torstai 21. toukokuuta 2020

Kukkapenkkipuuhia ja kasvatuskuulumisia

Aamusta paistoi aurinko mukavasti ja vapaapäivän kunniaksi kitkin aamusta etupihan penkin. Samalla innostuin siirtämään viimeisenkin kulman kurjenpolvet samaa rinkiä noudattamaan kuin muukin penkki.

Ennen siirtoa melkoinen tupas kerrottuja idänkurjenpolvia joka sijoittui keskemmälle kuin rinki muualla penkissä.

Vähän eri kulmasta kuvattuna sama kulmaus. Tuohon saattaisi mahtua vaikka kaksi uutta  päivänliljaa mitkä vähän yrittäneet kiertää sisempänä rinkiä.

Seuraava projekti jatkui takapihan isossa penkissä pojan päiväunien aikana. Nihkeästi kasvaneet kukat olleet jo pari vuotta ongelma. Viime syksynä nostinkin syysleimukulmauksen ylös ja kaivoin puunjuuria penkistä. Arvelin että samaa vikaa saattaisi löytyä toiseltakin laidalta. Ja oikeassa olin. Kunnon juuria löytyi juurimaton reunasta tiensä penkkiin löytäneenä.

Kolmesta kohti löytyi isompi juuri penkkiin työntyneenä.

Kohtuullinen kasa juuria nousi ylös. Aika tiivistä pintajuurakkoa oli isolla alalla joten sopii toivoa että kaivuusta olisi oikeasti apua.
Kasvitkin vaihtoivat samalla paikkaa. Tähän kastellulle alueelle etualalle siirsin kolme kuunliljan juurakkoa ja pionia ympäröimään kerrottuja idänkurjenpolvia. Ämpärillinen idänkurjenpolvia jäi yli kun en penkin täydeltä niitä sentään halunnut. Osaavat kyllä levitä rönsyillään suht tehokkaasti vaikka eivät ahdistavan nopeasti. Alkujaan tainnut olla vain kuusi pientä juurakkoa noitakin :) Kaikki värililjat nostin ylös juurakonkaivuun tieltä. Pikkusipuleja oli aika paljon ja varmaan sata niitä maahan takaisin istuttelin.

Penkin etuosa joka tulee kuvassa oikealle pitää vielä laittaa uusiksi kunhan kasvitilaus saapuu. Pitkälti luovun noista tylsänvärisistä punaisenruskeista keijunkukista. Ja multakin loppui kesken vaikka 40 säkkiä kevään aikana ostettu. 

Päätin koulia keijunkukat nyt vaikka pieniä ovatkin. Muistelisin viime vuodelta että kasvuvauhti oli aivan eri luokkaa omissa poteroissaan kuin karkkilaatikon yhteisasumuksessaan. Meinasi hiki tulla pikkiriikkisiä hentoja taimia siirtäessä (ehkä kuumuus johtui myös päälle jääneestä ulkovarustuksesta pipoineen sisätiloissa keittiönpöydön äärellä puuhastellessa). Vanhastaan homma sujui haarukan avulla juurakkoa alustasta irroittaen samalla toinen käsi lehdestä pidellen.

Pelargonioiden pistokkaatkin alkavat olla mukavan kokoisia. Lehdet ovat yhtäkkiä kasvaneet samaan kokoon kuin alkuperäisillä ruukuissaan. Viimein näyttäisi lämpenevää joten ehkä viikonloppuna kiikutan taimihyllykön ulos muovihupun ja varjostuksen turvin.

Esikkojen siementaimet ovat edelleen sirkkalehtivaiheessa. Rohkaistuin siirtämään taimet varaston hyllylle parempaan valoon luottaen että yön pakkaset eivät enää varastoon sisälle yltäisi.

Ihan ahkera olo jäi vapaapäivän puuhailuista. Huomenna taas oikeita töitä ja sitten viikonloppuvapaa vielä edessä. Ja lämpenevä keli tietää kasvukauden vauhdittumista. :)











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti