Eilen viimein oli keli kohdillaan ja routakin poissa. Pääsin lapiohommiin (ja vähän kirves- ja kuokkakin käytössä oli). Naapurin rajaan alkoi rakentua istutuskuoppaa raja-aidanteelle. Siitä pohdintaa oli jo aiemmin. Ei ollut yllätys että ison männyn juurelta löytyi melkoinen määrä juuria. Kivenmurikoitakin tuttuun tapaan löytyi joista muutaman kanssa kävin melkoista taistelua. Niin sopivasti parikin murikkaa oli juurien alle kiilautuneena. Toisaalta isommat kivet olivat tervetullutta korotusmateriaalia reunalle.
Kaivanto alkuun tykötarpeineen. Pikkuruinen vihreäkahvainen istutuslapio varattu 3v-apurille ;)
Muutama järeä juuri tuli vastaan lähellä olevasta männystä. Paksuin on varmaan pohkeen paksuinen. Päätin suosiolla jättää ne paikalleen jo ihan turvallisuussyistäkin. Kaivoin niiden alle kuitenkin parhaani mukaan multatilaa ja toivottavasti istutettavat puskat löytävät juurensa sinne. Rannan tuulissa kaatuva vanha mänty ei ajatuksena oikein houkuttele. Kuvassa kuopan syvyydestä ei saa enää oikeaa kuvaa koska osa kaivetuista mullista on jo laitettu takaisin kuopan pohjalle kivien asettelua varten. Reunakivien altakin maata kaivettiin multatilan maksimoimiseksi. Karkea arvio on että kuopan syvyys kivien korotuksen kanssa olisi suunnilleen se 50cm mitä tavoittelin. Onneksi suurin osa maasta oli multaa jonka kyllä hyödynsin. Kalkkia ja lannoitetta varmasti kyllä kaipaa.
Terassilta kuvattuna työmaa äkkiä näyttääkin kovin pieneltä. Kyseinen mänty on siis iso ja lähellä. Eikä tuohon koivuunkaan paljoa matkaa ole. Kalliotakin näyttäisi olevan jo parin metrin päässä maan pinnassa joten syvyyttä tuskin saisi kaivannolle enää riittävästi. Näistä syistä en edes aio yrittää istutuskuopan ulottamista tuota mäntyä pidemmälle. Koivun vieressä on turha haaveilla mitään korkeampaa pensasta kasvattavansa. Muu raja toteutetaan aidalla. Edelleen risuaita olisi haaveissa. Ongelmana vain mistä siihen materiaali. Vuosi sitten ei olisi ollut ongelmaa kun pientä puuta kaadettiin reilusti terassin rakentamisen vuoksi. Nyt kaadettavaa risukkoa ei oikein ole. Epäilen että se kaulattu haapakaan ei vielä tänä kesänä ole valmis kaadettavaksi.
Tänään katselen vielä josko kuopan leveyttä saisi vielä vähän kasvatettua. Ja reunalle kivet yrittäisi asetella. Jos multaakin vielä lähtisi ostamaan ja saisi istutuskuopan valmiiksi. Taitaa olla säkkitavara tuohon helpoin ratkaisu jotka voi tipautella varovasti kalliota pitkin alas. Kottikärryjä ei tuohon nimittäin kärrätä vierelle kallion laelta. Taimia nyt ei vielä pääse ostamaan näin aikaisin keväällä mutta sitäkin kivempaa kun jatkossa saa vaan helposti asetella taimet paikalleen muuten valmiille pohjalle. Vielä pohdiskelen mahtuuko tuohon enempää kuin kolme taimea. Jääkö siis enää marjatuomipihlaja ja purppuraheisiangervo lajeiksi, ehkä kaksi marjovaa lajia sitten yhden koristeellisen kanssa alustavana mietintänä voitolla. Juuretkin vähän symmetristä väliä haitannevat. Laitan aiheesta taas päivitystä kun etenee. Mutta onpa ihanaa päästä taas puutarhahommiin. Ja kyllä huomaa jo lihasten kivusta että taukoa ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti