perjantai 6. elokuuta 2021

Elokuuta

 Keli vaihtui viileämmäksi, hetkellisesti tuli jo syksytunnelmia. Loman lähestyvä loppukin vaikuttanee tunnelmaan. Onneksi kukkia vielä riittää.

Hortensia Early Harry houkuttelee myös perhosia. Kyllähän tuohon hempeälle hattarapilvelle nyt kelpaa laskeutua.

Punahatut jaksavat kukkia käsittämättömän pitkään. Ensin auenneet ovat yhä priimakunnossa ja lisää aukeaa kavereiksi.

Päivänlilja ei onneksi ottanut liikaa nokkiinsa saatuaan nuppuvaiheessa siirron. Aukoo silti kukkiaan vaikka onkin hiukan kenollaan,

Valkoinen värililjakin avautui, nimi hukkunut.

Tämähän taitaakin olla päivänlilja Dan Mahony kun kasvilistausta silmäilin.

Syysleimut ovat metsänrajan penkin väripilkku. Ikkunasta on mukava katsella penkkiä tänä vuonna.

Tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Princess Kate avaa uusia kukkia.

Päärynäpuun penkissä tarhaviinikärhö Avant Garde on jättänyt hauskasti pelkät keskusröyhelönsä ulompien terälehtien jo pudottua.

Etupihan penkin yleisilme on tänä vuonna siistimpi kun rehottavat kurjenpolvet saivat reilua karsintaa ja siirron taaemmas.

Juuri nyt en kaipaa tähän isompia muutoksia. 

Punahattujen toivon selviävän talvesta. Näistä jos siemeniä saisi kerättyä.

Syyshortensia Dart’s Little Dot avasi ensimmäistä kertaa kukkansa. Viime vuoden istutuksena ei kukkinut lainkaan ja pelkäsin jo haasteelliseksi kukitettavaksi mutta tulihan niitä. 

Syyshortensia Early Sensation avaa lisää kukkia. Ensin valkoisena…

…ja sitten vanhempana pinkin sävyssä.

Keijunkukkien kukinnotkin osaavat olla koristeelliset. Räiskyvän korallit kukat kuuluvat taustalla näkyvälle vihreälehtiselle Silver Dollarille.

Aika hyvä määrä noita kasveja on tullut kerättyä. Mieltä kaihertaa juuri nyt kunnollisen kirsikan puuttuminen puutarhasta. Pensaskirsikka Latvian Matala ei omaan makuun ole kertakaikkiaan hyvä vaikka joku sitä mukamas makeaksikin on väittänyt. Ei ainakaan tässä pihassa vaikka kuinka tummaksi antaisi kypsyä. Imeläkirsikkaa kaipaisin kun jopa täällä III-vyöhykkeellä pärjääviä nykyään on tarjolla. Ongelmana vain on puun suuri koko ja tuntuvat vielä kaveriksi pölyttäjänkin kaipaavan. Kahta jopa viisimetriseksikin (jos googleen on uskominen) kasvavaa puuta en oikein järkevästi pihaan mahduta kun noita isoja mäntyjä ja koivuja (joista jälkimmäisten osittaiseen kaatoon edelleen miestä yritän saada suostumaan) kasvaa myös. Kuka ne kirsikat (ja nykyiset omenat, päärynät sekä luumut ) vielä söisi kaikkien marjojen lisäksi? Kovin lähellä isompaa puuta en usko kirsikan viihtyvän vedestä ja ravinteista kilpailemassa. Vai onko joku saanut koivun vieressä menestymään? Optimiratkaisu olisi edes osin itsepölyttyvä imeläkirsikka jolle varmaan jonkin paikan keksisin. Nykyisen Latvian Matalan lähelle olisi hyvä paikka paitsi nuo koivut ovat ongelma. Naapureillakaan kun ei ole pahemmin hyötykasvi-intoa näkynyt niin pölyttäjiä ei sieltäkään tarjolla. Saa vinkata jos tulee jotain sopivaa lajiketta mieleen.




2 kommenttia:

  1. Kärhöillä on kiva taipumus aukoa kukkia jopa talven tuloon saakka. Nuo kerrottukukkaiset lakastuvatkin kauniisti. Ainakin 'Multi Blue' ja 'Kaiser' tekevät tuota samaa kuin 'Avant Garde', eli tiputtavat ensin isommat terälehdet ja "piikkipallot" jäävät jäljelle. Etupihan penkki näyttää kivalle. Keijunkukat ovat ryhdikkäitä reunuskasveja.
    En osaa kirsikasta sanoa mitään. Hillittykasvuinen, talvenkestävä, makeita hedelmiä tekevä perhekirsikka voisi olla aika hittituote, jos sellainen tulisi joskus myyntiin. Sellaiselle saattaisi löytyä tilaa meiltäkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keijunkukat ovat kivat itsellään, väriä ilman kukkiakin. Tuo perhekirsikka olisi kyllä kova sana jos joskus onnistuu joku sellaisen kehittämään.

      Poista