Rhodot

Yritän pikkuhiljaa rakennella metsäpuutarhaa. En alkuvuosien omakotitaloasujana ymmärtänyt pensaista mitään, täyttelin vaan kukkapenkkejä perennoilla. Kun kukkapenkit alkoivat täyttyä piti keksiä muuta hankittavaa puutarhan iloksi. Eihän kesä (ja erityisesti kevät kasvisuunnitelmineen hankien keskellä) ilman kasvihankintoja ole mikään. Tajusin viimein rhodot, ensi alkuun pelkät alppiruusut. Ensimmäisen alppiruusun Pohjolan tytär istutin etupihalle varjoon. Teoriassa tuntui ihan hyvältä idealta, paikka osin räystään alla vaan aivan liian kuiva ja kahdessa vuodessa puska oli hengetön.

Uusi yritelmä sitten tämän Helsingin yliopiston kanssa.  Sekin oli ensimmäiset kaksi vuottaan liian kuivassa paikassa tässä rinteessä. Kesällä 2018 taisin sen tästä siirtää kun lehdet jatkuvasti lurpattivat ja alkoivat osa uhkaavasti mennä ruskeaksikin. Kasteluyrityksetkään eivät juuri onnistuneet veden valuessa suoraan kuivassa ja tiiviissä maassa norona ohi.

Viime kesänä Helsingin yliopisto jaksoi ilahduttaa vain muutamalla kukalla.

Mutta kesän kasvu oli ainakin ilahduttavan pirteän näköistä. Tuntuisi viihtyvän uudessa paikassaan kallionkolossa paksuhkon männynneulaskatteen suojassa. Jotain käyttöä pihan haravointituotoksille jotka lähes pelkkää männynneulasta muutaman ruohonhaivenen ohella.

Nuppuja olisi lupaavan näköisesti. Aurinko tähän paistaa kohtalaisesti joten pitää taas suojata kevätauringolta. Tämä kasvaisi parhaimmillaan 2,5 metriseksi joten antaisi vähän näkösuojaakin naapuriin (punainen talo) mikä on ollut yksi motivaattori näille istutuksille.

Helsingin yliopiston kukintaa lähempää.

Kevään 2018 hankinta Mikkeli Heikkisen kukkatarhalta Kuopion läheltä. Jopa kolmemetriseksi kasvava alppiruusu kukkii lähes valkoisiksi haalistuvin alkuun hennon vaaleanpunaisin kukin. Vielä ei kukkia ole näkynyt eikä nuppujakaan näy. Haluaa toivottavasti vaan asettua paikalleen ensin ja sitten vasta ilahduttaa kukillaan.  Jos jo ensi vuonna.

Kesäkuun 2018 aloittelijamainen virhehankinta ruokakauppareissun yhteydessä Prisman alennuksesta. Cunningham’s white jolle luvataan vain vyöhyke II -kestoa. Mielessäni taisi olla P.M.A. Tigerstedt toinen lähes valkoinen alppiruusu tämän eksyessä kärryyni. Saattaa olla että tämä loppukesän ylätyskukinta jää viimeiseksi tuolla pakkasenkestolla. Olen nyt antanut kasvaa paikallaan toistaiseksi jos sattuisi pihan mikroilmasto yllättäen sopimaankin. Jos ei pärjää niin saa tehdä tilaa muulle hankinnalle.

Nuppuja Cunningham’s white on kyllä yrittänyt tehdä. Jos ei nyt kovemmat pakkaset iske niin ehkä kukkiinkin on mahdollisuus alkukesästä.

Samalta kauppareissulta alesta saapui Kevätatsalea fraseri. Se on ollut ihan onnistunut hankinta, saisi kasvaa vähän isommaksi ja tuuheammaksi.

Viime kesän hankinta alppiruusu Royal Butterfly. III- tai jopa IV-vyöhykkeellä luvattaisiin uutuuden pärjäävän, 1,8.2 metriä mittaa täyskasvuisena. Ihanat kukat aiheuttivat heräteostoksen huhtikuulla paikallisen Hankkijan auettua. Kun vielä tarjouksessa oli niin pakkohan tuo nyt oli ostaa. :). Ensi kesänä ei kukkia harmi vaan ole nyt luvassa, ei ainuttakaan nuppua.

Ja vielä viimeisin hankinta viime kesältä Jyväskylän Viherlandiasta ostettu revontuliatsalea Tri-Lights. Tämän paikkaa tuumaillessa pyörin ihmetellen pitkin kalliota ja varvikkoa. Kukat haalistuvat kirkkaamman pinkeistä kellervällä laikulla varustettuna aika hennon vaaleanpunaisiksi. 

Tuollainen kallionkolo tälle taas valikoitunut, toivottavasti ei koe multatilaansa liian pieneksi. Multatilan etureunaksi sain kätevästi irroitettua kokonaisena kiveä vasten olleen ohuen juurikerroksen ettei karkaile mullat pitkin kalliota.

Nyt vaan odotellaan näiden tovereiden kasvua. Enkä vanno etteikö vielä uusia tulisi laitettua. Pihalla kulkiessa mieli jatkuvasti yrittää keksiä uusia istutuskokonaisuuksia.