Kottikärryurheilua

 Upea lämmin keli on vauhdittanut lumien sulamista ja piha on jo melkein täysin lumeton. Viimein ihan kunnolla aukesivat ensimmäiset krookuksetkin. Lumikellojakin on noussut lisää ja näyttää oikein ilahduttavasti siltä että paikoillaan viihtyvät ja lisääntyvätkin jopa. Yhden lumikellon löysin kukkimasta Hortensia Early Harryn penkistä. Toissavuonnahan sinne istutin mutta ehdin jo arvella paikan olevan liian kuiva sille pärjätä. Valitettavasti naapurin rajapenkissä ei tänä vuonna juuri krookusten kukkia tulla juuri näkemään koska pupunen kävi aterioimassa. Valpas koirammekin iltahämärässä asiasta ilmoitti katsellessaan muristen ulos. Siellähän se jänis penkissä kyhjötti ja sai kyllä vauhdikkaan lähdön koiran avustuksella. Jänikset loikkivat sellaista vauhtia ettei koirallamme ole mitään mahdollisuuksia kiinni saada vaikka töppöjaloistaan huolimatta kovaa pääseekin.

Ensimmäiset auenneet krookukset olivat näitä hennon liiloja.

Muutama kasvaa jo pareittain. Ei ihan vielä toivottu kukkarypäs mutta suunta on oikea. 

Lumikellon Galanthus Woronowii yksinkertainen versio on hiukan kerrottua kaveriaan helpompi kuvattava. 

Tasaisin välein lumikellot nousevat terassin penkissä (juu, on siivoamaton hyvinkin).

Sitten pihapuuhiin. Rannassa on tapahtunut jo edistymistä. Kanto saikin lähdön jo alkuviikosta kun routa tarpeeksi suli. Appiukko kävikin lukaalin kanssa sen yksin irroittamassa. Loput juurakotkin kuokki pois ja miehen ehdittyä taas kotiin hoitivat yhdessä jo jäteasemallekin. Eilen ahkeroimme miehen kanssa kottikärryillä sorakuormaa rannan nuotioalueelle. Nyt kyllä tuntee lihaksillaan työtä tehneensä. 

Reilumman kokoinen läjä soraa odotti etupihan puolella. Lapiolla vaan kyytiin. Pieni apulainenkin hetken halusi lastaamisessa ”auttaa”, ei nyt ehkä varsinaisesti puuhaa vauhdittanut mutta pieni tauko ei yhtään haitannut.

Siitä sitten takapihan poikki kärräämään. Mukava pieni ylämäki melkein koko matkan. Määränpää häämöttää tuolla juuri tarkasti katsoen erottuvan kesäkeittiön takana.

Kalliolle noustessa on tehtävä vielä pieni spurtti jaksaakseen jyrkemmän kohdan ylös asti puiden juuria väistellen. Polku tuossa kuvan reunassa. 

Sama kohta toisesta suunnasta.

Maa-aines oli jo toki tasoiteltu, uppopumpulla laskettiin vettä edellisiltana rutkasti varmistamaan maan tiivistyminen. Soran pudottamista varten oli viritelty tuollainen vahvempi kuormauspressu tms. josta oli hyvä liusutella sorat ylhäältä alas.

Vielä alle kangas estämään soran sekoittuminen alla olevaan hiekkaan.

Ja pikkuhiljaa lasti kerrallaan sora lisääntyi.

Päivän urakoinnilla selvittiin. Koska alla kuitenkin oli routimaton maa-aines ei tuota soraa laitettu kuin ehkä maksimissaan 10cm. Katseltiin melko lailla vaateriin tuo taso.

Ensi viikolla vuorossa on vielä kivituhkalle sama kuljetusoperaatio jonka jälkeen vielä laatotus. Laatatkin on jo tilattu, saattaisivat tulla ensi viikon aikanakin koska kuljetukseen siirtymisestä tuli ilmoitus. Tuohon rannan puolelle jäävän penkereen tukemiseen vielä ratkaisu mietinnässä. Jonkinlainen kivimuuri kaiketi siihen laitetaan. Onpa työmaa 😅. Yritän tänään saada aikaiseksi hiukan kevyemmän puuhan ja käsitellä miehen tuomat neljä lavakaulusta puuöljyllä. Niistä syntyisi kaksi uutta kasvatuspaikkaa hyötytarhaan. Toiseen siirtyvät ainakin mansikat.

Nuotiopaikkaprojekti jatkuu

 Lapiohommissa meni tämäkin viikonloppu. Urakka on iso käsipelillä mutta selvää etenemistä on kyllä tapahtunut. Perheen puutarhavastaavana otin tietenkin huolehdittavakseni mullan talteenoton. Ihmeen paljon sitä tulikin. Jäi laskematta mutta kyllä monta vientireissua tuli. 

Vähän haasteellinen tuo reitti. 35 litran saavilla kuivaa onneksi suhteellisen kevyttä metsämultaa sai kulkemaan ylös erä kerrallaan. Portaat ovat luonnollisesti suunnitelmissa tuohon rakentaa vielä. 

Sen verran lasti kuitenkin painoi että ylhäällä odottivat kottikärryt loppumatkaa varten. Palju maamerkkinä näkyy molemmissa kuvissa.

Aika mukava määrähän sitä lopulta tuli. Pussitavarana ostaen olisi varmasti jäänyt huomattavasti pienemmäksi alueeksi.

Vielä toisesta suunnasta. Rinnepenkin taakse tuli ihan kunnon läjä. Luulen että tuohon saisi neljäkin pensasta mahtumaan kun katsoo vähän kompaktimman kokoisia. Eli sellaisia maksimissaan metrisiä (tai joku 1,5 metrinenkin voisi taaimmaiseksi mennä) alppiruusuja, atsaleoja tai hortensioita hakusessa. Jotain ajatuksia jo onkin, kovin aloin harkitsemaan sekä atsalea Ruususen unen että alppiruusu Royal Rosyn siirtoa tuohon paremmille katselupaikoille. Saa esittää ideoitakin III-vyöhykkeelle sopivista vaihtoehdoista.

Monenlaista välinettä on käytössä ollut. Kuokka melkein tärkeimpänä jäi kuvasta, korvaamaton juurakkoisen ja kivisen maan muokkaamisessa. Lapio, rautakanki ja oksasaksetkin ovat olleet ahkerassa käytössä. Juurten katkomisessa järeämmät oksasakset ovat huippuväline, toki terävyys saattaa kärsiä mutta saahan niitä saksia uusiakin.

Kanto nököttää tuossa edelleen mutta viereltä maata huvennut jo selvästi kuitenkin. Maa oli sen verran roudassa että kanto ei toistaiseksi halunnut hievahtaakaan melkoisesta lukaalin vetovoimasta huolimatta. Uusi yritys ensi viikon lopulla.

Tuo järkäle tikun takana sen sijaan suostui siirtymään kahden miehen (ja vähän yhden naisenkin), rautakankien ja lukaalin vetovoiman avulla. Melkoinen kuoppa jäi, harmillisesti tällä kertaa ei istutuspuuhiin käytettävissä.

Tuota maisemaa kyllä kelpaa valmiilta nuotiopaikalta jatkossa katsella. Vielä pitää jaksaa monta lapiollista hiekkaa ja jokunen soralastikin tuohon on kuskattava ennen kuin loppu häämöttää. Betonilaatatkin tulevat lopuksi koska sitä viereisistä männyistä tippuvaa neulasmäärää ei jaksaisi kukaan soralta yrittää poistaa. Ruduksen hiilenvärinen luotokivi olisi mieleinen.

Lopuksi pihan ainoa krookus, kovin on pieni ja vaatimaton mutta onneksi kavereita on tulossa. Toivottavasti ensi viikon aurinkoinen ja lämmin keli vauhdittaa kukkimista.

Nyt on selkä ja pakaratkin vähän jumissa. Huomenna töihin lepäämään ja projekti jatkuu taas loppuviikosta kun mieskin ehtii töiltänsä apuun. Mokoma ehdotteli jo aitaa näkösuojaksi kun ei ne minun  (huom viime kesänä!) istuttamat pensaat selvästikään kasva... Onneksi pihan istutukset eivät ole hänen vastuullaan kun käsitys on se että samana vuonna on oltava jo suunnilleen täysikasvuinen koska muuten on epäonnistuttu. Mitään turhia juurtumisaikoja tarvita kun heti kasvuun vaan vai miten se nyt meni?

Kukkapenkistä paljastuu

 Mihin katosi ihana kevään lämpö. Yritin kuvata etupihan penkkiä mutta joku kumman lumisade päätti juuri alkaa. Taukosi sitten koiran iltalenkin ajaksi mutta kun kaivoin kännykän taas kotipihassa esiin niin johan taas alkoi valkoista hiutaletta lentää.

Marja-aronia -aidan juurelle toissasyksynä istuttamani krookukset ovat viime kevään voimattomasta kukinnastaan huolimatta päättäneet lisääntyä. Vähän vielä on matkaa kevään kukkamereksi mutta pieni alku kuitenkin.

Epäilin ilmeisesti turhaan Sedum pachylados White Diamond -maksaruohon talvenkestoa. Lumitilanne oli toki tänä talvena armollinen talvehtimiselle.

Hetken pohdin näitä piippoja etupihan penkissä mutta arveluni tulppaanista osoittautuikin oikeaksi, tulipa humilis tähtitulppaani olin syksyn päivitykseen kirjannut.

Keijunkukissa menetyksiä ei näyttäisi olleen juuri lainkaan. 

Onneksi viime kevään menetykset eivät näyttäisi tänä vuonan toistuvan.

Nämä piipat eivät juuri selityksiä kaivanne.

Pionithan ne siellä. Vähän piti malttamattoman tonkia maata osan nähdäkseen. Pääsivät sitten kyllä takaisin piiloonsa ketkä eivät vielä halunneet esillä valmiiksi olla.

Itoh-pioneista kaikki neljä näyttävät elonmerkkejä. Yhden taimen hankintahinta on sen verran arvokas että näitä ei mielellään menettäisi.

Tämän selviämisestä myös iloitsen. Hengissä jo kolmannen talvensa jälkeen ainakin näin maata myöten kasvaen (Schizophragma hydrangeoides) Burst of Light herttahortensia. Pieni on edelleen eikä kukkiakaan näkynyt mutta maltan odottaa jos jonain päivänä. Onneksi lehdet ovatkin se pääsyy miksi tämä on puutarhaani päätynyt.

Myös viime kesän hankinta parin vuoden haaveilun jälkeen kesä-/kiinanhortensia (hydrangea heteromalla) Bougie on hengissä!

Laitetaan loppuun vielä lumikellosta (galanthus nivalis)kuva. Osaa olla kyllä vaikea kuvauskohde. Niin ovat harvalukuisia että ei kyllä raaski maasta poimia kuvatakseen. Toisten kukkameriä katson kadehtien.

Lapiokausi avattu

 On se onni että edes osa pihasta sulaa nopeammin. Nurmikon kattamalla alapihalla ei montaa lumetonta länttiä vielä löydy. Kallioinen yläpiha sen sijaan saa aurinkoa lähes koko päivän ja alkaakin olla lähes sula. Päädyttiin koko perhe toissapäivänä rantaan ihmettelemään ja siinä mies samalla innostui siirtämään viime kesästä apuvoimia odottaneita kivenmurikoita. Rautakankikin oli jo koko talven odotellut paikan päällä töiden jatkumista. Työhansikkaitakaan ei joudettu hakemaan. Ehkäpä tuo rannan nuotiopaikka vielä joskus valmistuukin. Mutta äärimmäisen hidasta ja raskasta puuhaa on saada alue tasattua. Iso määrä maata olisi siirrettävänä ja melkoinen kantokin että soraa tuohon pääsee kuskaamaan ja alue vaaterissa.

Tuossa tosiaan lähtötilannetta ennen mitään toimia viime vuodelta.

Toissapäivänä mies ja välillä yhteisvoiminkin siirsi noita isompia murikoita aluetta reunustamaan.

Kelottuneen hongan kaadosta jäänyt kanto on ehkä isoin vastus. Ja kanto ei tosiaan ole mikään pieni joten reunuskivien koosta voinee päätellä jotain.

Pari isompaa maasta kohonnutta kiveä kaivettiin myös maan alta reunakiviksi. Maa-ainesta riittää hyvin kuoppien täyttöönkin. Multaisempaa maa-ainesta erottelen omaksi läjäkseen hyödynnettäväksi.

Kannon juuret ovat aika kova vastus.

Ja lisää isoja kiviä.

Vielä muutama iso kivi lisää löytyi... Puutarhalapio mittakaavaa antamassa. Kivien siirtoon joudun taas odottamaan apuvoimia kun muu joukkio jäi väsyneen lapsukaisen toiveesta jo sisälle. Harvinaisen ärsyttävää olla muiden avun varassa kun omat voimat eivät riitä.

Multakasakin kasvaa. Tuohon multaan happamasta metsämaasta pitävää kelpaa istuttaa. Tekisi mieli joku puska lisää tuohon alas rantaankin saada mutta vaatii jonkinlaisen korotetun istutuslaatikon teon juuriesteineen ottaen huomioon lähekkäin kasvavat kaksi isoa koivua ja kaksi isoa mäntyä. Sen verran muutakin projektia on tiedossa että ei taida olla realistinen ajatus juuri nyt toteuttaa. Kun ei siihenkään nikkarointiin omat taidot ( tai viitseliäisyyskään) riitä. Ehkä raahaan tuon mullan ylemmäs kalliolle siihen jo aloittamaani kekoon rinnepenkin taakse.

Tuohon projekti kahden päivän jälkeen nyt on edennyt. +2 astetta, kylmä navakka tuuli ja tihkusade eivät juuri nyt houkuttele jatkamaan. Mutta mikäs kiire tässä on. Lihaksista nyt huomaa että lapion kanssa ei ole tullut juuri heiluttua.

Istutuksia paljastuu

 Kevät etenee pihassa oikein mukavasti. Terassin penkki oli melkein yhdessä yössä lumesta sulanut. Rajapenkki alkaa olla paljas ja allaan rinnepenkkikin hyvää vauhtia paljastumassa. Metsänrajassa kolmasosa penkistä myös näkyvillä. Etupihan penkki odotuttaa sulamistaan mikä olikin odotettua toimittuaan talvella lumenkuormauspaikkana.

Olisin toiveikas uskomaan että kerrotut esikot ovat pitkälti hengissä talven jälkeen. Eikös tuo viherrys ihan elävältä näytä?

Pieniä ovat kun kokoa vertaa männynneulasiin...

Rönsytiarellat näyttävät rajapenkissä virkeiltä.

Krookusten piippoja nousee jo samassa penkissä mukavasti. Pikkutalviot myös ikivihreinä paljastuivat lumen alta.

Nämä piipat ovat vielä mysteeri. Krookuksilta eivät näytä.

Pioneista ei näy vielä ainuttakaan, kenties huomenna ensimmäiset tulevat lumen alta esiin tutkittaviksi. Jotain kummallisen hauskaa on tulevan kauden varsien alun laskemisessa. Terassin penkissä keijunkukkapehkot olivatkin päätyneet nälkäisen jänön mahaan. Tehokkaasti oli silpunnut maata myöten. Unohdinkin vielä tutkia näkyikö terassin penkissä keijunkukkien siementaimia kun huomioni kiinnittyi lumikelloihin ja esikkokasvustoihin. Huomenna tutkailu jatkuu.

Kevään ensimmäinen

 Sitä vaan halusin hihkaista että viimein on tämänkin pihan ensimmäinen kukka bongattu. Maaliskuun puolelle sittenkin ehätti.

Vielä nupulla mutta jokin lumikelloistahan se siinä jään keskeltä ponnistaa. Lähellä oli toinenkin lehtiään esittelemässä.

Yölle onkin luvassa jopa kovaakin sadetta ja huomiselle +8 aurinkoista luvassa. Lumille kyytiä tiedossa. Toivoisin viimein huomenna pääseväni selvyyteen viime vuoden esikkokasvatusten kohtalosta. Tänään oli vielä kriittiset muutama sentti lunta ja jäätä istutuspaikan päällä jäljellä.

Puiden leikkaus

 Nyt kun juuri pakkasta ei ole luvassa oli hyvä hetki kaivaa oksasakset esiin. Pitkin talvea olen kierrellyt puiden ympärillä leikkausta suunnitellen. Hommahan meni täysin netistä opiskeltujen ohjeiden pohjilta. Vähän kieltämättä jännittää tuliko leikattua hiukan liian rankasti ja taistelenko kesällä vesiversojen kanssa.   Kerron kun näen.

Vanhin riippapihlaja ensin vuorossa.

Alimmat oksat lähtivät. Muutama oksa ehkä seuravassa leikkauserässä vielä seuraa mutta otin tämän kanssa nyt rauhassa.

Sama kalliolle siirretylle rautatieomenapuulle.

Alimpia oksia pois vaan. Tämä onkin varsinainen ikuisuusprojekti. Saa nähdä syntyykö tästä ikinä kunnon puuta.

Terassin penkin riippapihlaja.

Tuli nyt sitten tuollainen tökö jätettyä. Latvaa tälle yritän kasvattaa enkä ole varma kumpi ehdokas olisi parempi joten leikkasin nyt sopivasti ylöspäin suuntaavan silmun kohdalta. Alaspäin suuntaava oksa sai lähteä.

Tämäkin oli hankala tapaus.

Pari alempaa oksaa uudesta latvaoksasta lähtivät. Toistaiseksi nyt jäi tuo vahvempi oksa vielä osittaisena tuohon kun tuntui isolta kokonaan kerralla poistaa. 

Tämä etupihan rautatieomenapuu oli paha.

Iso alaoksa nyt sitten lähti. Toivottavasti ei osoittaudu liian isoksi leikkaukseksi.

Vielä lumen lähtöä jouduttamaan tuhkankeräysämpärin tyhjennystä kukkapenkeille.

Samalla hoituu kalkitseminen ja vähän lannoitustakin.

Yläpiha on joka vuosi kevään odottajan pelastus sulaessaan muuta pihaa nopeammin. Köynnöstukien viereinen terassin istutusalue toivottavasti tällä viikolla paljastuu lumesta ja samalla lumikellot pääsevät esiin.

Nyt ei auta kuin odottaa pihan sulamista. Kukkapenkkien paljastuminen on kevään kohokohta. Toivon hangen alta löytyvän ainakin runsain mitoin pionien punaisia alkuja, vehreitä keijunkukkia ja jouluruusuja.