Kärhöhaaveita

 Muutamaa tarhaviinikärhövaihtoehtoa olen tässä haaveillut mutta en ole juuri suomalaisten taimistojen valikoimasta löytänyt. Saksalainen Westphalin sivusto oli mielenkiintoinen ja harkitsen tässä tilausta. Viticella-ryhmän tarhaviinikärhöt olisivat ehkä omaan pihaan sopivampia hiukan huonompiinkin oloihin tyytyviä ja runsaasti kukkiviakin. Ainakin viime kesän ostos Pernille oli innokas kukkija jo heti. Jalokärhöjen kanssa ei meinaa onnistaa mutta tulihan noita useampi istutettua viime kesänä. Tähän keräsin muutaman hankintalistani kärkisijoja pitävän vaihtoehdon viinikärhöjä. Muutama uusi paikka olisi mielessä mutta saattaahan taas tulla tarvetta menetysten korvaamiseen.

Clematis viticella Mary Rose (kuva  https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-viticella2/clematis-viticella-mary-rose.htm ) olisi hienon näköinen kerrottu kärhö joka muistuttaa Purpurea Plena Elegansia mutta ainakin kuvassa violetimpi. Pienet 2-4cm kerrotut kukat. Lähteestä riippuen kasvaa 2.5-4 metriä korkeaksi. Leikataan keväällä 20-50 cm korkeudelta. Kukkii saman vuoden versoilla kesäkuulta syyskuulle. Värisävy hiukan mietityttää ettei ole liian tumma kun pidän enemmän kirkkaammista tai pastellisävyistä.

Viticella Tango (kuva lainattu netistä https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-viticella2/clematis-viticella-tango.htm) toinen aika kiva. 2.5-3 metriseksi kasvava  kärhö jossa yksinkertaiset keskeltä valkoiset ja terälehdiltään pirteän pinkinsävyiset 4-5cm halkaisijaltaan olevat kukat. Viihtyy aurinkoisesta kevyeen varjoon. Kukkii kesä-elokuulla. 

Viticella-ryhmään (tai tuolla sivustolla Viorna-ryhmään jaoteltu) myös kuuluva Elf (kuva https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-texensis-viorna/clematis-viorna-elf-elfe.htm) olisi myös aika kivan näköinen, ulkomuodoltaan mielestäni muistuttaa enemmän texensis-ryhmää kellomaisin 3-4 cm kokoisin kukin. Ulkopuolelta kukka on violetinpunainen ja sisältä valkoinen. Kasvaa 200-300cm korkeaksi. Tämä näytti olevan nyt muutaman suomalaisenkin taimiston myynnissä. Onkohan liikaa samaa näköä tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Princess Katen kanssa? Kehtaako samaan pihaan kahta kovin samanlaista laittaa 🤔?

Clematis viticella Chatsworth BFCC (kuva https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-viticella2/clematis-viticella-chatsworth.htm). 250-350 cm korkeaksi kasvava kärhö. Sievät 5-6cm kokoiset laidoilta haalean violetit kukat joissa tummemman violetit raidat.

Jos tulee mieleen muita runsaasti kukkivia kärhövaihtoehtoja jotka eivät heti ensimmäiseen talveen tai kuivuuteen kuukahda niin ehdotuksia otetaan vastaan. Onko kukaan tilannut tuolta Westphalilta?

Esikkokuulumiset kun kylvöstä 5 viikkoa

 Kevät ei edelleenkään ole edennyt joten puutarhasta ei paljoa kerrottavaa. Ensi viikolla sentään pluskeliä luvassa joten eiköhän se puutarhainnostus taas päätään nosta. Vaatisi vain edes yhden paljastuneen istutusalueen josta pääsee piippoja kyttäämään. 

Mutta esikoiden kylvöstä on nyt viisi viikkoa ja ensimmäiset juuret tulivat esille 4 viikkoa sitten. Pientä edistymistä nyt havaittavissa. Muutama oikean lehden alku jo tarkassa tutkailussa paljastuu. Hitaita ovat mutta se olikin jo viime vuodesta muistissa. Ei vielä kiirettä suunnitella koulimista.

Pieni viherrys sirkkalehtien välistä erottuu.

32 pientä taimea laskin.

Punahatun taimi mahtuu sekin helposti nykyiseen lokeroonsa.

Toivottavasti ensi viikolla jonkun läntin paljasta maatakin saan esitellä. Veikkaukseni ensimmäisestä paljastuvasta multa-alueestani osuu rannan raja-aidanteen kohdille jonne toiveikkaana syksyllä istutin pojan kanssa pieniä kevätkukkijoita. Että voi olla mieli jo malttamaton nähdä lumien sulavan. Sääennusteet taitavat olla tämän hetken seuratuin nettisivu itsellä odottaen lupausta yhtäkkisestä lämpöaallosta 😆

Kesän suunnitelmia

 Lunta satelee siihen malliin että kevät tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta haaveelta. Sen verran reipasta pakkasta on ensi viikolle luvassa että olen toisaalta hyvin onnellinen ettei yksikään kukkapenkki (no ei kyllä edes meidän ahkerimmin kolattu pihatie 😉) ole paljastunut lumesta. Kyttäilen toiveikkaana sääennusteita mutta varsin talviselta seuraavat kaksi viikkoa näyttää. Ehkä hyvällä tuurilla sitten päivälämpötila kiipeää juuri nollan yli.

Pientä viilausta aina keksii. Muutama uusi kärhö tekisi mieli vielä mahduttaa pihaan. Luumupuun voisi siirtää parempaan paikkaan. Alppiruusun siirto. Kasvulavoja pari lisää. Rannan nuotiopaikka pitäisi oikeasti saada valmiiksi.  Seuraavaksi vähintäänkin pro-tason kuvamuokkaukset 😆

Punaisella ympyröity uudelle kärhölle kaavailtu paikka rinteen juurelle. Puun juuria on varmasti kaivamisen esteenä tiedossa joten vaatisi aikamoisen syvän kuopan ja juuriestettä varmaan myös. 

Ympyröidyltä kohdalta on nyt harkinnassa toisenkin pallotuijan poisto. Kovin on ruskeasävyinen ja jotenkin kyllästyttää katsella havukasveja pihan puolella kun mäntyjäkin riittää.

Tämän Laatokan helmi -keltaluumun siirtoa hiukan mielessäni kaavailin pallotuijan tilalle. Koivujen juurethan yläpuolelta rinteestä levittäytyen kovin uhkaavat luumun hyvinvointia. 

Tuo ruma sadevesikaivo vaan pitäisi saada pysymään piilossa. Kentis jonkun matalammaksi jäävän hortensian voisi luumun eteen vielä istuttaa. Ja luumun juurellekin voisi yhden kärhön lisää mahduttaa kiipeilemään. Nuo ylisuureksi levittäytyvät maata myöten kasvavat tuiviot saisivat myös häädön. Pitänee yrittää niille kuitenkin keksiä joku uusi sijoituspaikka ehkä tuonne yläpihan puolelle jonnekin.

Tälle turhan ahtaasti istutetulle alppiruusu Royal Rosylle on uusi paikka kaavailtuna.

Kaunis kukinto saa kulkureittiä lähempää uuden paikan. Tämä jää aika matalaksi maksimissaan metriseksi.

Punaisella merkitty kohta on uusi alppiruusun paikka. Siihenhän syksyllä kuskailin haravointituotoksia ja jotain kesäkukkaruukkujen multaakin muistaakseni jo myös. Sinisellä merkityt katajat saavat lähteä.

Samat katajat vielä pihalta päin päinvastaisesta suunnasta punaisella ympyröitynä. Alapihan suunnasta estäisivät siirretyn alppiruusun näkymistä eivätkä mitenkään kaunismuotoisena muutenkaan kasva. 

Vielä hyötytarhan alue. Mansikoiden alue on tainnut joutua männyn juurten valtaamaksi kun kovin kituliaasti kasvavat.

Nykyisen lavan molemmin puolin voisi tehdä kaksi lavaa lisää noille paikkeille. Pitää vähän pohtia miten ne nyt sijoittaisi, perätysten vai kaksi vierekkäin. Ei kehtaisi tuota yhtä enää siirtämäänkään lähteä. Yhteen lavoista pohdin mansikoiden istuttamista ja kaksi muuta jäisivät yksivuotisten syötävien kasvatukseen.

Nuotiopaikka ei kovin valmiiksi edistynyt. Tämä vaatii jo miehenkin apuja koska ei noihin järkäleisiin omat voimat riitä siirtämiseen. Kaivamistakin vielä ympäriltä tarvitaan että saadaan riittävän iso tasainen alue mihin mahtuisi jonkinlainen tulisija ja istumispaikkoja.

Mutta juuri nyt pihalla näyttää tältä. Ei siis minkäänlaista kiirettä päästä suunnitelmia toteuttamaan. Noista kärhöpohdinnoista tarkemmin lisää toiseen postaukseen myöhemmin.

Kevään pilkahdus

 Plussalle on keli mennyt mutta luvattua aurinkoa ei juurikaan. Silti lisää pensaita paljastuu lumipeitteen alta. Aurinkoisemmassa kohtaa sijaitsevat alppiruusut saivat varjostuspeitteet, muiden luotan pärjäävän ilman.

Helsingin yliopisto sijaitsee kaikista ylimpänä kallion päällä joten se saa kaikista rhodoista eniten aurinkoa.

Sen verran on kokoa kasvanut että ostin jo uuden verkon. En jaksanut viritellä tukia joten siinä verkko makoilee pensaan päällä. Josko nyt isompaa lumikuormaa ei enää päälle sataisi.

Puoliksi vielä kinoksessa ollut Mikkeli sai myös peitteen. 

Kevätatsaleassa on lupaavan oloisesti nuppuja.

Muutama kukka luvassa myös Royal Butterfly -alppiruusuun taukovuoden jälkeen. Tämä on istutettu keväällä 2019.

Köynnöshortensia Take a Chance näyttää ainakin tässä vaiheessa ihan elävältä. Silmutkin jo hivenen pulleampia kun auringon lämpöä saanut.

Jänikset eivät ole onneksi vierailleet pensasmustikoiden aitauksen luona. Lumi onneksi suuren osan pensaista peittääkin. En jaksanut polkea lunta aidan ympäriltä vaikka olisi pitänyt.

Revontuliatsalea Tri-Lights pilkottaa hangen keskeltä. Nuppuja on tässäkin vaikka ei nyt mitenkään runsaasti.

Lunta riittää. Talloin polut kasvikierrosta varten. 

Yleiskuvaa lumimäärästä vielä alapihankin suuntaan.

Sitten vielä muutama kuva siemenkyvöjen tilanteesta. 

Hentoja sirkkataimia erottuu jo esikkokylvöksestä. Laskin 22 pientä alkua joten itämisprosentti vaikuttaa erinomaiselta vaikka siemenet olivat viime vuodelta. Noita määriä arvelin multaan tiputtaneeni.

Ainoa punahatun taimi alkaa kasvattaa jo ensimmäistä lehtiparia. Pitää yrittää tämä ainokainen saada selviämään.

Kiinnostaisi jo niin kovasti nähdä erityisesti ne viime vuoden esikkokylvösten taimet. Paljastuvatko ne lumen alta elävinä vai onko ainoa toivo nyt näissä uusissa siemenkasvatuksissa. Ensimmäisenä paljastunevat aurinkoisimmilta paikalta terassin istutusalueelle lykkäämäni taimet. Sitten taimia olisikin yhteensä 20-50 paikkeilla jos viime- ja tämän vuoden taimet lasketaan yhteen. Runsaudenpulassa saisivat sitten varmaan sijoituspaikkoja pensaiden alta. Ja koska kyse on eri väristen sekoituksesta niin kauneimpia tietenkin siirtelisin näkyvämpiin paikkoihin kun ensin kukkansa paljastaisivat.

Kevään kaipuu -haaste

 Kun moni muukin näyttää kevätkuvillaan osallistuneen Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin haasteeseen niin osallistunpa minäkin vaikka ei virallisesti haastettu olekaan. Kevättä on jo ilmassa kun keli viimein plussalla ja aurinkoakin vähän näyttäytynyt. Puiden juurelle ilmestyvät sulamisrinkulat osoittavat kiistatta auringon lämmittävän vaikutuksen. Jossain päin rannikkoa ilmeisesti on jo maata näkyvissä muuallakin kuin asfaltilla mutta sitä saa meillä vielä tovin odotella.

Lumikello (tämä yksilö kerrottu Flore Pleno) oli viime keväänä ehdoton kevään aloitus. En tiedä miksi en niitä aiemmin ollut pihaan istuttanut mutta onhan tuo nyt mahtava pieni kukka kun jaksaa nousta lumen altakin ihastuttamaan kukinnollaan.

Huhtikuulla jäistä vapautuva järvi. Lämmittävä aurinko ja viimeiset aalloissa helisevät jäät.

Meidän pihan ensimmäiset kevättähdet. Toivottavasti lisääntyvät ja saavat runsaasti kavereita.

Narsisseja on kertynyt jo useammalta vuodelta. Välillä olin kyllästynyt tulppaaneihin niiden kadotessa parempiin suihin huonomman myyrävuoden jälkeen joten tuli istuteltua narsisseja. Niitä kun eivät myyrät syö.

Yllättävän palon narsisseissakin on eri sävyisiä. Pääosin olen hankkinut muita kuin (ainakaan pelkästään) keltaisia narsisseja koska se väri ei vaan omaan silmääni iske.

Etupihan penkki oli keväällä oma suosikki. Ensin narsissit pääosassa.

Ja loppukeväästä oli tulppaanien vuoro. Tuleekohan ensi keväänä yhtä hienoa enää. Yritin kyllä tulppaaneja ahkerasti istutella. En jaksanut vanhoja tulppaanien sipuleja poiskaan nostella joten saa nähdä millainen sikermä kukkia kevään aikana nousee. Vieläkö vanhemmat jaksavat kukkia vai tuleeko pelkkiä lehtiä.

Alppiruusut kuuluvat myös kevätkauden kuningattariin. Viime kevään hankinta Royal Rosy

Tämä olikin nyt juhlallisesti sadas postaus. Enpä tiennyt aloittaessani mitä tästä hommasta syntyy enkä hetkeen kehdannut edes julkisena tätä blogiani pitää. Nyt on jopa muutama teitä seuraajiakin, kiitos 🤗. Laskin tänään 15 pientä esikon alkua pilkottamassa mullasta. Sieltä niitä nousee. Unohtuikin aiemmin mainita että meinasin jäädyttää kompostorin jo uudelleen kovilla pakkasilla kun laiskuuttani en sekoittanut ajoissa ja pinta karahti jäähän. Kuuma vesi kanisterissa ja ämpärissä sekä sekoitustoimet auttoivat ja taas höyryää. Eiköhän tässä jo pahimmat vaaran ajat jäätymiselle ole viimein ohitettu ja kompostori toimi taas läpi talven, huh. Ihanaa keväistä viikonloppua 😊

Juurta näkyvissä

 Viikonlopun lumityöt saivat erityisen vahvasti toivomaan kevättä. Mies sopivasti teloi kätensä joten lumityöt jäävät toviksi minun vastuulle. Voin sanoa että etupihan kukkapenkki on kyllä todella hyvin lumisuojassa. Milloinkahan jaksaa sulaa. Ensi viikolle on luvassa ainakin pilkahdus keväästä, plussaa ja aurinkoa.

Siellä on kukkapenkki lumen suojissa.

Olen vähintään kahden päivän välein käynyt tarkastelemassa varastohuoneessa olevia kasvatuksia. Edelleen se ajastin puuttuu joten saavat valoa 24h. Viimeinen punahattu on hengissä edelleen. Mutta suurempi ilonaihe oli pienen pieni juuren alku esikkokylvöksessä. Viikon itämisaika yllätti nopeudellaan.

Onneksi ei vielä ikänäkö vaivaa. Siellä se pieni juuren alku pilkottaa.

Jännä kun viime vuonna tähän aikaan ei lunta ollut juuri lainkaan. Nyt tilan puutteessa joutunut kolaamaan jo kukkapenkin päälle joka harmillisesti hiukan väkisinkin tulee hidastamaan sulamista. Jospa keijunkukat säästyisivät sulamisen ja pakastumisen haitoilta ja selviäisivät tästä talvesta viime vuotista paremmin. Sulamisveden jäätyminen mullan pintaan jääkerrokseksi ei oikein edesauttanut selviämistä koska ennen sitä jaksoa lehdet näyttivät vielä oikeinkin virkeiltä lumen alta paljastuttuaan. Seuraava postaus onkin juhlallisesti nro 100. Ehkä vanhempia kukkakuvia taas siihen.

Esikkokylvös

Koska viime kevään miniatyyrisiementaimien talvenkestosta ei voi vielä tietää niin laitoinpa uuden kylvön tulemaan. Elokuvahuoneenakin toimiva lämmin varastotila oli nyt säädetty sopivaan lämpötilaan noin 15 asteeseen. 

Minitomaattirasia saa nyt ajaa kylvöalustan virkaa. Parikymmentä siementä kylvin ja kymmenkunta jäi pussiin jäljelle jos myöhemmin tarvitsee varakylvöä. Pieniä olivat siemenet. Nämä pienet siemenet itävät valoisassa ja viileässä, noin 15 astetta näytti olevan melko lailla optimilämpö.

Sinne menivät punervan kasvivalon alle. Lämpömittari tarkkailemassa sopivan lämpötilan säilymistä. Punahattukylvöksen kanssa ei ole mennyt ihan putkeen. Poissa silmistä ja poissa mielestä joten yksi selviytyjä enää jäljellä. 😂 En ole löytänyt ajastintakaan kasvivalolle joten valon määrä on vaihdellut täydestä 24h täyteen 0 tuntia valoa vuorokaudessa muistista ja laiskuusasteesta riippuen. Kastelun kanssakin vähän niin ja näin. Eipä tule ongelmaa tilanpuutteen kanssa...

Nyt on lunta kasvien suojana. Kukkapenkin reunatkaan eivät juuri erotu.

Melkoisen erilaista lähes tasan puoli vuotta sitten. Kyllä kesä sieltä vielä saapuu.

Toivottavasti esikot lähtevät kasvuun. Ja toivottavaa olisi että taimet olisivat syksyllä jo vähän isompia kuin edelliset. Pitää yrittää tarjota niille enemmän valoa ja lämpöä kun taimien ulkoilukelit joskus koittavat. Hyvää ystävänpäivää ja laskiaista!