Märkä juhannus

 Suuri osa maata näytti paistattelevan auringossa mutta tänne Itä-Suomen päälle on vettä riittänyt. Loppujen lopuksi sateinen osuus päivästä on jäänyt pienemmäksi kuin sääkartoista alun perin pelkäsi. Onneksi sateiden välissä sentään aurinkoakin sen verran että uskallettiin pojan kanssa käydä vesillä pienellä sup-lauta -kierroksella, ukkosen jylinä tosin siinäkin jo kauempaa kuului. Pidempiä veneilyjä ei siis ole ainakaan tähän asti päästy tekemään. Vaan eipä ole tarvinnut kastella, joku puutarhuri saattaa olla ihan kateellinenkin. Ihan reilua kaatosadetta on pariinkin otteeseen saatu joten puutarhan kannalta sää on ehdottomasti ollut kaivattu. Viimeisimmästä jo tulvi katu. Lisää on tänään vielä luvassa. Mutta aukesivathan ne pionitkin juhannukseksi.

Itoh-pioni Pastel Splendour aukaisi kaksikin kukkaa, tässä niistä toinen.

Perinteisempi kiinanpioni Festiva Maxima on ensimmäisiä tähän pihaan istuttamiani kasveja, muistelisin vuonna 2009 tämän istuttaneeni heti ensimmäisenä kesänä.

Kuva viikolta ennen sateita kohteena puumainen unkarinsyreeni Oden. Samassa kuvassa näkyvästä rutikuivasta nurmikosta voi päätelle että piha kaipasikin kunnolla vettä. Etupihan kasteluun tarvittu kasteluletkukela oli talvisäilytyksen jäljiltä jumissa varaston taustan laatikossa joten nurmi ei ole saanut muuta kastelua kuin mitä luonto tarjosi.

Etupihalla muutama jättilaukka oli kukassa. Valkoisena taustalla idänunikko Royal Weddingit jotka nousivat lähes kuolleista yritettyäni kaivaa niiden juurakon pois uuden päivänliljan paikalta. Idänunikolla on ikävä tapa kukinnan aloittaessa alkaa retkottaa joka puolelle samalla kun lehdet ränsistyvät kellertäviksi. Johonkin muuhun paikkaan tuo pitää yrittää siirtää korkeampien kasvien väliin mistä lehdet eivät erottuisi.

Etupihan penkkiin noussut akileijan siementaimi joka on kitkentäyritykseni tällä kertaa onneksi välttänyt koska kaunis on. Taitaa olla sukua takapihalta löytyvälle Nora Barlowille.

Tämä lienee edellisen siemenäiti koska muita akiljeijoja ei nyt etupihalla kasva ja tämänkin siemennystä yritän hillitä jos vain suinkin muistan ajoissa kerätä kukkineet kukkavarret pois. Siementaimien määrä on aivan järkyttävä jos akiljeijan antaa siementää. Pionien ja syysleimujen juurakojen keskeltä niitä siementaimia onkin sitten mahdotonta saada ajoissa kitkettyä kun juurakko olisi vielä kevyesti irrotettavissa. 

Jalokurjenpolvi Patricia kasvaa myös etupihan penkissä. Tämä on ollut sopiva täytekasvi pionin viereen johon muuten herkästi jää silminnähtävä kolo ison juurakon alla kun harva kasvi viihtyy.

Eilen juolahtikin mieleeni että hankikylvöihin soveltumattomat vaaleanpunaisen palavarakkauden siemenet olivat jääneet keväällä kylvämättä. Olkoonkin jo kesäkuun loppu mutta halusin silti saada siemenet tähän kauteen kylvetyksi. Kylvöön sopiva astiaa etsiessä havaitsin että hankikylvöistä nousseet kaksi tarhakellukka Mai Tain taimea olivatkin jo valmiit koulittavaksi omiin purkkeihinsa. Siitäpä rasiasta jäi palavarakkaudelle hyvä kylvöalusta. 

Oikealla Mai Tai. Vasemmassa vuorijumaltenkukan siementaimet joiden annoin vielä hetkeksi jäädä nykyiseen rasiaansa kasvamaan. Pian on noidenkin koulimisen aika. 

Ihan hyvät juuret Mai Tailla jo oli. Hetken saavat purkeissa kasvatella lisää juuria ja sitten keksin näille paikan kukkapenkistä. 

Pistokaspurkkien rivistö sai nyt tarhakellukoista laajennusta. Varaston tausta ei ole järin huoliteltu kohta pihaa kuvattavaksi. Sopivan varjoisena kohtana tämä on minulla jo vuosia toiminut herkempien pienten taimien ja pistokkaiden kasvatuspaikkana.

Paremman vesimittarin puutteessa puutarhasaavin vesisaaliista kuva.

Nyt hetki parempaa keliä jota on mentävä hyödyntämään. Aurinkoisempaa juhannusta muualle maahan!