Riippapihlajan siirto

 Välillä päivitystä kukkatilanteeseen kaikkien projektien keskeltä. Päivänliljoista on ollut toiveiden mukaan päivittäinen ilo kukinnasta kiitos riittävän monen lajin. Minstrel Boyt vanhimpana (epäilisin viisi vuotta) ovat kukkineet päivittäin ja nuppuja riittää. Kunhan muut yksilöt kasvavat perässä on kukintaa tiedossa loppukesiin runsaasti. Plussana myös hyvä talvenkesto eivätkä kuivuudestakaan tunnu välittävän. Hortensiat ovat myös ihania syksyyn asti kukkiessaan. Siementaimikasvatuksille kuuluu myös hyvää. Kuukausimansikat ovat kaikki hengissä ja sanoisin varsin vähällä hoivalla. Kuivuutta ovat kestäneet sitkeästi. Eilen kastelin ensimmäisen kerran viime viikon sadekuuron jäljiltä. Punahatut ovat saaneet  enemmän vettä sijaitessaan muiden tuoreiden istutusten kanssa samalla alueella. Yksi taimista on alkanut tehdä myös kukkanupun vartta. Jännittävää nähdä millainen kukasta tulisi.

Crinkled Fantasy -päivänlilja ihastutti kerralla kahdella kukallaan aloittaessaan. Tämän vuoksi alunperin viime vuonna innostuin päivänliljoja tilaamaan lopulta isommankin määrän.

Ja vielä toisesta kulmasta.

Sadevesikaivon penkissä jalohortensiat kukkivat jo lähes täysillä. Summer Love ei ilmeisesti ole yhtä herkkä happamuudelle säilyttäessään pinkin sävynsä kun vieressä Twit’n Shout on sinisempään taittava.

Punahatut ovat etupihalla jaksaneet avata useamman kukan. Ihana kun selvisivät talvesta.

Pienikukkainen päivänlilja, Little Missy kenties

Canadian Border Patrol taustallaan syysleimu Early Red

Ja vasemmalle kun kuvaa laajennetaan näkyvät syysleimu Sherbet Blend sekä punahattu Magnukset.

Päärynäpuun obeliskissa tarhaviinikärhö Avant Garde jatkaa

Syyshortensia Early Harry alkaa saada vaaleanpunaista sävyä terälehtiinsä

Magnus sopii täydellisesti Sherbet Blendin kaveriksi.

Tarhalyhtykärhö Princess Katella on niin kauniin mallinen kukka.

Odotettu punahatun siementaimen kukkavarsi. Jos yhdenkin näen tänä vuonna kukkivan niin jo sen vuoksi kannatti aloittaa näiden kanssa aikaisin.

Kirjoitinkohan juuri yhteen postaukseeni viimeisestä projektista. Saatoin kuitenkin yhden pienen riippapihlajan siirron vielä tänään innostua tekemään kun keksin viimein sopivan paikan. Yksi terassipenkin pihlajista vaati siirron tilan käydessä ahtaaksi saunarakennuksen myötä. Olisi tuo saattanut ottaa jos rakentamisvaiheessa osumaakin joten tein mieluummin siirron ajoissa. Aika raaskuhan tuo muutenkin on joten hiukan syrjäisempi sijainti kasvulle ei ole haitaksi. Puu pääsi nyt vanhimman riippapihlajan kaveriksi polun toiselle puolelle josko olisi näkösuojaksikin naapuriin ja tielle jatkossa. Minusta on mukavaa yrittää saavuttaa illuusio yläpihan sijainnista kauempanakin asumuksesta kuin mitä oikeasti onkaan.

Paikka vielä luonnontilassa pelkkää varvikkoa.

Irrotin tästäkin sammaleen ja varvut mahdollisimman isoina osina. Oikealla vanhempi riippapihlaja ja polun vasemmalla puolella mulloksena näkyvä suunniteltu pihlajan siirtopaikka.

Säästetty kuntta toimi naapurin suuntaan multatilan rajaajana. Vaikka itselle tuo alue ei näykään aivan rajan lähellä sijaitessaan en halunnut naapurillekaan rumaa multakasaa katseltavaksi.

Tällä hetkellä melkoisen muotopuolelta näyttävä riippapihlaja lapion vieressä sai siis siirron. Kirvoistakin on jatkuvasti kärsinyt lehdet kippurassa. Arvelin olevan nyt järkevintä hoitaa samalla leikkauskin kun ei sitä juuri kätevämmin saa tehtyä kuin puu vaakatasossa. Toinen latva sai lähdön ja typistin myös jäävää latvaosaa.

Nyt puu on istutettuna polun vasemmalle puolelle. Pohdin pitäisikö tuohon laittaa ruusukaari tai vastaava ja ohjata oksat kasvamaan porttimaiseen muotoon vai onnistuuko tavoite ilman tukia. Väliähän puilla ei ole kuin noin kaksi metriä joten leikkauksilla ohjailua tulevat vaatimaan että kulkureitti säilyy vapaana.

Vanhempi pihlaja sai juurukselleen myös lisää multaa samalla kun tasasin polun vinoutta. Kitkin juurelta viheliäisiä rönsyleinikkejä ja pari vuohenputkeakin oli salassa yrittänyt alkaa vallata alaa.

Siinäpä tämän päivän puuhastelut. Kolmisen tuntia tuohonkin pieneen alueeseen meni kaikkineen. Kunnon kastelun sai vielä sadettimella järvivettä ja nyt toivon pihlajan tuohon asettuvan kunnolla kasvamaan. En muuten hirveästi mieti näitä siirtoprojekteja kelien mukaan vaikka voisihan se olla ihan viisasta. Kun inspiraatio iskee niin sitten tehdään ja kyllä nuo kasvit yleensä ovat elolle selvinneet vaikka helteellä ovat siirron saaneetkin. Toki kastelusta on muistettava huolehtia.