Taimien ulkoilutusta

 Päivän keli oli viimein riittävän lämmin viedä taimia ulos. Aurinko paistoi alapihan nurmikolle mukavan lämpimästi vaikka yläpihalla kävikin melkoisen kova tuuli. Pesin viimein taimikasvatusruukut ja istahdin nurmikolle koulintapuuhiin. Multahommat on huomattavasti mukavampaa tehdä ulkona kun ei tarvitse välittää mullan leviämisestä ruukkujen ulkopuolelle. Eilisilta meni terassia öljytessä. Ehkä sekin projekti huomenna valmistuu jos keli vaan suosii. Tänään iltaan luvatut sateet valitettavasti estivät tehokkaasti sen projektin edistämisen. Muutama uusi lajikin on herännyt tälle keväälle kukkaan.

Vihervalkovuokko (Anemone Nemorosa) Monstrosa ehti kukkaan sopivasti äitienpäiväksi. Viime vuuoden hankinta katosi kesällä niin aikaisin näkyvistä vielä kovien helteiden aikana että ehdin jo pelätä kuolleeksi.

Jännitys tiivistyy kultaesikon (primula auricula) kerrotun siementaimikasvatuksen nuppujen kasvaessa.  

Crocus tommasinianus Roseus on melko hempeä krookus.

Päärynäpuun penkissä lumikellot vielä jatkavat

Jouluruusu

Valkoiset balkaninvuokot kukkivat jo kolmatta vuottaan.

Sitten päivän taimihommiin

Ruukut pesty ja punahatut työn alle. 5v istutti varsin hienosti ensimmäisen erän itsenäisesti saaden taimet sopivaan syvyyteen, tiivisti mullan ja katsoi että kasvikin jäi suoraan.

Hirmuiset juuret oli punahattu kehittänyt vapaasti muiden kanssa rasiassa kasvaessaan.

Lidlistä jo pari kuukautta sitten hankittu pyörällinen kärry saa toimittaa taimipurkkien siirrettävän alustan virkaa nyt kun joutuu taimia vielä kuskailemaan kylmiltä öiltä sisälle suojaan.

Kun vauhtiin pääsin niin koulinpa samalla lisää kuukausimansikoita lidlin pikkuruisiin taimilokeroihin. Jos joku pohtii kannattaako koulinta niin yläpuolella samaan aikaan kylvetyt kuukausimansikat 13.3. koulittuna.

Muuten ihan hyvät pienten taimien kasvatukseen mutta pohjasta puuttui reiät. Porakone onneksi korjasi asian nopeasti. Multatilahan ei ole mikään suuri mutta isompaan ei nyt tila kasvatukseen riittänyt.

Koska taimia jäi vieläkin päätin laittaa ylijääneet kokeeksi maahan kun toinen vaihtoehto olisi ollut  heittää menemään. Joten toisen karviaispensan juurella on nyt pikkuruisia kuukausimansikan taimia.

Loput punahatut laitoin hunajamarjojen kaveriksi hiukan varjoisampaan paikkaan.

Mielenkiinnolla seuraan miten maahan istutetut taimet mahtavat selvitä karusta kohtelustaan. Päivääkään eivät ole viettäneet tähän mennessä ulkona joten sitkeitä ovat mikäli selviävät. Loput taimet viettivät päivänsä kuistilla kaiteen varjossa mutta yöksi pääsivät vielä visusti sisälle lämpöön. Ulos istutetuille on sen sijaan tarjolla reippaampaa kastelua sateen muodossa. Kaikkia kuukausimansikoita ei ole tarkoitus omalla pihalla kasvattaa vaan ainakin jokunen olisi menossa anoppilaan ja sisarelle. En vaan vieläkään raaskinut heittää taimia pois. Saattaa kyllä olla liioiteltua kasvattaa 25 punahattua ja 78 kuukausimansikkaa ja siihen vielä nuo jo pihalle istutetut selviämiseltään hyvinkin epävarmat taimet.