Vuori selätetty

 Lapio on edelleen jatkanut heilumistaan. Lauantaina alkoi näyttää mahdolliselta saada maa-aineksista kasattu vuori viimein matalaksi. Ennen homman aloitusta kaivinkoneen jäljiltä tuntui lähes mahdottomalta selviytyä käsin ainakin 10 kuutiosta maata. Niin se vain viikkojen aikana alkoi huveta. Helteestä huolimatta päätin määränpään jo häämöttäessä ahkeroida kun perheen muu väki oli kalareissulla. Ensimmäiset ukkosen tuulenpuuskat ja jyrinä jo alkoivat kun viimeisen lapiollisen kasasta heitin. Oli nimittäin pikkuisen ylpeä olo itsestä kun käytännössä yksin kasasta selviydyin. Mies kun ei puutarhahommista ole erityisen kiinnostunut, nurmikon lähinnä leikkaa ja muuten piha on minun valtakuntaani puuhastella. Kyllähän tuossa saunaprojektissa on muutakin tekemistä riittänyt joka on jäänyt taas enemmän miehen vastuulle. Lapion heiluttelu ja kottikärrypuuhat ovat onneksi minusta ihan mukavaa vastapainoa fyysisesti kevyelle ajatustyölle ja kuntokin on takuulla kasvanut. Hommissa kun on lapion kanssa muutaman tunnin heilunut voi jäätelönkin ihan hyvällä omatunnolla syödä.

Hyvästit vuorelle. Tämäkin päivä viimein koitti. Etualalla läjä tuosta vielä poistuvia pienempiä kiviä joita maa-aineksen seasta löytyi. Ison osan heitin myös alueen reunaa koristamaan ja isompia on käytetty reunakivinä.

Ja ettei lähtötilanne pääse unohtumaan. Katajat saivat lopulta myös lähdön. Olivat alhaalta kovin kaljut ja niidenkin kohdalle sai ihan mukavan määrän maata leviteltyä. RIP vuori.

Rinnepenkin taustalle viimeisenä projektina tein kallion reunalle istutuslevikkeen johon yllätys yllätys hyödynsin jättimäiselle istutusalueelle leviteltyä savista maa-ainesta, ohuempikin kerros nimittäin alueelle riittää. Muutaman kasvin siirtämistä projekti nyt vaati. Onneksi nykyinen työmaa ei vaatinut kottikärryjä kun levike on vain lapionheiton mitan päässä isommasta istutusalueesta. Mies ei oikein ymmärtänyt miksi ihmeessä aloitin uuden kaivuu-urakan juuri yhden megaurakan tultua päätökseen mutta puutarhaihmiset varmasti tajuavat. 

Eli tässä lähtötilannetta. Oikealla syyshortensia Early Sensation joka muuttuneen polun reitin vuoksi ei enää mahtunut paikalleen kasvamaan huomioiden että odotuskorkeutta on kuitenkin 150-250cm. Pensas siis viime vuoden istutuksia joten lisämittaa on merkittävästi tulossa. Valeistutuksessa myös alppiruusut Royal Rosy ja Double Kiss.

Välissä lujaa lapioimista. Viime vuonnahan kasasin tuohon paikkaan myös ne nurmipaakut kasvilavojen paikalta maatumaan. Sen multavamman maan halusin nyt hyödyntää ja saada istutettavien kasvien juuriston alueelle. Eli ensin multa kasoiksi syrjään ja samoin kasvit tieltä jonka jälkeen heittelin savisempaa maata pohjalle. Osa polustahan sijoittui myös aiemman metsäpenkin kohdalle. En halunnut jättää kelvollista multaa pelkäksi kulkuväyläksi joten kaivoin siitäkin mullat suhteellisen tarkkaan pois ja heittelin kasvien kannalta huonompilaatuisen savisen maan tilalle.

Ison istutusalueen alaosaan kaivoin syvemmän kuopan jonka samalla täytin multaisemmalla maa-aineksella. Suunnitelmana olisi istuttaa tuohon makeakirsikka jatkossa toivottavasti jo ensi keväänä mikäli sopivan keltamarjaisen yksilön (=III-vyöhykkeellä viihtyvä ja mielellään edes osin itsepölyttyvä) saan käsiini. Se lähteiden mukaan pitää läpäisevästä maasta.

Muutama perennakin sai väistyä mullan siirto-operaatiossa. Metsänrajan penkistä kun piti hätäisesti aiemmin kesällä saada siirrettyä kulkuväylän edestä multaa ja perennoja. Niistä muutama sai jälleen kohtalokseen joutua siirretyksi.

Illalla tauon jälkeen homma jatkui ja tuli ainakin jollain tapaa valmiiksi. Vaaleampi aluea maata edustaa nyt kulkuväylää polun muodossa. Vasemmalle jää levike jossa jo istutuksia ja oikealle isommilla kivillä reunustettu iso istutusalue. Köynnöshortensia Take a Chance erottuu männyn vieressä oikealla alakulmassa jonka vierestä polku kaartaa.

Katajan viereen siirsin matalahkoksi jäävän syyshortensia Dart’s Little Dot:n, hiukan alempana muuta aluetta valkoisin kukin keskemmällä erottuu syyshortensia Early Sensation ja vasemmalla Mustilanhortensia kaikista alimpana isoimmaksi kasvavana. Kuivuudesta valeitutuksessa kärsineet imikät saivat myös ainakin tässä vaiheessa paikan levikkeeltä.

Alhaalta kuvattuna korkeuserot näkyvät paremmin. Oikealla Mustilanhortensia. Omalla levikkeellään vasemmalla Early Sensation joka näkyy nyt myös talon ikkunasta. 

Säästin varvikkoa mahdollisimman paljon alueen alta jonka läpi maahan painettujen oksien ja kuivien juurtenpalojen avulla yritin ankkuroida melko jyrkkäreunaisen levikkeen reunaan paljasta maata naamioimaan ja myös eroosiota estämään. Vasemalla paljaampana alueena erottuu myös levikkeen reunaa johon yritän saada alueella jo valmiiksi kasvanutta peitto-/tuoksukurjenpolvea juurtumaan. Tämä kohtahan ei käytännössä normaaleista katselukulmista pihan puolelta näy kun edessä kasvaa jo ihan hyvänkokoiseksi ehtinyt Mustilanhortensia.

Kävin pojan kanssa myös Hankkijalla taimivalikoimaa tutkimassa. Vielä ei isompia alemyyntejä ollut alkanut joten jätin kalliimmat hankinnat tekemättä. Puoli-ilmaisen Justa-tarhaviinikärhön nappasin kuitenkin alehyllyköstä mukaan. Tuossa ei isoa harmitusta tule jos ei ehtisi talveksi riittävästi juurtumaankaan

Paikaksi valikoitui nyt porraspenkki. Pitkiä siippoja ei maanpäälle jäänyt kun taimen kaivoi suositeltuun 20-30cm syvyyteen. Meni nyt lähemmäs pihlajaa mitä alunperin suunnittelin kun riittävän syvä istutuskuoppa osoittautui haasteeksi keskemmällä penkkiä. Olkoon nyt 2 euron taimi sitten siinä ja viihtyy miten viihtyy. Saisi kasvaa kallion päälle tai pihlajaankin jos päättää keväällä esille ilmestyä.

Melkoinen suunnitteleminen on nyt vielä edessä mitä lopulle tyhjälle alalle oikein tulen istuttamaan. Nyt sen ollessa tasaisempi on helpompi yleensäkin alue hahmottaa. Suurin alue jää tosiaan vielä tyhjäksi kun saunarakennuksen rakennustavaraa oletettavasti siihenkin on säilöttävä. Kiviä voisi säästää askelkiviksi jonkin verran. Pitää tuohon päästä huoltamaan ja jos kirsikkahaave toteutuu myös satoa tulevaisuudessa keräämään. Levikkeelle voisi lisää istutuksiakin laittaa kun keksisi mitä. Joku pienempi puu voisi olla hyvä ja ehkä jotain lehtiperennaakin, miksei vaikka kuunliljaa. Illalla keksin että kauan toivomalleni köynnöskaarellekin voisi olla tuossa viimein nyt luonteva paikka polun ylle. Köynnöskaareen voisi johtaa siis köynnöksen (oletettavasti kärhöt) kalliolevikkeeltä sekä isolta istutusalueelta kasvamaan polun ylle.