sunnuntai 10. heinäkuuta 2022

Piha kuin räjähdyksen jäljiltä

 Nyt lähti saunarakennusprojekti viimein hyvin konkreettisesti liikkeelle. Nurmikolla kulkee kaivinkoneen jäljet joten alapihakaan ei odotetusti säästynyt. Voisi tuo nurmi tosin pahemmaltakin vielä näyttää. Kasveille ei kuitenkaan isompia tuhoja. Talvivaurioinen kitukasvuinen omenapuu nypättiin (juurakko ei todella muuta vaatinut vain pienen jalkapallon kokoa vastatessaan joten kituliaisuus ei ollut niin ihmekään) irti kaivinkoneen tieltä, muut näyttäisivät selvinneen. 

Ohuehkoksi kuvitellun maakerroksen kuoriminen kaivinkoneella ei osoittautunut aivan niin helpoksi. Keskeltä kalliota paljastui kohtuullisen iso syvänne. Mahdun helposti syvimpään kohtaan seisomaan. Muut maa-ainekset laskien nousikin alueelta sitten arviolta yhteensä 10 kuutiota multaa ja osin saveakin. Ja minä kun olen valittanut että tässä pihassa on kaikki pelkkää hiekkaa. Kiviäkin nyt riittää. Iso osa piti kuskata pihalta pois mutta saatiinpa järeämmistä kalliolohkareista ja isommista kivistä ihan mukava istutusalueen reunakin kaivinkoneen avulla. Oli mukavaa seurata kaivinkoneen laittavan satojen kilojen tai varmaan tonniluokan kiviä paikalleen. Viime kesänä tehdystä metsäpenkistä jäi jäljelle ainoastaan hortensia, muut jouduin nostamaan turvaan. Tuota kallion viereen suunniteltua istutusaluetta piti nimittäin laajentaa melkoisesti kaiken mullan hyödyntämiseksi. Alapihallekin multaa riittää ja taidetaan säästää sitä rakentamisen jälkeiseen kallion maisemointiinkin.

Esittelenpä ensin kulkureitin tekoa kun en siitä ole tainnut kovin paljoa kertoa mitä nyt kukkapenkin siirtoprojektista. Kalliolle piti siis saada 2,3 m leveä kaivinkone kulkemaan. Siihen ei entinen kinttupolku riittänyt. 

Toukokuulla aloitettiin. Otin lapion käteen ja kuorin kalliot esiin. Vasemmalla kallio kavensi siis reittiä huomattavasti ja iso kalliopatti nousi keskelle polkua.

Vuokrattiin kalliopora jota pitkälti appiukko käytteli. Noihin reikiin valuteltiin se etanadynamiitti joka laajetessaan päivien mittaan alkoi halkaista kalliota. Porauksia piti lopulta tehdä kolmesti ennen kuin kaikkialta saatiin kallio riittävästi lohkeamaan.

Siitä se reitti hiljalleen alkoi hahmottua.

Tässä vaiheessa oli kulkureitin reunaan viime viikonloppuna kuskattu kaikki ihmisvoimin siirrettävissä ollut kalliolouhos mitä etanadynamiitilla oli saatu irti. Vasempaan reunaan pohjalle laitettiin hiekkaa pyrkimyksenä suojata männyn juuret kun painava kone tuosta kulkee.

Mies sai lainaan Avant-kuormaajan (500-sarjaa jos nyt oikein muistan) jolla ajeli hiekkaa ja mursketta paikalle. Kaupunki antoi onneksi luvan säilöä maa-aineksia onneksi vastapäisen nykyään purkamisten jäljiltä tyhjän kerrostalotontin entisellä parkkipaikalla.

Siitä se kaivinkone mahtui ja hyvin kantoi. On takuulla nyt tiiviskin. Tela on jättänyt kohtuullisen isot painaumat nurmikkoon mutta eipä tuo nurmi muutenkaan mitään golfkentän nurmikkoa vastannut. Ensi vuonna korjaillaan sitten jäljet kaiken rakentamisen päätyttyä. Kuvassa voi tarkempi havaita jo melkoisen vuoren multaa.

Jatketaan tarinaa yläpihalle joka näyttää kuin räjähdyksen käyneeltä.

Melkoinen kuoppa tuosta löytyi. Onneksi valittiin urakoitsija jonka kone tuohon homman riitti. Toinen vaihtoehto olisi päätynyt koneen vaihtoon kesken homman ja kulut olisivat vaan lisääntyneet.

Ehdittiin jo kauhistua rakennuksen perustussuunnitelman menevän aivan uusiksi ja eurot vilisivät silmissä. Onneksi kallio pohjalta kuitenkin löytyy ja paalutus tuohon kuulemma edelleen onnistuu. Mikäli kuoppa lopulta täytetään (mikä ei kuulemma sekään pakollista) niin maa-ainestahan tuohon saa uppoamaan rekka-autollisen helposti jos riittääkään.

Sitten päästään niihin hyviin puoliin koska niitäkin onneksi löytyy. Kymmenen kuutiota istutuskelpoista maa-ainestahan on melkoinen puutarhurin unelma.

Tuollainen kivin rajattu istutusalue tuli bonuksena. Tässä on hyvin aikaa pohtia mitä kaikkea paikalle istuttaisinkaan. Nostin köynnöshortensia Take a Chancen männyn juurelta syrjään. Pari isoa murikkaa olisikin päälle tullut. Nyt mietin laitanko köynnöksen samaan paikkaan mutta laajennan kivillä istutusallasta syvemmäksi vai laitan sen kasvamaan tuohon istutusaltaan puolelle josta saa kasvaa kivien yli mäntyä tavoittelemaan. Kerran jo siirtämäni herttahortensia piti myös kiireesti siirtää pois kun se oli jos lähes kokonaan maan alle hautautunut ja melkoisen iso kivikin uhkasi sen litistää. Sen kiipeilypuukin on nyt töiden helpottamiseksi kaadettu joten paikka taisi mennä uusiksi. Voisi olla ihan hieno jatkossa istutusalueen laidalla jossa saisi kiipeillä reunakivien päällä ja saada talvisuojaa lumesta.

Ihan ei tuo multakasa alueelle mahtunut. :) Rakennustarpeet vaativat pihalta myös tilaa joten tuota multaa on siksikin jätettävä toistaiseksi reilummin yläpihaa laajentamaan eikä istutuksiakaan auta vielä aloitella. Hiukan viistoksi saanee lopulta jäädäkin mutta ei sentään tuollaista läjää. Syvyyden puolesta tuohon mahtuisi helposti pari puutakin ja jotain pensaita. Tässä on aikaa tuumailla. Pitäisiköhän kokeilla saisiko vielä toisen makeakirsikan pihaan tuossa viihtymään jos III-vyöhykkeellä pärjäävän keltamarjaisen käsiini saisin.

Sivummassa rakennusalueesta aloitin jo hamottelemaan istutusalueiden reunuksia löytyneistä kivistä. Lopulta vasemmanpuoleinen alppiruusu Helsingin Yliopisto sai myös allensa lisää multaa. Kaivinkone sen siitä nosti mutta päätin mieluummin siirtää turvallisesti käsivoimin takaisin kun pari oksankärkeä jo katkesi takaisinnostoyrityksessä paakun ollessa vinossa. Lähemmän alppiruusun ja atsalean alue kuvan alakulmassa sai myös ihan mukavan määrän lisää multaa joten arvelin istuttaa jouluruusut tuohon nyt kun isommalle istutusalueellekaan ei mitään vielä saa. 

Pihalla riittääkin nyt puuhaa. Taidanpa lähteä kiviä kaivelemaan ja asettelemaan entisten kaveriksi multa-alueita reunustamaan. Valtava kuoppakin pitäisi lapioida savesta ja mullasta mahdollisimman puhtaaksi. Homma vaatii vaan kuivemman kelin joten pitääpä lähteä tutkimaan joko eiliset sateet ovat ehtineet kuivua. Sateesta liukas mutainen kallio ei oikein ole turvallinen työympäristö. Muuten meillä on pian iso mutainen uima-allas. Tällä kertaa vähemmän kukkakuvia. Laittelen niitä toisen kerran.








2 kommenttia:

  1. Komeita kiviä ja valtava kasa hyvää multaa sieltä nousikin. Jonkun verran tuo kasa vielä painuu tuosta kun multa tiivistyy, mutta varmasti siitä riittää muihinkin kukkapenkkeihin täydennystä. Saat ihan kunnon istutusalueen tuohon kivillä rajattuun kohtaan. Eiköhän se hortensiakin sieltä osaa kiivetä männyn runkoa kohti kun vähän käy ohjailemassa ensimmäisiä oksia. Itse ainakin istuttaisin sen mieluummin sinne kukkapenkin puolelle kuin heti männyn juureen, niin saa paremmin vettä ja ravinteita sieltä.
    Oliko tuo syvä monttu siis juuri siinä kohti, mihin saunarakennus on tulossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei riitä kukkapenkeissäkään tila tuolle määrälle. Osa menee onneksi maan korkoerojen tasaamiseen kun tuo kulkureitti on korottamalla tehty. Köynnöshortensia saikin nyt kivistä rakennetun oman korotetun pesän jättikivien kylkeen kun ei pääse isompaan istutusalueeseen istuttamaan vielä tällä kasvukaudella. Pitää miettiä myös tuo metsänrajan penkki. Se jää nyt melkoisen matalalle. Toisaalta ihan hauska nähdä kukat kerrankin kunnolla yläviistosta. Osa maasta on melkoisen savistakin. Jos saisi savisemmat maat laitettua alimmaksi niin auttaisi kosteuden pidättämisessä oletettavasti ihan kivasti. Saunarakennuksesta etuosa tulee tosiaan juuri sen kuopan kohdalle. Astetta korkeammat pilarit vaatii mutta uskotaan ammattilaisia että onnistuu. Luulisihan kallion päälle rakennettuna kestävän.

      Poista