Istutuksia paljastuu

 Kevät etenee pihassa oikein mukavasti. Terassin penkki oli melkein yhdessä yössä lumesta sulanut. Rajapenkki alkaa olla paljas ja allaan rinnepenkkikin hyvää vauhtia paljastumassa. Metsänrajassa kolmasosa penkistä myös näkyvillä. Etupihan penkki odotuttaa sulamistaan mikä olikin odotettua toimittuaan talvella lumenkuormauspaikkana.

Olisin toiveikas uskomaan että kerrotut esikot ovat pitkälti hengissä talven jälkeen. Eikös tuo viherrys ihan elävältä näytä?

Pieniä ovat kun kokoa vertaa männynneulasiin...

Rönsytiarellat näyttävät rajapenkissä virkeiltä.

Krookusten piippoja nousee jo samassa penkissä mukavasti. Pikkutalviot myös ikivihreinä paljastuivat lumen alta.

Nämä piipat ovat vielä mysteeri. Krookuksilta eivät näytä.

Pioneista ei näy vielä ainuttakaan, kenties huomenna ensimmäiset tulevat lumen alta esiin tutkittaviksi. Jotain kummallisen hauskaa on tulevan kauden varsien alun laskemisessa. Terassin penkissä keijunkukkapehkot olivatkin päätyneet nälkäisen jänön mahaan. Tehokkaasti oli silpunnut maata myöten. Unohdinkin vielä tutkia näkyikö terassin penkissä keijunkukkien siementaimia kun huomioni kiinnittyi lumikelloihin ja esikkokasvustoihin. Huomenna tutkailu jatkuu.

Kevään ensimmäinen

 Sitä vaan halusin hihkaista että viimein on tämänkin pihan ensimmäinen kukka bongattu. Maaliskuun puolelle sittenkin ehätti.

Vielä nupulla mutta jokin lumikelloistahan se siinä jään keskeltä ponnistaa. Lähellä oli toinenkin lehtiään esittelemässä.

Yölle onkin luvassa jopa kovaakin sadetta ja huomiselle +8 aurinkoista luvassa. Lumille kyytiä tiedossa. Toivoisin viimein huomenna pääseväni selvyyteen viime vuoden esikkokasvatusten kohtalosta. Tänään oli vielä kriittiset muutama sentti lunta ja jäätä istutuspaikan päällä jäljellä.

Puiden leikkaus

 Nyt kun juuri pakkasta ei ole luvassa oli hyvä hetki kaivaa oksasakset esiin. Pitkin talvea olen kierrellyt puiden ympärillä leikkausta suunnitellen. Hommahan meni täysin netistä opiskeltujen ohjeiden pohjilta. Vähän kieltämättä jännittää tuliko leikattua hiukan liian rankasti ja taistelenko kesällä vesiversojen kanssa.   Kerron kun näen.

Vanhin riippapihlaja ensin vuorossa.

Alimmat oksat lähtivät. Muutama oksa ehkä seuravassa leikkauserässä vielä seuraa mutta otin tämän kanssa nyt rauhassa.

Sama kalliolle siirretylle rautatieomenapuulle.

Alimpia oksia pois vaan. Tämä onkin varsinainen ikuisuusprojekti. Saa nähdä syntyykö tästä ikinä kunnon puuta.

Terassin penkin riippapihlaja.

Tuli nyt sitten tuollainen tökö jätettyä. Latvaa tälle yritän kasvattaa enkä ole varma kumpi ehdokas olisi parempi joten leikkasin nyt sopivasti ylöspäin suuntaavan silmun kohdalta. Alaspäin suuntaava oksa sai lähteä.

Tämäkin oli hankala tapaus.

Pari alempaa oksaa uudesta latvaoksasta lähtivät. Toistaiseksi nyt jäi tuo vahvempi oksa vielä osittaisena tuohon kun tuntui isolta kokonaan kerralla poistaa. 

Tämä etupihan rautatieomenapuu oli paha.

Iso alaoksa nyt sitten lähti. Toivottavasti ei osoittaudu liian isoksi leikkaukseksi.

Vielä lumen lähtöä jouduttamaan tuhkankeräysämpärin tyhjennystä kukkapenkeille.

Samalla hoituu kalkitseminen ja vähän lannoitustakin.

Yläpiha on joka vuosi kevään odottajan pelastus sulaessaan muuta pihaa nopeammin. Köynnöstukien viereinen terassin istutusalue toivottavasti tällä viikolla paljastuu lumesta ja samalla lumikellot pääsevät esiin.

Nyt ei auta kuin odottaa pihan sulamista. Kukkapenkkien paljastuminen on kevään kohokohta. Toivon hangen alta löytyvän ainakin runsain mitoin pionien punaisia alkuja, vehreitä keijunkukkia ja jouluruusuja.

Viherrystä näkyvissä

 Lunta riittää mutta onneksi kallioinen yläpiha ja rannan alue aloittavat sulamisen ennen alapihaa. Kalliota ja varpuja jo näkyy. Muutamia silmujakin nähty. Ainakin atsaleat ovat hengissä, samoin köynnöshortensioissa silmut pullottavat (vähän turhan aikaisin kuten joka vuosi).

Rannan tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Duchess of Albany oli saanut perusteellisen hoitoleikkauksen avuliaalta jänikseltä. Todiste lojuu vierellä. Tarkat silmät erottavat kuitenkin jäljelle jääneessä pätkässä elon merkkejä.

Koreaköynnöskuusama (lonicera periclymenum) Serotina on myös selkeästi hengissä. Siis molemmat rantaan istuttamani köynnökset selvisivät talvesta vaikka hiukan mietitytti onko järveltä käyvä kylmyys liikaa. Pitäisikin muistaessaan poistaa nuo turhat kiinnitykset. Eiköhän tuo ensi kesänä ihan omillaan saa kasvaa.

Köynnösten viereltä nousivat myös ensimmäiset piipat. Onpa tervetullutta nähdä uutta kasvua pitkältä tuntuneen talven jälkeen.

Terassin penkin laidat alkavat jo paljastua. En malttanut olla hiukan auttamatta sulamista ja lapioin penkin päältä vähän lunta pois. Itsepä lumia tuohon toisaalta olen terassilta kasannutkin joten kai pieni auttaminen sallitaan. Pihan ainoat ja ensimmäisenä kukkivat lumikellot kun piileskelevät hangen alla. Samoin viime vuoden esikkokylvösten taimista suurin osa on istutettu tuohon.

Ensi viikko onkin lomaa joten kevään etenemistä ehtii seurata hartaudella. Huomenna tai viimeistään alkuviikosta aion tehdä puiden leikkausta ennen kuin on liian myöhäistä.

Kärhöhaaveita

 Muutamaa tarhaviinikärhövaihtoehtoa olen tässä haaveillut mutta en ole juuri suomalaisten taimistojen valikoimasta löytänyt. Saksalainen Westphalin sivusto oli mielenkiintoinen ja harkitsen tässä tilausta. Viticella-ryhmän tarhaviinikärhöt olisivat ehkä omaan pihaan sopivampia hiukan huonompiinkin oloihin tyytyviä ja runsaasti kukkiviakin. Ainakin viime kesän ostos Pernille oli innokas kukkija jo heti. Jalokärhöjen kanssa ei meinaa onnistaa mutta tulihan noita useampi istutettua viime kesänä. Tähän keräsin muutaman hankintalistani kärkisijoja pitävän vaihtoehdon viinikärhöjä. Muutama uusi paikka olisi mielessä mutta saattaahan taas tulla tarvetta menetysten korvaamiseen.

Clematis viticella Mary Rose (kuva  https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-viticella2/clematis-viticella-mary-rose.htm ) olisi hienon näköinen kerrottu kärhö joka muistuttaa Purpurea Plena Elegansia mutta ainakin kuvassa violetimpi. Pienet 2-4cm kerrotut kukat. Lähteestä riippuen kasvaa 2.5-4 metriä korkeaksi. Leikataan keväällä 20-50 cm korkeudelta. Kukkii saman vuoden versoilla kesäkuulta syyskuulle. Värisävy hiukan mietityttää ettei ole liian tumma kun pidän enemmän kirkkaammista tai pastellisävyistä.

Viticella Tango (kuva lainattu netistä https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-viticella2/clematis-viticella-tango.htm) toinen aika kiva. 2.5-3 metriseksi kasvava  kärhö jossa yksinkertaiset keskeltä valkoiset ja terälehdiltään pirteän pinkinsävyiset 4-5cm halkaisijaltaan olevat kukat. Viihtyy aurinkoisesta kevyeen varjoon. Kukkii kesä-elokuulla. 

Viticella-ryhmään (tai tuolla sivustolla Viorna-ryhmään jaoteltu) myös kuuluva Elf (kuva https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-texensis-viorna/clematis-viorna-elf-elfe.htm) olisi myös aika kivan näköinen, ulkomuodoltaan mielestäni muistuttaa enemmän texensis-ryhmää kellomaisin 3-4 cm kokoisin kukin. Ulkopuolelta kukka on violetinpunainen ja sisältä valkoinen. Kasvaa 200-300cm korkeaksi. Tämä näytti olevan nyt muutaman suomalaisenkin taimiston myynnissä. Onkohan liikaa samaa näköä tarhalyhtykärhö (clematis texensis) Princess Katen kanssa? Kehtaako samaan pihaan kahta kovin samanlaista laittaa 🤔?

Clematis viticella Chatsworth BFCC (kuva https://www.clematis-westphal.de/shop/clematis-viticella2/clematis-viticella-chatsworth.htm). 250-350 cm korkeaksi kasvava kärhö. Sievät 5-6cm kokoiset laidoilta haalean violetit kukat joissa tummemman violetit raidat.

Jos tulee mieleen muita runsaasti kukkivia kärhövaihtoehtoja jotka eivät heti ensimmäiseen talveen tai kuivuuteen kuukahda niin ehdotuksia otetaan vastaan. Onko kukaan tilannut tuolta Westphalilta?

Esikkokuulumiset kun kylvöstä 5 viikkoa

 Kevät ei edelleenkään ole edennyt joten puutarhasta ei paljoa kerrottavaa. Ensi viikolla sentään pluskeliä luvassa joten eiköhän se puutarhainnostus taas päätään nosta. Vaatisi vain edes yhden paljastuneen istutusalueen josta pääsee piippoja kyttäämään. 

Mutta esikoiden kylvöstä on nyt viisi viikkoa ja ensimmäiset juuret tulivat esille 4 viikkoa sitten. Pientä edistymistä nyt havaittavissa. Muutama oikean lehden alku jo tarkassa tutkailussa paljastuu. Hitaita ovat mutta se olikin jo viime vuodesta muistissa. Ei vielä kiirettä suunnitella koulimista.

Pieni viherrys sirkkalehtien välistä erottuu.

32 pientä taimea laskin.

Punahatun taimi mahtuu sekin helposti nykyiseen lokeroonsa.

Toivottavasti ensi viikolla jonkun läntin paljasta maatakin saan esitellä. Veikkaukseni ensimmäisestä paljastuvasta multa-alueestani osuu rannan raja-aidanteen kohdille jonne toiveikkaana syksyllä istutin pojan kanssa pieniä kevätkukkijoita. Että voi olla mieli jo malttamaton nähdä lumien sulavan. Sääennusteet taitavat olla tämän hetken seuratuin nettisivu itsellä odottaen lupausta yhtäkkisestä lämpöaallosta 😆

Kesän suunnitelmia

 Lunta satelee siihen malliin että kevät tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta haaveelta. Sen verran reipasta pakkasta on ensi viikolle luvassa että olen toisaalta hyvin onnellinen ettei yksikään kukkapenkki (no ei kyllä edes meidän ahkerimmin kolattu pihatie 😉) ole paljastunut lumesta. Kyttäilen toiveikkaana sääennusteita mutta varsin talviselta seuraavat kaksi viikkoa näyttää. Ehkä hyvällä tuurilla sitten päivälämpötila kiipeää juuri nollan yli.

Pientä viilausta aina keksii. Muutama uusi kärhö tekisi mieli vielä mahduttaa pihaan. Luumupuun voisi siirtää parempaan paikkaan. Alppiruusun siirto. Kasvulavoja pari lisää. Rannan nuotiopaikka pitäisi oikeasti saada valmiiksi.  Seuraavaksi vähintäänkin pro-tason kuvamuokkaukset 😆

Punaisella ympyröity uudelle kärhölle kaavailtu paikka rinteen juurelle. Puun juuria on varmasti kaivamisen esteenä tiedossa joten vaatisi aikamoisen syvän kuopan ja juuriestettä varmaan myös. 

Ympyröidyltä kohdalta on nyt harkinnassa toisenkin pallotuijan poisto. Kovin on ruskeasävyinen ja jotenkin kyllästyttää katsella havukasveja pihan puolella kun mäntyjäkin riittää.

Tämän Laatokan helmi -keltaluumun siirtoa hiukan mielessäni kaavailin pallotuijan tilalle. Koivujen juurethan yläpuolelta rinteestä levittäytyen kovin uhkaavat luumun hyvinvointia. 

Tuo ruma sadevesikaivo vaan pitäisi saada pysymään piilossa. Kentis jonkun matalammaksi jäävän hortensian voisi luumun eteen vielä istuttaa. Ja luumun juurellekin voisi yhden kärhön lisää mahduttaa kiipeilemään. Nuo ylisuureksi levittäytyvät maata myöten kasvavat tuiviot saisivat myös häädön. Pitänee yrittää niille kuitenkin keksiä joku uusi sijoituspaikka ehkä tuonne yläpihan puolelle jonnekin.

Tälle turhan ahtaasti istutetulle alppiruusu Royal Rosylle on uusi paikka kaavailtuna.

Kaunis kukinto saa kulkureittiä lähempää uuden paikan. Tämä jää aika matalaksi maksimissaan metriseksi.

Punaisella merkitty kohta on uusi alppiruusun paikka. Siihenhän syksyllä kuskailin haravointituotoksia ja jotain kesäkukkaruukkujen multaakin muistaakseni jo myös. Sinisellä merkityt katajat saavat lähteä.

Samat katajat vielä pihalta päin päinvastaisesta suunnasta punaisella ympyröitynä. Alapihan suunnasta estäisivät siirretyn alppiruusun näkymistä eivätkä mitenkään kaunismuotoisena muutenkaan kasva. 

Vielä hyötytarhan alue. Mansikoiden alue on tainnut joutua männyn juurten valtaamaksi kun kovin kituliaasti kasvavat.

Nykyisen lavan molemmin puolin voisi tehdä kaksi lavaa lisää noille paikkeille. Pitää vähän pohtia miten ne nyt sijoittaisi, perätysten vai kaksi vierekkäin. Ei kehtaisi tuota yhtä enää siirtämäänkään lähteä. Yhteen lavoista pohdin mansikoiden istuttamista ja kaksi muuta jäisivät yksivuotisten syötävien kasvatukseen.

Nuotiopaikka ei kovin valmiiksi edistynyt. Tämä vaatii jo miehenkin apuja koska ei noihin järkäleisiin omat voimat riitä siirtämiseen. Kaivamistakin vielä ympäriltä tarvitaan että saadaan riittävän iso tasainen alue mihin mahtuisi jonkinlainen tulisija ja istumispaikkoja.

Mutta juuri nyt pihalla näyttää tältä. Ei siis minkäänlaista kiirettä päästä suunnitelmia toteuttamaan. Noista kärhöpohdinnoista tarkemmin lisää toiseen postaukseen myöhemmin.