Kaivuupäivä

 Helteestä huolimatta oli pakko tarttua lapioon ja siirtää yläpihan hortensiat antamaan tilaa ensi viikolla saapuvan kaivinkoneen kalliolta kuorimille maa-aineksille. Samalla vauhdilla siirtyi alppiruusu Mikkeli ja päätin vielä siirtää kovin varvikon puolelle piiloon jäävän herttahortensiankin. Sähkökaapelit suojaputkineen vaativat myös 50cm syvän ojan kaivamisen etupihalta takapihan puolelle josta kaivinkone saa jatkaa loput. Kukka ja lapio siis heiluivat ja hiki virtasi. Uimapuku oli kätevä asuvalinta hommaan ja tulipa talviturkkikin eilen heitettyä hikoilun päätteeksi.

Lähtötilanne viime vuoden ilmakuvista (koska työhanskat kädessä hommaan valmiina ei tietenkään malta jäädä lähtötilannetta kuvailemaan). 

Hortensiat sijaitsivat tuossa kuvassa jo mullokselle kaivetulla alueella. Uusi sijainti on puolisen metriä ylempänä.

Alppiruusu Helsingin yliopisto (helteellä ei muuten kukinta kauaa kestänyt) sai nyt hortensiat seurakseen. Etualalla ilmeisesti Kuutamohortensia (en tahdo erottaa Mustilanhortensiasta joka oletetusti kaadetun haavan vierellä), taaempana kiinanhortensia Bougie. Taustalle jää keskenkasvuinen riippapihlaja. Pitää pyrkiä pitämään pihlaja leikkauksin kurissa ettei kasvaessaan ala rönsyillä pensaiden päälle. 

Mikkeli siirtyi kiinanlaikkuköynnöksen taakse terassipenkin vierustaan kallion syvänteeseen. Männyn juuria oli kasvanut melkoisen paljon tämän juurakon alueelle ja tämä on ollutkin hiukan kärsivän näköinen. Muutto on varmaan vain hyväksi tälle. Viereen siirsin atsalea Ruususen unen turvaan kulkureitin rakentamisen alta. Alppiruusu sai alleen metsäpenkistä loput kultaesikot samasta syystä siirrettynä. 

Herttahortensian siirsin vielä varvikoiden juurelta piiloon jäävänä ja ehkä muutenkin männynjuurten ahdistuksessa heikosti kasvaneena ylemmäs näkyvämpään paikkaan.

Nyt se näkyy rantaan kulkiessa ilman etsimistä. Kolmessa vuodessa ei ole tuohon kiipeämispuuksi suunniteltuun mäntyyn asti ole jaksanut näkyville kiivetä joten autetaan hiukan. Nähtäväksi jää vaikuttaako siirros talvenkestoon kun lumikinosta ei uuteen kohtaan saata samaan malliin muodostua.

Herttahortensian paakku odottelemassa uutta paikkaansa. Vuosien mittaan tuohon kärrätyt haravoidessa syntyneet neulas-ruoho-lehti -jätteet osoittautuivat hyödylliseksi yllättävän hyvin mullaksi jo maatuneena. Pussimultaa ei näihin siirtoprojekteihin tarvittu kun olin alle jo kippaillut kallionkuorinnasta syntyneet mullat ja juurakot. 

Toivottavasti tuohon tyhjäksi jääneeseen kohtaan tulisi nyt reilu määrä multaista maa-ainesta koneen kuoriessa kalliota jota pääsisin hyödyntämään jatkossa uusille istutuksille. Taidan joutua vielä lapiohommia jatkamaan koska nykyiselle yläpihan kulkureitille on kärrätty melkoinen määrä soraa jota en istutusalueen pohjaksi maan sekaan toivo. Mies on sitä mieltä että koneella ei niitä kalliilla tuntihinnalla aleta erottelemaan joten itse on sekin mitä ilmeisimmin tehtävä kun olen ainoa jota moinen seikka kiinnostaa.

Lopuksi vielä pihan puolen kaivuu-urakasta kuva. Illalla saatiin nuo putketkin jo peittoon joskaan mitenkään viimeistelty ei lopputulos vielä ole. Nurmihan tuossa sivupihalla ei kasva, ei sinänsä kovin ihme kun multaa oli vain pari senttiä. Ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana on suunnitelmissa tuonkin alueen laatoitus joten ei nyt hirveästi alueeseen aiota panostaakaan tässä vaiheessa. 

Pihamme näyttää tällä hetkellä työmaalta. Ei tarvinnut tänäkään vuonna harkita avoimiin puutarhoihin osallistumista. Ihan kuin olisin valmis mielestäni varsin keskeneräistä pihaa ollut esittelemäänkään. Aurinkoista viikonlopun jatkoa!