lauantai 15. huhtikuuta 2023

Kevätpuuhia

 Aurinkoista huomenta! 

Pääsiäinen vilahti ohi ilman kirjoittelua vaikka vapaata riittikin. Taisin saada pikaisen vatsataudin sairastaneelta pojalta jonkinlaisen vatsataudin yrityksen kun muutama päivä vapaista meni aivan hukkaan huonon olon kanssa kärvistellessä vaikkakaan oksentaa ei onneksi tarvinnut. Pihan sulamistilanne ei sekään tahtonut edetä ohi jo kerran saavutetun joten eipä ollut hirveästi päivitettävääkään. Pääsiäismaanantaina viimein pääsin jo pientä puuhastelua puutarhan parissa aloittamaan jota jatkoin lomapäivänä pidettynä tiistaina heittelemällä talven aikana kertyneet tuhkat kukkapenkkien alueille ja isomman määrän jäljellä olevaan multakasaan. Leikkasin ja muutenkin muotoilin riippapihlajia mistä lisää tekstiä jäljempänä. Nythän pihallakin alkaa paljastua jopa paikoin nurmikkoa, mitä siitä nyt jäljellä viime kesän kaivantojen jäljiltä on.

Kukkia ei montaa ole esitellä. Kokonaiset kolme! lumikelloa on näyttänyt kukkiaan. Muita kukkia ei vielä näy vaikka onneksi krookuksia alkaa yläpihan penkeistä jo nousta. Lumikelloja olen viime syksyn kirjausten mukaan istuttanut myös uusimpaan isoon kalliopenkkiin mutta mitään sieltä ei ole noussut, toivottavasti sipulit eivät ole talven aikana kuolleet. Heti ne postista kotiin saatuani maahan laitoin mutta ilmeisen kuivumisherkkiä lukemani mukaan ovat. 


Tässä kerrotusta lumikellosta lähikuva. Testailin samalla kännykkään hankkimiani kahdenkympin lisälinssejä. Kai noin pienestä kohteesta hieman tarkemman kuvan nyt sai kuin mitä ilman olen onnistunut kuvaamaan.

Olisiko tämä nyt tähtitulppaanin nuppu. Näitä pikkutulppaaneja istutin porrapenkin alueelle. Se oli ensimmäisiä sulaneita kukkapenkkejä kuten arvelinkin.

Lupaavin krookuksen nuppu jo näin pitkällä.

Joko tänä vuonna sinivuokon kukat? Viime vuonna nuput menivät pupun suihin.

Siemenkasvatusten tuotoksina kultaesikot näyttävät olevan kestävää tekoa eivätkä tunnu talvista säikkyvän. Joko nyt nämä kolmatta vuottaan elävät näyttäisivät kunnon kukinnan.

Tuli tehtyä taas kokeellisia virityksiä riippapihlajien kanssa. Projektista selostusta seuraavaksi.

Tikkaiden suunnalla on yläpihan melkein ainoa näkösuojan puutos. Siihen kallion päälle ei mitään suurempaa saa istutettua joten katson nyt olisiko mahdollista saada köyden avulla tuosta etualalla olevasta vähän omituisesta pihlajan sivuhaarasta kasvatettua ikään kuin kaariportti. Olin jo harkinnut leikata tuon haaran pois mutta jääköön nyt siihen tämän viritelmän myötä.

Kiinnitin tuon pihlajan oksan paksumpaan uuteen käyttöön valjastettuun pyykkinaruun vihreällä pehmustetulla sidontalangalla ja yritin viritellä myös saman oksan haaroja tuetusti kasvamaan. Jos tämä nyt lähtee kasvuun kuten kuvittelen niin pääsen kasvun myötä ohjailemaan noista silmuista kasvavia uusia haaroja leveämmäksi katokseksi. Kaikkien haarojen ei ole ajatus jatkossa kasvaa tämän narun suuntaisesti vaan leikkaisin näitäkin sopivista kohdista poikki uusien haarojen myötä. Tuossa on nyt myös yksi kiinanlaikkuköynnöksen pidempi haara jonka samaiseen pihlajaan tukeutuneena irrotin kun myös puuta leikkasin.

Tämä toinen muotopuoli riippapihlaja halusi kovin kasvaa toiselle suunnalle tukiyrityksestä huolimatta kenottaen. Sekin sai nyt narulla vetoapua toiseen suuntaan. Tässä vielä leikkaamaton tilanne, latvus sai myös kevennyksen.


Kesäkeittiön ja terassin penkin välisen kallion päältä menevän kulkuväylän hahmottanee tästä toisesta kuvasta paremmin. Haavekuvissani jonkun vuoden päästä saa kulkea vihreän katon alta terassille kalliolta mallikoiramme Patun suunnalta saapuessaan. Taustalla kasvavat männyt saivat toimia pyykkinaruviritelmien toisena kiinnityspisteenä.

Nämä pihlajat eivät vieläkään ole päässeet näyttämään ulkomuodollisesti parastaan yrittäessäni kasvattaa tukiviritelmin korkeutta reilusti yli varttamiskohdan. Nyt haluttu korkeus on viimein saavutettu. Josko näistä tämän vuoden kasvun myötä tulisi jo enemmän silmää miellyttävät. Tuennat myös puilta poistin, eivätköhän jo omin voimin vuonna 2019 istutetut puut pystyssä kestä.

Rannassa pientä puuhailua myös nuotiopaikan vieressä tein. Vesi on matalalla ja kerrankin vesirajan alle jääneitä isompia kiviä oli hyödynnettävissä.

Viime kesänä lisäsin aidanteeseen multaa yrittäessäni parantaa marjatuomipihlaja Obeliskien ja purppuraheisiangervo Diabolon oloja. Reunakiviä olisi kaivannut tuohon lisää mutta sopivia ei siihen hätään oikein ollut tarjolla kun muiden kivireunustenkin teko ylempänä kalliolla oli täysin kesken.

Nytpä veden alta paljastui tuohon soveltuvia kiviä joten aidanteen reuna näyttää ryhdikkäämmältä. Diabolon silmuja (tai enemmänkin niiden puutetta) olen huolestuneena silmäillyt, toivon että se tuosta kasvuun vielä lähtee. Kuivuudestahan nuo pensaat pääsivät viime kesänä kärsimään kun juuripaakut jouduin nostamaan multatilaa korottaessani mutta Diabolo oli pensaista selkeästi kuitenkin virkein toisin kuin lehtensä kellastaneet ja osin tiputtaneet Obeliskit. Obeliskien silmut jo osoittavat selkeitä elonmerkkejä joten niistä ei onneksi huolta enää ole.

Viimeiseksi vielä tulevan projektin suunnitelmaa tähän maratonpostaukseen. Kylläpä sormet jo nimittäin syyhyäisivät päästä muokkaamaan saunan kulkureitin vieressä olevaa rinnepenkkiä uuteen uskoon.

Neljä päivää sitten rinnepenkki oli vielä osin lumen ja jään peitossa. Nyt alue on kokonaan sulanut mutta pelkäänpä että lapio pysähtyy vielä routaan. Tuosta kun olisi kasvejakin vielä siirrettävä alta hautautumasta ennen kuin voin alkaa rakentaa korotettuja alueita. Multaa on vielä viime kesän jättikasasta ison kalliopenkin keskellä jäljellä ja toivon että saan siinä olevan määrän suurin piirtein riittämään ja samalla sen penkin istutuksia vaille lopullisesti valmiiksi.

Alustava suunnitelma jälleen upealla kuvankäsittelytaidolla tehty :). Tästä kuvakulmasta eivät korkeuserot näy mutta nousua ihan merkittävästi on. Ajattelin pengertää tätä kolmessa osassa mitä jo aiemmin puuostos-postauksessani ( https://kukkiakallionsuojassa.blogspot.com/2023/03/puuostoksia.html  )hieman hahmottelinkin.

Alin osio kuvassa oikealla tulee varsinaisen kukkapenkin kohdalle nostaen kulkureitin puoleista osaa lähemmäs kulkureitin tasoa vastaavaksi (jossa nyt merkittävä korkeusero) ja taaempi osa penkkiä saa jäädä entiseen korkoon. Tähän tulisi istutettavaksi myös se tilattu keltamarjainen makeakirsikka Paula jotta pölytysetäisyys alempana pihalla sijaitsemaan Iputjiin pysyisi maltillisena.

Keskellä oleva osio ulottuu ajatuksissani jonkin verran näitä muita taaemmas. Yritän hyödyntää olemassa olevia kiviä pengerrysten reunoina. Mitään isompia järkäleitä ei juurikaan enää ole joten pienemmätkin saavat kelvata. Tämän portaan taustalle oli ajateltu helmiorapihlaja Toba.

Ylin osio saa jäädä aika lailla entiselleen ainakin tässä vaiheessa. Jos nyt kasvien taas aloitettua kasvun tulee mieleen jotain siirtotarpeita niin katselen niitä sitten myöhemmin fiiliksen mukaan.

Nyt auringosta kaikki nauttimaan ja puutarhapuuhiin. Saa nähdä joko tänä viikonloppuna lapiokin pääsisi töihin.


12 kommenttia:

  1. Aurinkoista huomenta myös sinulle. ”Kevät keikkuen tulevi”, mutta eivätköhän viimeisetkin lumet kohta sula auringon helotuksessa. Tosin sadettakin tarvittaisiin, jotta luonto kunnolla heräisi kuten me puutarhuritkin. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aurinkoa ei voi talvi loputtomiin vastustaa ja alkaahan tuo keväältä jo viimein näyttää. Tämä piha on niin vasta osiltaan sulanut ettei kuivuudesta vielä kärsi, varmaan vähälumisemmilla paikoilla alkaisi sadettakin jo kaivata.

      Poista
  2. Paljon paljon ihania suunnitelmia. Nuo rinne- ja pengerrysaiheet ovat erityisen kiinnostavia. Se tässä puutarhaharrastuksessa on turvallista, että tekeminen ei koskaan lopu. Ei voi joku päivä heittää puutarhahanskat roskiin todeten, että nyt on valmis :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä noita korkeuseroja ja kiviä riittää joten on tullut jokunen kivipenkki rakenneltua. Ensin toki tein tasaisemmalle perinteisemmät istutusalueet mutta viimeisin innostus on ollut kivistä rakentelu. Enpä usko minäkään puutarhassa olevan koskaan valmista. Nyt rinnepenkin muutos vasta kolmatta vai neljättä kertaa 😁

      Poista
  3. Siälähän o jo palio paliasta pintaa. Ja kukkiaki jo. Sulla viälä nuata urakoota piisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas on blogger tuomitsemassa kommentteja roskapostiksi. Onneksi paljasta pintaakin löytyy vaikka ainakin kolmasosa pihasta on vielä lumen alla. Yläpihan uudet istutusalueet ovat kovasti vähentäneet lumen sulamistuskaa kun on kuitenkin sulanutta lääniäkin mitä käydä tutkailemassa. Saanen nauttia kevätkukkijoista kahdessa erässä kun ensin ehtivät kukkaan yläpihalla ja myöhemmin alapihalla. Urakkaa vielä puutarhassa riittää. Onneksi vain tuo yksi penkki vaatii isommin lapiotyötä, muutenhan pääsen lähinnä istuttamaan tyhjiin penkkeihin. Sitten on tietysti vielä nurmikon uusi perustaminen kun siihen asti ehditään…

      Poista
  4. Hienoa, että siellä jo kukkii. Projekteja on sinulla siellä jo valmiina. Kunhan lumi ja jää poistuu, on tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä ehtinyt koko talven suunnitella ja nyt kunnolla alkaa maan paljastuessa hahmottua ajatus tarkemmin. Äryttävintä on nyt odotella kun maata jo näkyy mutta lapio ei vielä uppoa. Kasvitkin pitäisi alueelta löytää turvaan siirrettäväksi, tuppaavat olemaan aika piilossa tähän aikaan vuodesta 😁

      Poista
  5. Mielenkiintoisia projekteja suunnitteilla. Kivet ovat tervetullutta rakennusmateriaali. Kiva, että löydät niitä omasta rannasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pitäisi tuohon yhteen pengerrykseen saada kivet riittämään. Noinkohan niitä raahaan vielä rannasta vaikka viime kesänä kiviä tuntui olevan aivan loputtomasti. Nyt mies vielä keksi että pitäisi ehkä kirsikkapuukin siirtää kun haluaisi pyöräkatoksen rakennettavaksi juuri sen paikkeille. Eli taas pitäisi miettiä puiden sijoittelua uusiksi.

      Poista
  6. Hitusen kateellisena katselen näitä kuvia, joissa näkyy paljasta maata ja ensimmäisiä kukkia. Ja varsinkin puutarhasuunnitelmien esittely saa omatkin ajatukset hyrräämään ja mieli tekisi päästä tutkimaan, mitä kohtaa alkaisi seuraavaksi mylläämään :D
    Pitääpä muistaa suojata oma sinivuokkoni heti kun se alkaa paljastua lumen alta. Rusakoiden reitti kulkee vain muutaman metrin päässä siitä, joten se on varmasti vaaravyöhykkeellä. Olisi todella sääli, jos sen ensimmäinen kukinta menisi pupujen suihin.
    Purppuraheisiangervo herää todella myöhään, joten ei kannata vielä viikkokausiin huolestua risumaista ulkonäköä. Kyllä se sieltä aikanaan tulee ja vastineeksi kevään hitaudesta pitää lehdistään kiinni seuraavan talven tuloon saakka.
    Toivottavasti saat pihlajat taivuteltua haluamiisi asentoihin. Olisihan se aika hienoa päästä aikanaan kulkemaan kukkivien kaariporttien läpi.
    Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan ole ottanut fokukseen lumisempaa osaa pihasta. Ilman noita uusia istutusalueita olisin vasta viimeisen viikon sisällä alkanut nähdä muiden istutusalueiden paljastumista. Etupihan penkki ei vieläkään ole kokonaan sulanut. Suojaahan sinivuokot jos niin lähellä on pupujen highway. Taidan yrittää luottaa omani kohdalla uuteen hieman enemmän piilossa olevaan sijaintiin. Vanhimmassa purppuraheisiangervossa huolettaa tosiaan silmujen puutos, muissa yksilöissä kun sellaisia kuitenkin näkyy vaikka eivät vielä muuten ole heräämisen merkkejä osoittaneetkaan. Ehkäpä ne lehdet sieltä vielä esiin kuitenkin puhkeavat, en ole toivoani menettänyt.

      Poista