Kasvitäydennystä

 Raahasin eilen pojan matkaani tutkimaan Hankkijan alevalikoimaa. Siellähän olikin vielä ihan mukava valikoima aletaimia -50 ja jopa -70% tarjouksessa. Silmäilin hetken valkomarjaista helmipihlajaa -50% -valikoimasta mutta en oikein ollut varma mihin sille paikan keksisin. Keski-ikäinen mies näkyi tutkivan hetken rungollista purppuraheisiangervo Diabolon taimea myöskin -50% mutta jätti sen onneksi siihen siirtyessään sen samaisen pihlajan äärelle joten varsin pikaisin askelin taimen juuri huomattuani siirryin sen äärelle. Taidettiin kisata miehen kanssa samoista taimista koska samaan aikaan pihlaja lähti miehen matkaan. Diabolo siirtyi omaan kärryyn. Eikös tuo sitten ihan reilusti mennyt, molemmille yksi puu :D. 

Muita taimia oli sentään enemmän kuin yksi kutakin eikä montaa asiakastakaan joten loput hankinnat menivät rauhallisemmissa merkissä pohtien. Päädyin hankkimaan lisää purppuraheisiangervoja tosin perinteisemmässä pensasmuodossa. Kaksi matalammaksi jäävää Little Angelin taimea (odotuskorkeus 50-90cm) ja yksi Midnight (100cm), ensimmäiset -50% ja jälkimmäinen -70%. Yksi hortensiakin oli pakko napata mukaan niin nätisti kuin kukki, jalohortensia Bloom Star (100cm) löysi kärryjen kyytiin. Perennaosastolta otin kaksi tarhaimikkä Majeste (25cm) -taimea kyytiin. Vähän jäi kaihertamaan miksi en ottanut enempää kun kassalla tajusin puoli-ilmaisen hinnan 50c kappale. Kaikista ostoksista pojan puutarhalapio mukaanlukien alle 80€  ei mielestäni ollut paha hinta.

Ostokset ensin takapihalle. Tällä kertaa tummavoittoinen vaikutelma. (Muuten tosi kiva tämä tilapäinen hiekka-alue josta ”lainasin” viime kesänä laatat lavatarhaan. Jos ensi kesänä budjetti venyisi laatoitustenkin kuntoon laittamiseen uusin laatoin.)

Rannan porraspenkki sai nyt mukavasti täydennystä. Ensin ruukkujen kanssa sijoittelupohdintaa. Ajattelin noiden tummalehtisten purppuraheisiangervojen sopivan hyvin tuohon aurinkoiseen paikkaan.

Entisistä istutuksista paikalleen jäivät vasemmalla pallohortensia Ruby Annabelle ja arnoldinpihlaja Kirsten Pink. Taakse niiden välimaastoon purppuraheisiangervo Midnight ja oikealle vierekkäin päädyin istuttamaan molemmat Little Angelit. Keskellä etualalla jalohortensia Bloom Star.

Siirsin syysmaksaruoho Frosty Mornin oikeaan etulaitaan tummien Little Angelien eteen josta sen pitäisi hienosti erottua jatkossa valkokirjavilla lehdillään tummat pensaat taustallaan. Pari vartta asettelin samalla mullan alle toiveikkaana niiden juurtumisesta kun muutenkin varsin maanmyötäisesti kiemurtelivat. Tuota olisi kiva päästä levittämään hiukan laajemmallekin. Jos ei juurtuminen onnistu niin ensi kesänä otan pistokkaita.

Vieressä kulkevat mustalla värjätyt portaat ja taakse nousee talven aikana toivottavasti valmis saunarakennus myöskin mustana. Omasta mielestä purppuraheisiangervojen tumma sävy sopii kivasti mustan kaveriksi.

Porrapenkin etualalle on sopiva kasvi vielä keksimättä. Mietin kokeilisinko siirtää tuohon pihalta jo valmiiksi löytyvää pikkutalviota ja rönsytiarellakin olisi kaunis. Paikan kuivuus ja aurinkoisuus voi olla näille kasveille vaan liikaa. Sopivasti hiukan laidan yli kivien päälle rönsyävä kasvi olisi kuitenkin tuohon kiva. 

Rungollinen purppuraheisiangervo Diabolo sai nyt paikan puutarhapolun viereltä rakentamaltani levikkeeltä.

Juurelle istutin tarhaimikkä Majeste:n taimet. Samalla levikkeellä sijaitsevat nyt siis kaikki pihan imikät.

Näillä lehtien väri oli melkoisen vaalea pienellä kirjavuudella. Taimissa näytti olevan lehtien sävyissä eroja joten luulen kasvuolosuhteiden vaikuttavan miltä lehdet näyttävät. Ensi kesänähän asia toivottavasti selviää jos eivät kovin talvenaroiksi yllättäen osoittaudu ja kupsahda.

Syksyksi oli kiva päästä istuttamaan taimia. Saavat rauhassa juurtua ja seuraavana kesänä taimet kasvavat selvästi isommiksi kuin vasta keväällä ostetut ja istutetut. Kastelukin hoituu syksyllä taivaalta ainakin useimmiten. Bonuksena voi löytyä taimia huomattavin alehinnoin. Eivät turhaan siis syysistutusta suosittele. Malttamattomalla puutarhurilla kuten minulla on vaan useimmiten ongelmana että istutusalueiden aukkopaikat on yleensä jo aikaa sitten täytetty kesän aikana. Nyt uudisalueet tarjosivat mahdollisuuksia tähänkin vaihtoehtoon. Pientä puuhailua olisi tällekin päivälle tarjolla. Jospa mieltäni suuresti häiritsevän muuta istutusaluetta matalammalle jääneen kiinanhortensia Bougien nyt kuitenkin nostaisin samalle tasolle muiden kanssa vaikka paakku onkin järkälemäinen. Ihanaa kesäistä päivää kaikille! 

Yllätyskärhö

 Koinpa melkoisen yllätyksen nähdessäni naapurin rajapenkistä nousseen kärhön auenneen kukan. Kolmekin kärhöä tuohon on tullut istutettua heikon oloisella menestyksellä. V. 2018 istutin kaksi jalokärhöä ja kun kovin kuolleelta näytti sai kohta v. 2020 vielä kolmannen kärhön loistokärhö Dorothy Waltonin. Viime vuonna yllätti sitten kukinnallaan v. 2018 istutuksista Maria Sklodowska Curie yhdellä kukalla. Arvelin saman kärhön tänäkin vuonna nousseen mutta nyt auennut kukka näyttääkin olevan se kolmas piilotellut vuoden 2018 istutus Diamond Ball koska väri on selkeästi haalean violettiin taittava. Tiesin kyllä kärhöjen voivan piilotella mutta neljä vuotta pääsi jo yllättämään.

Ei tämä kyllä valkoisen ja vihreän sävyissä kukkivalta Maria Sklodowska Curielta näytä eikä etenkään Dorothy Waltonilta. Mitähän tästä ensi vuonna nousee.

Kun nyt pelastuneista kasveista tuli puheeksi on myös kesän siirtelyistä kovasti kärsinyt herttahortensia (Schitzophragma hydrangeoides) Burts of Light osoittanut virkistymisen merkkejä.

Heikoimmillaan jäljellä oli enää kaksi elossa olevaa lehteä. Köynnös alkoi onneksi herätellä silmujaan ja on huomattavasti eloisamman näköinen. Josko tämä tässä jaksaisi toipua syksyn aikana ja heräisi vielä talven jälkeen elolle uudessa paremmassa paikassaan.

Kalliolla alkaa pian tapahtua. Ensi viikolla alkaa pylväsperustusten teko. Ensimmäiset rakennustarpeet on nyt viety paikalle joten homma alkaa konkretisoitua. Kaamea työmaa tuossa kuopassa on ollutkin kaiken saven ja muun maa-aineksen puhdistamisessa kallion pinnoilta. Uima-altaaksi muuttumista on myös torjuttu useampaan kertaan uppopumpun kanssa tyhjentäen.

Mahtavatko nyt paikalle tuodut tarpeet vielä riittää. Kyllä tuolla määrällä vähintäänkin hyvään alkuun pitäisi rakennusmiesten päästä mutta olen varautunut lisäkärräilyihin.

Kun pylväät on kuoppaan tehty on seuraavaksi suunnitelmana osittain tuota kuoppaa täyttää murskeella ja soralla. Mies pääsee taas avantin ohjaimiin. Puutarha näyttäisi samalla pärjäävänkin omillaan kun syksy ennusteiden mukaan ensi viikolla saapuu sateineen ja viilenevin ennustein. Viikonlopuksi on vielä luvattu shortsikeliä mutta vielä tuo sateella aamu käynnistyi eikä aurinkoa harmaalla taivaalla näy. Hyvää viikonloppua!

Syysleimut

 Onpa hellettä pidellyt. Olin jo toiveikas torstaina sadekuuron suhteen mutta pari hassua lyhyttä kuuroa oli meidän kohdalle työpäivän aikana lopulta vain osunut. Piha alkaa olla rutikuiva. Iltarutiineiksi on väistämättä muotoutunut kasteluletkujen siirtely paikasta toiseen jos haluan pitää hengissä kaikki kesän aikana siirron kohteeksi joutuneet pensaat, puut ja perennat puhumattakaan vasta heinäkuulla istutetuista punahattujen ja kuukausimansikoiden siementaimista. Jälkimmäiset ovat onneksi sitkeää sorttia kuivuudenkin kestossa. Jopa etupihalle oli letku nöyrryttävä vetämään kun syysleimujen lehdet lurpattivat uhkaavasti. Mutta en silti valita, on ihanaa kun kesä jatkuu vielä elokuun loppupuoliskollakin. Töihin paluu on harmillisesti kyllä vähentänyt pihalle jäävää aikaa ja jaksamistakin dramaattisesti. 

Syysleimut ovat kaikki kukassa. Metsänrajan penkki kärsii kyllä kuivuudesta kun kastelu on suuntautunut akuutimmin vettä vaativiin kohteisiin. Ei se mikään silmänilo ole muutenkaan kuten aiemmin todettu reunakivien ollessa osin pois paikaltaan. Sellaista tuuheaa syysleimukasvustoa ei siis metsänrajan penkissä juuri nyt kasva mitä mielellään toivoisi haavekuvissaan nähdä. Tässä kuitenkin pihan syysleimusikermä lähikuvissa. Nimeän ne joille nimet keksin.

Suosikkini syysleimuista Early Red

Younique Bicolor

Sweet Summer Purple

Famous Light Pink

Sherbet Blend

Wilhelm Kesselring

Etupihalla syysleimut näyttivät alkuviikosta jo hätää kärsiviltä joten ei auttanut kuin kiireesti viritellä kasteluletkut paikalleen. Kolme pidempää puutarhaletkua peräkkäin liitetyksi vaaditaan etupihan saavuttamiseksi joten ihan joka päivä ei operaatiota viitsi tehdä. Siihenhän se viimeinen kolmas letku muista letkuista irrotettuna lopulta paikalleen laiskalta jäi odottamaan seuraavaa kastelun tarvetta minkä itseni tuntevana osasin arvatakin. 

Eiköhän tässä jotain pihapuuhaakin keksi kastelun lisäksi. Rentouttavaa viikonlopun alkua puutarhailijoille! 

Elokuun perhoset

 Eilen aurinkoisella etupihalla oli mukava seurata perhosten liihottelua kukasta toiseen. Punahatut ovat erityisesti perhosten mieleen vaikka syysleimuissakin ne käväisivät. Tässäpä ensin iloksi otoksia sitruunaperhosista ja nokkosperhosista nauttimassa punahatuista.

Tässä nyt ei perhosta mutta pitihän eilen auki ollut päivänlilja Crinkled Fantasyn kukka saada mukaan.

Pari muutakin otosta etupihalta ilta-auringossa piti ottaa. Kerrankin miehen työauto ei seissyt tien laidassa kuvien ottoa häiritsemässä. Kukkakuvien taustalla ei kirkkaanvärinen pakettiauto oikein toimi. Nyt sain viimein talonkin suunnasta pari yleisotosta etupihalta.

Penkin reunan keijunkukkiin olen tyytyväinen. Antavat koko kesäksi talvesta ensin toivuttuaan väriä. Tien toisella puolella oli vielä joitain vuosi sitten kerrostalot mutta ne purettiin pois ja nyt tilalla on enää pelkät terijoen salavat ja hoitamaton vapaasti kasvanut heinikko. Ei ole tokikaan harmittanut maisemanmuutos.

Punahatut ovat sijoittuneet tien puolen laitamille. Tilaa nyt sattui tuolloin löytymään paremmin toiselta laidalta ja toisaalta tien laidan puoli on isomman osan päivästä auringossa kun talon varjo ylettää osaan penkkiä. Vasemmalla rautatienomenapuu jonka vieressä nurmikko alkaa jo kellertää. Veikkaan syyksi myös kuvan ulkopuolelle jäävää isoa mäntyä ja sen vieressä kasvavaa pihlajapuskaa. Etupihalle on sen verran vaivalloista vedellä kasteluletkuja että en jaksa ryhtyä puuhaan kuin äärimmäisen pakon edessä (=kukkapenkin kasvit alkavat kärsiä kuivuudesta)

Kun nyt yleiskuvia alettiin esitellä niin esitellään sitten myös ne osat tonttia joiden näkymistä yritän normaalisti kuvista rajata pois. Ei auta kuin kestää tämä kesä näillä näkymillä ja ensi kesänä sitten päästään siistimään.

Takapihan nurmikko on tosi kivan näköinen muhkuroilla ja mulloksella kaivinkoneen jäljiltä. Koneita tulee syksyn aikaan pyörimään tähän vielä lisää ja kauheammaksi nurmikko muuttuu kun nuo pihaa piristävät iloisen keltaiset sähkökaapeleita sisältävät putket ja vesiputket kaivetaan maan alle.

Metsänrajan penkin reunus on myös täydellisen viimeistelty sivuun nostettujen muurikivien kanssa. Männyn oikealla puolella pelkkää mullosta joka tosin melko kivasti tasoiteltu. Noiden putkien vuoksi ei kuitenkaan nurmikon siemeniä ole lähdetty kylvämään ja kulkureitin oikeaa reunaa myötäillen odottavat ne edellä mainitut putkikaivannot joita on suunniteltu lokakuulle. Sitä ennen ei kannata tuota reunaa edes yrittää sen kummemmin täyttää ja tasoitella.

Varaston edessä odottaa vielä osa keväällä kaadetuista männyn rungoista pilkkomistaan. Kaverina muutama tyhjä kaapelikela. Kokeilin parilla pienemmällä haavan pölkyllä pilkkomista ja totesin etteivät omat kirveenkäyttötaitoni ole kummoiset. Osumatarkkuudessa oli toivomisen varaa. Mies lupasi ottaa ensi viikolla tehtävän hoitaakseen vapaaviikollaan ja toivon näiden tästä siistiytyvän pois.

Terassin suunnalta yläpiha on melkein pelkkää kalliota, onneksi puhdistettua sellaista. Terassin reunan kesäkukkaistutus ei taida kokonaisuutta pelastaa.

Ihan mukavasti on kalliot saatu kuopankin puolelta pestyksi. Melkoinen kuoppa eikö? Parin viikon päästä olisivatkin tulossa perustusten tekijät. Tolppien kanssa rakennuksen kuvitteleminen tuohon on taas hiukan helpompaa.

Viimeinen lomapäivä alkamassa. Ei tälle päivälle isompia puutarhasuunnitelmia. Ensin nyt pojan kanssa pyöräretki kaupunkiin ja varmaan myöhemmin muutamian viimeisimmin istutettujen kohtien kastelua.

 

Riippapihlajan siirto

 Välillä päivitystä kukkatilanteeseen kaikkien projektien keskeltä. Päivänliljoista on ollut toiveiden mukaan päivittäinen ilo kukinnasta kiitos riittävän monen lajin. Minstrel Boyt vanhimpana (epäilisin viisi vuotta) ovat kukkineet päivittäin ja nuppuja riittää. Kunhan muut yksilöt kasvavat perässä on kukintaa tiedossa loppukesiin runsaasti. Plussana myös hyvä talvenkesto eivätkä kuivuudestakaan tunnu välittävän. Hortensiat ovat myös ihania syksyyn asti kukkiessaan. Siementaimikasvatuksille kuuluu myös hyvää. Kuukausimansikat ovat kaikki hengissä ja sanoisin varsin vähällä hoivalla. Kuivuutta ovat kestäneet sitkeästi. Eilen kastelin ensimmäisen kerran viime viikon sadekuuron jäljiltä. Punahatut ovat saaneet  enemmän vettä sijaitessaan muiden tuoreiden istutusten kanssa samalla alueella. Yksi taimista on alkanut tehdä myös kukkanupun vartta. Jännittävää nähdä millainen kukasta tulisi.

Crinkled Fantasy -päivänlilja ihastutti kerralla kahdella kukallaan aloittaessaan. Tämän vuoksi alunperin viime vuonna innostuin päivänliljoja tilaamaan lopulta isommankin määrän.

Ja vielä toisesta kulmasta.

Sadevesikaivon penkissä jalohortensiat kukkivat jo lähes täysillä. Summer Love ei ilmeisesti ole yhtä herkkä happamuudelle säilyttäessään pinkin sävynsä kun vieressä Twit’n Shout on sinisempään taittava.

Punahatut ovat etupihalla jaksaneet avata useamman kukan. Ihana kun selvisivät talvesta.

Pienikukkainen päivänlilja, Little Missy kenties

Canadian Border Patrol taustallaan syysleimu Early Red

Ja vasemmalle kun kuvaa laajennetaan näkyvät syysleimu Sherbet Blend sekä punahattu Magnukset.

Päärynäpuun obeliskissa tarhaviinikärhö Avant Garde jatkaa

Syyshortensia Early Harry alkaa saada vaaleanpunaista sävyä terälehtiinsä

Magnus sopii täydellisesti Sherbet Blendin kaveriksi.

Tarhalyhtykärhö Princess Katella on niin kauniin mallinen kukka.

Odotettu punahatun siementaimen kukkavarsi. Jos yhdenkin näen tänä vuonna kukkivan niin jo sen vuoksi kannatti aloittaa näiden kanssa aikaisin.

Kirjoitinkohan juuri yhteen postaukseeni viimeisestä projektista. Saatoin kuitenkin yhden pienen riippapihlajan siirron vielä tänään innostua tekemään kun keksin viimein sopivan paikan. Yksi terassipenkin pihlajista vaati siirron tilan käydessä ahtaaksi saunarakennuksen myötä. Olisi tuo saattanut ottaa jos rakentamisvaiheessa osumaakin joten tein mieluummin siirron ajoissa. Aika raaskuhan tuo muutenkin on joten hiukan syrjäisempi sijainti kasvulle ei ole haitaksi. Puu pääsi nyt vanhimman riippapihlajan kaveriksi polun toiselle puolelle josko olisi näkösuojaksikin naapuriin ja tielle jatkossa. Minusta on mukavaa yrittää saavuttaa illuusio yläpihan sijainnista kauempanakin asumuksesta kuin mitä oikeasti onkaan.

Paikka vielä luonnontilassa pelkkää varvikkoa.

Irrotin tästäkin sammaleen ja varvut mahdollisimman isoina osina. Oikealla vanhempi riippapihlaja ja polun vasemmalla puolella mulloksena näkyvä suunniteltu pihlajan siirtopaikka.

Säästetty kuntta toimi naapurin suuntaan multatilan rajaajana. Vaikka itselle tuo alue ei näykään aivan rajan lähellä sijaitessaan en halunnut naapurillekaan rumaa multakasaa katseltavaksi.

Tällä hetkellä melkoisen muotopuolelta näyttävä riippapihlaja lapion vieressä sai siis siirron. Kirvoistakin on jatkuvasti kärsinyt lehdet kippurassa. Arvelin olevan nyt järkevintä hoitaa samalla leikkauskin kun ei sitä juuri kätevämmin saa tehtyä kuin puu vaakatasossa. Toinen latva sai lähdön ja typistin myös jäävää latvaosaa.

Nyt puu on istutettuna polun vasemmalle puolelle. Pohdin pitäisikö tuohon laittaa ruusukaari tai vastaava ja ohjata oksat kasvamaan porttimaiseen muotoon vai onnistuuko tavoite ilman tukia. Väliähän puilla ei ole kuin noin kaksi metriä joten leikkauksilla ohjailua tulevat vaatimaan että kulkureitti säilyy vapaana.

Vanhempi pihlaja sai juurukselleen myös lisää multaa samalla kun tasasin polun vinoutta. Kitkin juurelta viheliäisiä rönsyleinikkejä ja pari vuohenputkeakin oli salassa yrittänyt alkaa vallata alaa.

Siinäpä tämän päivän puuhastelut. Kolmisen tuntia tuohonkin pieneen alueeseen meni kaikkineen. Kunnon kastelun sai vielä sadettimella järvivettä ja nyt toivon pihlajan tuohon asettuvan kunnolla kasvamaan. En muuten hirveästi mieti näitä siirtoprojekteja kelien mukaan vaikka voisihan se olla ihan viisasta. Kun inspiraatio iskee niin sitten tehdään ja kyllä nuo kasvit yleensä ovat elolle selvinneet vaikka helteellä ovat siirron saaneetkin. Toki kastelusta on muistettava huolehtia.