Köynnöshortensia

Tontillahan riittää isoja mäntyjä. Ja maaperä hapanta. Pari vuotta puutarhan kanssa ihmeteltyäni keksin haluta pihaan köynnöksiäkin. Googlatessani aiheesta (nettihän on ollut tiedonlähteeni nro 1 puutarhatietouttani kasvattaessa) löysinkin köynnöshortensian Hydrangea anonomala petiolaris. Ihanasti kukkiva korkeuksiin nouseva köynnös jonka paljas runkokin on talvella nätti. Siinä vaiheessa en toki tajunnut että niitä on muitakin kuin se tavislehtinen. Harmillisesti en tullut merkinneeksi ensimmäisinä vuosina kasvien hankintavuotta ylös vaikka muuten olen listaa pitänytkin. Mutta veikkaan että ainakin vuodesta 2012 ensimmäinen on kasvanut pihallamme.

Tämän männyn juurelle ensimmäiseni on istutettu. Jälkikäteen miettien liian kuiva paikka, vesi valuu alarinteeseen. Multatilakin jää niukaksi kun heti takana alkaa kallio.

Kuva viime kesältä. Ikää ainakin 8v, korkeus tavoittelee jo huikeaa metriä? :) Kuulemma on hidas aloittamaan kasvunsa mutta tämä kaveri taitaa viedä ennätyksen hitaudessa. Ensimmäistä kukintaa edelleen odottelen. Ilmeisesti yrittää kertoa minulle jotakin. Mutta ihan nätti toki noinkin, ei nyt ihan sitä mitä kuvitelmissani kuitenkaan luulin. Ei sitä tiedä jos ensi kesänä kukilla jo yllättäisi, kevättä jännityksellä odotellen.

Etupihallekin piti saada oma, tavis tämäkin. Yritin ensin ihanaa hopeasävyisin variegata-lehdin kasvanutta Silver liningia.  Se harmillisesti menehtyi ensimmäisenä talvenaan, oli kai vähän herkkis ja kuiva paikka tämäkin. Löysin sitten aika ison taimen tätä tavista ja istutin tähän. Olisiko nyt vuodesta 2017 kasvanut tässä, kukkikin ostaessani ja seuraavana vuonna. Viime kesänä ei kukkia näkynyt. Toivottavasti innostuisi tuossa kasvamaan korkeammaksi kuin tuo takapihan kaverinsa. On ohikulkijoiden nähtävänä tuossa suoraan tielle joten mielellään edustavampana esittelisi.

Sitten tämä Mirranda. Kaksiväriset reunoilta vähän kellervänvihreät lehdet.. Kasvanut jokseenkin aneemisena edelleen polvenkorkuisena, olisiko neljättä vuottaan tässä. Keväällä laitoinkin kasvualustaa kuntoon. Totesin juurellaan olevan hyvin niukalti multaa peräti 5cm matalimmillaan ja sitäkin enemmän hiekkaa. Vannoisin laittaneeni kyllä kovasti enemmän istutusvaiheessa, kai valunut ajan myötä pois, rinteessä kun tämäkin. Yritin kaivella reilumpaa kuoppaa vierelle johon laitoin pussimultaa. Ainakin kesän ajan kasvoi selvästi pirteämpänä. Olisko toimista ollut apua vai muutenko vaan innostui kasvamaan.

Mirranda oli juurtunut pienillä oksillaan. Yhden juurtuneen annoin sisarelleni vuonna 2018 ja tämän siirsin viime kesänä oman mäntynsä juurelle. Saattaapi mennä tovi ennen kuin suureksi ehtii jos nyt jaksaa talvesta selviytyä. Kevättä tämänkin kanssa jännittäessä.

Tuossa köynnöstuen takana olevan männyn juurella yrittää kasvuaan pieni Mirrandan alku. 

Take a Chance on vuoden 2018 hankinta. Googlaillessani  menetetyn Silver liningin tilalle muuta erikoisempaa köynnöshortensiaa löysinkin tällaisen jalosteen. Eihän sitä Suomesta löytynyt ja eksyin puolalaisen taimikaupan sivustoille. Itse taimihan oli varsin edullinen, postimaksut eivät niinkään. Vähän epäilytti toki vieras sivustokin, tuleeko taimia koskaan perille vai meneekö vain rahat. No kun oli saatava niin sitten riskillä mentiin ja toki pari muutakin taimea kaveriksi tilasin samoilla postimaksuilla. 

Tällä on varmaan pihan paras paikka. Vähän jopa kallion syvännettäkin että sai multatilaa kerrankin männyn juurelle ja uskoisin kosteutta riittävän sopivasti mutta ei liikaa. Onhan tuossa nyt lehdet vaan ihanat. Tosiaan vähän jännään miten Suomen talvista selviää, tämän talven pakkasista en vielä ole ollut huolissani. Lumikin jossain määrin kinostuu tähän joten  jos tässä ei selviä niin sitten ei missään kohdassa minun pihalla.  Yritin yhden oksanhaaran työntää jo sammalen alle jos tekisi juuria. Vieläkö yhden männynjuuren toisella yksilöllä sitten miehittäisi eikä olisi kaikki yhden yksilön varassa :)

Tämähän nyt ei ole köynnöshortensia lainkaan mutta sukulainen. Schizophragma hydrangeoides Burst of Light. Herttahortensia tämäkö suomeksi nyt sitten on, ei ole Suomen taimistoiden valikoimassa näkynyt. Sieltä Puolasta tämäkin ja III-vyöhykkeellä kieltämättä selviytymisen rajoilla. Mutta välillä pitää ottaa riskejä jos jotain erityisempää löytää. Annan kasvaa vähän maanmyötäisenä ja toivottavasti lumi suojaisi. Voisi kasvaa köynnöshortensian tyylisesti monimetriseksi. Jos nyt sattuisi löytämään metrin päässä olevan nuoremman männyn niin saa toki sinne alkaa kiivetä.

Siinäpä nämä kaverit. Keväällä taas jännityksellä silmuja sitten ihmettelen tuleeko menetyksiä. Kolmenkympin pakkaset eivät siis ole toivottuja. Ihan asiasta toiseen. Kuvien lisäily välillä aivan raivostuttavaa tekstiin kun pomppivat miten sattuu vierekkäin tai alkuun. Ehkä tämän käyttöön vielä opin. Kuvien muokkauksen jo opin tekemään ennen bloggeriin siirtoa että sentään ovat oikein päin eivätkä sivuttain.