maanantai 5. huhtikuuta 2021

Lapiokausi avattu

 On se onni että edes osa pihasta sulaa nopeammin. Nurmikon kattamalla alapihalla ei montaa lumetonta länttiä vielä löydy. Kallioinen yläpiha sen sijaan saa aurinkoa lähes koko päivän ja alkaakin olla lähes sula. Päädyttiin koko perhe toissapäivänä rantaan ihmettelemään ja siinä mies samalla innostui siirtämään viime kesästä apuvoimia odottaneita kivenmurikoita. Rautakankikin oli jo koko talven odotellut paikan päällä töiden jatkumista. Työhansikkaitakaan ei joudettu hakemaan. Ehkäpä tuo rannan nuotiopaikka vielä joskus valmistuukin. Mutta äärimmäisen hidasta ja raskasta puuhaa on saada alue tasattua. Iso määrä maata olisi siirrettävänä ja melkoinen kantokin että soraa tuohon pääsee kuskaamaan ja alue vaaterissa.

Tuossa tosiaan lähtötilannetta ennen mitään toimia viime vuodelta.

Toissapäivänä mies ja välillä yhteisvoiminkin siirsi noita isompia murikoita aluetta reunustamaan.

Kelottuneen hongan kaadosta jäänyt kanto on ehkä isoin vastus. Ja kanto ei tosiaan ole mikään pieni joten reunuskivien koosta voinee päätellä jotain.

Pari isompaa maasta kohonnutta kiveä kaivettiin myös maan alta reunakiviksi. Maa-ainesta riittää hyvin kuoppien täyttöönkin. Multaisempaa maa-ainesta erottelen omaksi läjäkseen hyödynnettäväksi.

Kannon juuret ovat aika kova vastus.

Ja lisää isoja kiviä.

Vielä muutama iso kivi lisää löytyi... Puutarhalapio mittakaavaa antamassa. Kivien siirtoon joudun taas odottamaan apuvoimia kun muu joukkio jäi väsyneen lapsukaisen toiveesta jo sisälle. Harvinaisen ärsyttävää olla muiden avun varassa kun omat voimat eivät riitä.

Multakasakin kasvaa. Tuohon multaan happamasta metsämaasta pitävää kelpaa istuttaa. Tekisi mieli joku puska lisää tuohon alas rantaankin saada mutta vaatii jonkinlaisen korotetun istutuslaatikon teon juuriesteineen ottaen huomioon lähekkäin kasvavat kaksi isoa koivua ja kaksi isoa mäntyä. Sen verran muutakin projektia on tiedossa että ei taida olla realistinen ajatus juuri nyt toteuttaa. Kun ei siihenkään nikkarointiin omat taidot ( tai viitseliäisyyskään) riitä. Ehkä raahaan tuon mullan ylemmäs kalliolle siihen jo aloittamaani kekoon rinnepenkin taakse.

Tuohon projekti kahden päivän jälkeen nyt on edennyt. +2 astetta, kylmä navakka tuuli ja tihkusade eivät juuri nyt houkuttele jatkamaan. Mutta mikäs kiire tässä on. Lihaksista nyt huomaa että lapion kanssa ei ole tullut juuri heiluttua.


4 kommenttia:

  1. Tuli kummasti jo sen näkööstä jäläkiä, että jotaki on tehty. Tuaston sopivan hetken tultua, hyvä jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei maltettu olla jatkamatta vähän märästä kelistä huolimatta. Mukavaa edistymistä taas tuli. 😊

      Poista
  2. Hyvin aloitettu nuotiopaikka! Tulee komeaa jälkeä, kun on noin kauniita kiviä käytössä. Itse olisin varmaan suosiolla tehnyt nuotion tuon kannon päälle ja odottanut, että tuli tekee suurimman työn :D Eikö olekin kiva löytää talven jälkeen käyttämättömät lihakset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta siinähän se nuotio sitten olis 😆. Kanto vaan tulille. Miksi ei itse keksitty. 🤔 Mielessä oli kyllä joku vähän hienostuneempi ratkaisu. Ehkä vähän jopa laattaa ja siihen pihagrillivaihtoehtoja eilisiltanakin jo pohdittiin netistä. Pari vaihetta vaan ensin pitäisi saada valmiiksi... Lihakset kyllä kiittävät työnteosta mutta näyttää olevan itselle tarpeen kun näin on heikot voimat kiviä siirrellä.

      Poista