Vesirajassa meillä on pieni alue joka on hankalakulkuisuutensa vuoksi ollut olemattomalla käytöllä. Mies esitti ajatuksen tehdä siihen nuotiopaikka. Viikko sitten kohdalta kaadettiin juurestaan laho kelopuu joten käyttöalue laajeni samalla hiukan. Pari vuotta sitten jo tuumailin saisiko naapurin rajaan istutettua mitään näkösuojaa ja myös koiralle kulkuestettä. Raja ei muutenkaan ole järin helppo hahmottaa koska tontit on kaavoitettu rantaviivaan nähden melko vinosti joten selkeä aita olisi siinäkin mielessä hyvä. Mittailin maata mielessäni ja sysäsin istutusajatukset myöhemmäksi koska riittävän syvän kuopan kaivaminen olisi täysin mahdotonta millekään pensaalle. Eikä kuopan korotukseen toisaalta viitsinyt alkaa ostaa mitään teollisen näköistä muurikiveäkään muuten luonnonmukaiselle alueelle.
Lomalla aurinkoiset pakkaskelit suosivat ja viihdyimme jään kantaessa rannalla. Tätä kiviröykkiötä katsellessa alkoivatkin pihaideat heräillä. Tässähän on mitä loistavimpia istutuskuopan reunakiviä multatilan korotukseen.
Tontin raja on piirretty punaisella viivalla selkeyttämään tilannetta. Oikealle ylhäälle jää terassialue ja sinne pitäisi jonkinlaiset portaat rakentaa että kulku olisi turvallisempaa. Isoja kiviä tuosta löytyisi jos jollain voimin ne tuosta ylemmäs vaan saisi kammettua. Kaivinkone kävi siis siirtämässä rantavedestä noita kiviä syksyllä. Pitääpä tehdä tuo ennen jäiden sulamista, muuten alimmat kivet jäävät kyllä siirtämättä. Tyylikkäästi oma varjokuvani mukana kuvassa Patu-corgimme pällistellessä myös edessä :).
Ja sama alue vähän ylempää kuvattuna. Viivalla taas merkitty naapurin raja. Valitettavasti melkoisen iso koivu kasvaa kallion lähellä joten aivan sen viereen on varmasti turha haaveilla mitään istuttavansa. Viimeisimmässä Kotipuutarha-lehdessä sattuikin silmään risuista kasattu aita joka voisi sopia tuohon ympäristöön loistavasti. Ainakaan mitään lauta-aitaa tuohon ei mielestäni voi laittaa. Vasemmassa laidassa näkyvien pätkittyjen puunrunkojen kohdille tulisi sitten se nuotioalue/tulipesä jonka kohdalle varmaan jonkinlaista kivetystä olisi paloturvallisuudenkin vuoksi laitettava.
Rantaa lähemmäs tuohon rajaa karkeasti kuvaavan punaisen viivan seutuville jos saisi sen verran multatilaa kivien avulla että vaatimattomampiin oloihin sopeutuvat pensaat tuohon onnistuisi aidanteeksi istuttaa. Hankintalistalla tällä hetkellä ajatuksissa marjatuomipihlajan joku sopiva lajike samalla syömämarjoiksi (tai lajikkeet riippuen miten pitkälle matkalle tuohon multatilaa saisi). Koristepensaiksi aidanteeseen tulisi punalehtinen purppuraheisiangervo Diabolo ja normaali vihreälehtinen versionsa lännenheisiangervo. Kaikki olisivat kivan näköisiä ja ilmeisesti vaatimattomampiin oloihinkin sopeutuvia.
Koska ulos on satanut juuri lumipeite ei näiden suunnitelmien toteutuksella olekaan minkäänlaista kiirettä. Mutta kyllä se kevät vielä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti