Kukinta on varmasti vielä upeampi kun loputkin nuput tuosta aukeavat.

Atsalea Double Pink aloittanee pian myös kukintansa

Rotkolemmikillä on hennot siniset kukat, ihan kauniit nämäkin tosin suurempi syy hankintaan on noilla lehdillä.

Hienot sävyt Eros-hyasintissa jo nuppuvaiheessa.

Valkosävyisin kukin päätti ensimmäistä kertaa ikinä kukkia myös vuorenkilpi (bergenia) Bressingham White. Taisi arvostaa voimia vieneen viereisen kuusen kaatoa sekä viime kesäistä puiden juurten perkaamista. 

Vielä tästä tavallisemmasta vuorenkilvestä kuva, ihan sievähän tämäkin on vaikka moni väheksyy.

Kirjopikarililjat (Fritillaria meleagris) kukkivatkin kahden yksilön voimin. Näyttivät viime kesänä niin surkeilta että luulin kukinnan jäävän yhteen vuoteen. Erikoisia ainakin ovat, ihan kauniitakin.

Pikkutalvio (vinca minor) avasi odotetusti ensimmäiset kukkansa, tässä Argenteovariegata

Sitten multahommiin. 10 säkkiä Biolanin multaa auttoi jo kovasti projekteja etenemään. Yksi säkillinen vain jäi, joutunen mieheltä kinuamaan lisähakua. Kerran ei kelpaa auton peräkontissa multasäkkejä kuljetell niin saa sitten hakea peräkärryllä lisää jos pyydän.

Sadevesikaivon istutusalue on nyt mullalla täytetty. Vasemmalla toissavuotinen keltaluumu Laatokan Helmi tukikepein tuettuna. Siitä pitäisi kasvaa 3-5 -metrinen puu. Oikealla Hankkijan omenapuuostos viikonlopulta, hillittykasvuinen kesäomena Vuokko. Tukikepit vielä laittamatta paikalleen. Keskellä vielä toistaiseksi norjanangervo joka saanee häädön heti kun keksin tuohon jotain kivempaa. On turhan isoksi kasvava puska ja leviää vielä juurivesoilla.

Kukkiakin omenapuussa on.

Viime kesän kalliopenkin uudistusprojektista oli jäänyt melkoisia kuoppia kun multaa puuttui. Korjasin viimein tilannetta. Patjarikko on tänä vuonna aivan erinäköinen, viihtynee nyt paremmin kun puiden juuret eivät vie kaikkea vettä ja ravinteita.

Viimein ehdin ja pystyin koulimaan siemenkasvatuksia isompiin purkkeihin. Ainokainen punahatun taimi on miniatyyri vietettyään pienessä tilassa ilman lisäravinteita koko kevään.

Pieniä ovat myös kerrotut esikkotaimet.

Siellä saavat jatkaa kasvuaan puutarhamullassa.

Lavakauluksiin kylvimme tosiaan sunnuntaina pojan toivomaa maissia Golden Bantam muutaman kokeiluun, kahta keräsalaattia Great Lakes ja Matilda, kesäporkkanoita Flyaway ja Harlequin-mix.

Toiseen lavaan tuli pelkkiä sokeriherneitä, Oregon Sugar Pod sekä Norli. Peitin lavat hallaharsolla etteivät linnut tee samaa temppua kuin viime vuonna ja nostele kaikkia itäneitä herneitä syötäväksi.

Appiukko laittoi vielä heiltä yli jääneitä idätettyjä perunoita vanhalle kasvimaalle josta luumupuun siirsin. Kauhukseni havaitsin raja-aitamme juurella vuohenputkikasvuston. Riesa jota tässä pihassa ei ole näkynyt vaikka toisella puolen tietä varsin rehevä kasvusto pientareelta löytyykin. Luulen että ensi viikon jälkeen häämöttävän loman pienenä projektina olisikin kitkeä pensasaidan juurus ja kantata se siistiksi, sama pitänee tehdä karviaspuskille. Isompia projekteja en juuri nyt suunnittele.  Näissä viimeisimmissä onkin mennyt jo koko kevät.