Kaapelia maahan

Yhdet kunnon kaivuutalkoot kesässä pitää olla. Kahden kuokkimispäivän saldona on valmiiksi maahan saadut kaapelit viiden valaisimen välille saunan kulkureitin varteen. Yllättävän kovaa hommaa on saada aikaiseksi riittävän syvä ura maahan kaapelin upottamiseksi. Paras väline tehtävään onkin kuokka jolla sai ihan tehokkaan kokovartalotreenin aikaiseksi. Yksi valaisinten väli on vielä kaivamatta ja samalla lähtee se iänikuinen takapihan ainoana valonlähteenä toiminut pallovalaisin. Ainoa ongelma on sen sijainti keskellä päärynäpuun penkkiä ja samoin pitää penkin halki vetää sähkökaapeli. Toivottavasti saan Avant Garde -kärhön varjeltua katkeamiselta, sitä kun on melkoisen haasteellista jos ei suorastaan mahdotonta tässä vaiheessa kesää (jos ollenkaan) siirtää. Valaisimia ei vielä asenneta ennen ensi viikkoa koska maanantaina on tulossa kahdeksi päiväksi vuokralle taas Avant-kuormaaja. Sepeliä sekä hiekkaa tuli aamulla isot keot vastapäiselle tyhjälle tontille (kaupungilta kysytyllä luvalla tokikin siellä säilöä) joilla olisi tarkoitus saada saunan edusta maisemoitua siistin näköiseksi. Kuntta tulisi lopulta hiekan päälle asennettavaksi saunan edustalle, hieman kalliollekin isoa kalliopenkkia reunustamaan sekä saunan kulkureitin varrelle. Sille tarjouspyynnöt ja tilaus pitäisi vielä erikseen tehdä kunhan määrä selkiytyy. Tämän puserruksen jälkeen yläpihalla alkaisi näyttää jo valmiimmalta. Nurmikon korjausaikataulu on vielä auki (itsehän pidän pihanlaittoa mukavana harrastuksena ja käyttäisin puuhailuun koko loman mutta mies jostain syystä kokee työksi eikä ole valmis koko lomaansa uhraamaan pihan laitolle 😆) ja haaveissa olisi jossain vaiheessa saada myös kivetyt kulkureitit tehdyksi. Valmista ei siis tule tänä kesänä mutta suunnitelmia on hyvä olla. Yhtenä vaihtoehtona on näiden viimeisten pihatöiden osalta käyttää ulkopuolista tekijää, tulisivat ainakin kaadot ja muut oikein tehdyksi.

Ettei nyt ihan pelkäksi kaivamiseksi postaus jää niin kukkia ensin. 

Ihanat päivänliljat aloittavat kukintaansa. Tämä Entrapmentiksi veikkaamani alkaa olla jo melkoinen pehko ja nuppuja kukintaa lupaamassa olisi viimein haaveitani vastaava määrä. 

Tarhaviinikärhö Avant Garde lupailee myös ihan mukavaa kukintaa jos nyt vain selviää tulevasta kaivuu-urakasta ehjänä. Toivottavasti kaveriksi istuttamani Miss Bateman lähtisi kasvuun, kovin kuolleilta vain sen varret tosin näyttivät kun niitä eilen etsiskelin. Viininpunainen kaipaisi omaan silmään vaaleampaa kaverikseen.

Lilja Spring Pink jaksaa ihastuttaa istutuksesta vielä vuosien jälkeenkin. Tämä yksilö kasvaa rinnepenkin alaosassa. Yksi toverinsa oli näemmä muuttanut vahingossa kuunliljan kyljessä isoon kalliopenkkiin. Harmi kun eivät tunnu lisääntyvän.

Nämä punahatut ilahduttavat erityisen kovasti. Suurin osa vuosi sitten keväällä kylvämistäni punahatuista alkaa nyt kukkia ja mukavan näköinen sikermä erisävyisiä kukkia on geenilotto arponut.

Lempisyysleimuni Early Red aloitti etupihalla kukintansa. Tämä on niin ihanan räväkkä tumma pinkki vai olisiko magenta täsmällisempi väritermi.

Kaverina samassa etupihan penkissä nimetön valkoinen syysleimu jota tuli tilaamani Tiaran sijasta (David nimeksi arvuuttelin korkeuden ja aikaisen kukinnan perusteella) ja muutama Sherbet Blendin kukka on myös avautunut.

Verikurjenpolvi Elke tuntuu kukkineen lähes koko kesän pienissä määrin, nyt kukkia on taas runsaammin.

Pallohortensia Sweet Annabelle aukoo kukkiaan pikkuhiljaa. Saman penkin Pink Annabelle on voinut huonosti koko kesän muutaman silmun voimin hengissä sinnitelleenä ja näyttäisi valitettavasti kuihduttavan nekin vähät vaikka kuivuudesta ei ole kärsinyt. Pitänee laittaa uusi pensas hankintalistalle.

Tässä viikon suurin ilahduttaja. En ollut jaksanut toivoani vielä tarhaviinikärhö Justan suhteen menettää. Viime vuonna 9.8. istutettu 2-euron alennuskärhö ei näemmä ollut sittenkään huono sijoitus ja sieltä se nyt viimein maasta ponnisti. Uutta Justaa jo tovin mietteliäänä silmäilin kesälomareissulla Pinsiön puutarhalla mutta maltoin onneksi mieleni.

Sitten ankeampia otoksia pihamaalta. Bonuksena sain viimein rinnepenkin reunuksen viimeisteltyä ja pikkukivien kasan pois maasta lojumasta.

Männyn juurelle ja rinteeseen olin viime kesänä läjittänyt ison määrän erikokoisia kiviä maata ”vuoresta” seuloessani. Osan kivistä olin jo ennen kuvan ottoa ehtinyt männyn juurelta siirtää pois. Männyn juurella oli maata turhan korkealle joten siirsin ylimääräiset tuosta pois tavoitteena laittaa tilalle pelkkiä kiviä.

Kaivuu-urakka alkoi toissapäivänä rinnepenkin vierestä. Ensin piti päästä pikkukivistä eroon. Tähän en olisi miestä edes päästänyt kuokkimaan koska kasveja piti malttaa varoa ja olla kiinnostusta erotella multa muusta hiekkaisammasta maasta. Mies on koulutuksensa puolesta sähköasioissa tarkka ja kaapelit vedettiin keltaisten suojaputkien sisälle jos jostain syystä tässä kohdassa ikinä tulisi mieleen lapiolla syvemmälle lähteä kaivamaan.

Eilen mieskin ehti mukaan kaivuuhommiin yhden valaisinvälin osalta, itse sain kaivettua kaksi väliä kun mies valmisteli samalla betonilaattoja valaisinten kiinnityspisteiksi poraamalla niihin reiät. 

Kaivanto taas peitossa ja laatta valmiina valaisimen asennusta varten. Kuntta tulee penkin kivilaitaan asti jatkossa ja kivet uppoavat osin maan sisälle.

Sain haalittua vielä riittävän isoja kiviä rinnepenkin laitaan. Tähänkin kulkureitin laitaan tulee kunttaa joten kivireunus oli välttämätön erottelemaan multatilan tulevasta varvikosta. Onpa tämäkin istutusalue nyt viimeistellympi. Kuntta on lukemani perusteella noin 10cm paksu matto itsellään joten kivireunus jää lähes piiloon kun kohta on valmis.

En voinut vastustaa tätä Princess Leia -rentoakankaalia jonka bongasin Heikkisen kukkatarhalta. Näitä istutin ison kalliopenkin askelkivien väliin.

Rinnepenkin askelkivien väliin istutin rönsyleimu Rosean taimia. Näillä oli mukavasti jo valmiita rönsyjä josta yritin saada maakotaktiin heti juurtumaan.

Tuossa jo maanantaita odottamassa kasa sepeliä ja hiekkaa. 

Kovaa sadetta on vielä tänään luvassa. Ehtisinkö vielä kuokkimaan viimeisen kaapelin reittiä ja pelastamaan istutukseni sen alta. Mies kyllä hoitaisi takuulla homman viimeistään huomenna mutta tuskin yhtä varoen. Onneksi hieman jo lihakset ovat vertyneet. Eilen en meinannut päästä sohvalta ylös. Eipä ole ainakaan tekemisestä puutetta tälle viikolle.