Kevätkurjenmiekat kukkaan

 Tänäänkin vietin muutaman tunnin lapiohommissa. Melkein unohdin kiertää rannan porraspenkillä kunnes saunan tuvan ikkunasta näin jo eilen lähelle kukintaa päässeet ensimmäiset kevätkurjenmiekat kukassa. Pitihän ne vielä yöpuku päällä käydä ikuistamassa.

Katharine Hodgkinit ehtivät ensimmäisinä. 

Aika sievä vaalensinisine raitoineen.

Samassa penkissä auki myös Painted Lady

Terassin penkistä löytyi muutama perinteisempikin lumikello. 

Rinnepenkin projektipäivitys vielä perään. Muutaman tunnin ehdin tämän parissa tänään puuhata.

Pengerryksen takaosa alkaa olla jo halutussa korkeudessa ja multakin paikallaan. Etualalta löytyi muutama niin järkälemäinen kivi ettei taida olla muuta mahdollisuutta kuin haudata ne takaisin piiloonsa. Harmaa muistikuvani on vuosien takaa että taisin silloinkin päätyä samaan ratkaisuun kun tuohon kukkapenkkiä olin perustamassa mutta piti näköjään yrittää silti uudelleen. Parikymmentä sipulia narsissien ja sulppaanien sekoitusta istutin myös jo valmiimpaan osaan reunojen lähelle. Muutaman sipulin löysin syvemmältä mullan alta ilmeisesti edellisen kohennuksen jäljiltä hautautuneena ja osa oli nostettava ylös kaivaessa hautautumiselta pelastaen. En viitsinyt montaa päivää sipuleita kuivattaa maan pinnalla.

Naapurin rajan vierestä kuvakulmaa. Verkotettu riippaomena Ruby Tears on tuossa siis vain valeistutuksessa kuten muutama muukin kasvi. Tummempana multana erottuvaan kivikaaren takaosaan olisi alkuperäisenä ajatuksena joku puu istuttaa, helmiorapihlaja Toba oli aiempi ajatus. Jos kulkureitin viereen päädyn istuttamaan molemmat kirsikkapuut voi kolmas isompi puu olla tässä ehkä liikaa. Kenties istutankin Toban syksyllä hankkimani rungollisen purppuraheisiangervo Diabolon paikalle ja siirrän sen vuorostaan tuohon. Tuo hätäisesti kyhätty valepenkki taitaa jäädä tuohon jalosyreeni Belle de Nancylle ja luulenpa kääntäväni nuo viimeiset muurikivet jatkumaan suoraan kivireunan jatkeeksi.

Vielä yksi kuvakulma ylhäältä puutarhapolun puolelta. 

Huomenna taas oikeat työt häiritsevät puutarhapuuhia. Toivottavasti ehdin kuitenkin hieman edistämään tuota projektia. Anoppilan skillat ja posliinihyasintit edelleen odottelevat myös saavissaan istuttamista. Vettä niille sentään annoin ajatuksena kosteasta mullasta saada niitä erotettua ja jaettua isommalle alalle.

Nämä kun saisin maahan asti voisin yrittää saada lisääkin nimenomaan noita vaaleita posliinihyasintteja. Oikeasti anoppilan ruusupenkissä näin melkein ainoastaan posliinihyasintteja mutta jotenkin appiukon lapio oli saanut siitä huolimatta valikoitua varsin ison otoksen idänsinililjaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa!