Metsänrajan penkin laitojen suoristus

Olihan operaatio taas asentaa kukkapenkin muurikivet uusiksi. Mutta melkein valmista. Mystisesti muurikivien kansipareja jäi puuttumaan. Mies appiukon kanssa suoritti kivien paikan vaihdon etupihan penkin kanssa jossa toinen puoli oli tummempaa aiempaa muurikivierää lähemmäs 10 vuoden takaa ja toinen puoli vaaleamman harmaata vuodelta 2018. Entistä täsmälleen samaa sävyä kun enää ollut saatavilla. Ilmeisesti kansikiviä päätyi siis etupihalle enemmänkin kun nyt loppuivat kesken vaikka penkki ladottiin uusiksi ihan entisenlaiseksi. Mutta tulihan siitä nyt parempi yksivärisenä.

Tässä etupihan penkki. Kohtalaisen selkeä väriero. Jälkeen -kuva jäi tästä ottamatta mutta nyt kaikki kivet ovat tuota tummempaa erää.

Siinähän tuota työmaata riitti. Reunan alle päätyi isorakeisempaa soraa varaston edustalta ja sen päälle hienompaa (Jalan alla ärsyttävän terävää joten tavoitteena on saada loputkin murskeet tieltä pois. Niin ihanasti talvella kolatessa ja kesällä haravoidessa päätyvät myös nurmikolle.) mursketta takapihan kulkureitin pinnalta haalittuna.

Siinäpä rakennusaineet. Muutaman sentin alla ollutta hiekkaa lapioin ensin pois koska tarkoituksena ei ollut korottaa penkkiä.

Vatupassi ja kumivasara olivat ahkerassa käytössä jotta tulisi tällä kertaa suoraan ja vältyttäisiin kaatuvalta kukkapenkin reunalta jatkossa. Perfektionisti minussa kyllä aika tarkkaan tiiraili vatupassin kuplan kohdilleen ennen kuin kiven asema hyväksyttiin.

Pimeä meinasi tulla ennen valmistumista. Valmistumista kiritti seuraavan päivän reipas sade-ennuste. Mullat olisi varmaan saaneet sateessa kyytiä ilman reunusta joten deadlinesta oli syytä pitää kiinni. Neljä kansiparia vielä hankittava puuttuvien tilalle tai jopa kuusi jos oikean takalaidankin haluaa samaan sävyyn. Siellä on nimittäin kaksi tummempaa. Pitäähän nuokin mullat penkissä mutta ulkonäöllisesti ei niin tyylikäs ratkaisu. Johonkin tuon rinteen sivujen rajaamiseen taidan vielä yli jäävät muurikivet hyödyntää.

Puolipimeässä viskelin vielä kalkkirakeet pihalle sade-ennusteen vuoksi. Sekin jäänyt tekemättä. Lannoittaakin pitäisi mutta en enää pimeässä alkanut viskellä lannoiterakeita vaikka seuraavaa sadetta ei varmuudella ennusteissa. Kai joku väli kalkin ja lannoituksen välillä oli suositeltukin, en ole mitenkään tarkka kyllä asiasta ollut.

Takapihan norjanangervot saivat myös alasleikkuun. Harottivat miten sattuu. Boschin leikkaavalla oksasilppurilla oksista syntyi käyttökelpoista kuiviketta kompostoriin. Ihanaa kun voi leikellä puskia ilman ongelmaa leikkuujätteen sijoituksesta. Cellon huussi- ja kompostikuivike osoittautuikin melkoisen hienojakoiseksi joten karkeampi aines lienee sen kaverina tarpeen.

Ja vielä valkovuokkoyllätys. Syksyllä istutetut valkovuokot olivat salassa kasvaneet näin isoksi ennen kuin huomasinkaan. Olin nimittäin jo kokonaan unohtanut sijoittaneeni osan tuohon paikalle herttahortensian edustalle.